Pala teinivuosia

Vuosi on varmaan 2000, kun joku isoskoulutusta käyvä nuori pitää aamunavausta ja soittaa siellä kappaleen, joka harvinaista kyllä, jää mieleen.

"Sun salaisissa haaveissas, joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu"

Myöhemmin tutustuin erääseen Maria-nimiseen tyttöön. Hänen luonaan sitten kuunneltiin musiikkia ja sama kappale tuli eteen uudestaan. Silloin selvisi, että yhtye on The Rain ja kappale "Tuuli kulkee". Siitä asti The Rain oli bändi, joka jotenkin kulki matkassa mukana.

2000-vuonna olin myös ensimmäistä kertaa Maata Näkyvissä-festareilla. Menomatkalla nauroimme eräälle serkun kaverille, kun tämä yritti epätoivoisesti laulaa "Kuvitelmia"-biisiä. Mahtava kielisolmu.

"Hei tää ei jää, tää ei jää näin, hei sä et nää, kun juokset miekkaa päin"

Silloin näin myös The Rainin livenä ja jotenkin yhtye teki tosi ison vaikutuksen. Etenkin mieleen jäivät basistin hiukset. Vuosia myöhemmin vitsailin riparilaisille, että "Mä oon nähny The Rainin livenä silloin, kun Jussilla oli pitkät hiukset ja Samilla ei"

Raahe-gospel 2002

2001 oli oma riparikesä. Silloin Kiitos ja Anteeksi levy iski tosi kovaa. Etenkin se Tuuli Kulkee. Siitä asti kierrettiin kaveriporukan kanssa kaikki mahdolliset keikat ja Gospel-tapahtumat lähellä ja kaukaa. Joskus oltiin rohkeita ja uskallettiin jopa käydä pyytämässä nimmarit. Tuohon aikaan minulla oli huoneeni ovessa iso yhtyeen sateenvarjo-logo.

Maata Näkyvissä-festareilla tuli käytyä aika monena vuonna. The Rainin keikka oli joka vuosi itselle sellainen tietty kohokohta. Yksi vaikuttavimmista jutuista oli 2006-vuonna muistaakseni Talvi-biisin aikana esillä säteillyt iso peilipallo.

"..me katsellaan, kun talvi saapuu taivaaseen..."

 2004 olin mukana GoKe-nimisessä musiikkiryhmässä ja yksi hienoimmista sen porukan keikoista oli Musamessuilla Helsingissä maaliskuussa 2004. Saatiin artisti-passit ja kaikki. Päästiin myös samaan artisti-kahvilaan The Rainin tyyppien kanssa, tosin eihän niille juttelemaan uskaltanut mennä.

Kotikuntani keikka 2005

Ensimmäisen kerran on tullut juteltua jotain vähän enemmän Samin kanssa 2005, kun bändi oli kotiseurakunnassani keikalla ja pääsimme parin kaverin kanssa auttelemaan leirikeskukseen. Teimme siellä iltapalaa ja muuta. Noihin aikoihin kirjoittelin usein bändin sivujen vieraskirjaan nimimerkillä LasiPerhonen. Oli aika hieno fiilis, kun Sami muisti tuon nimimerkin sieltä.

Vaikeina hetkinä, hyvinä hetkinä, ilossa, surussa, rakkaudessa, kasvamisessa, niin monessa elämänvaiheessa on The Rain ollut mukana. Keikkoihin liittyy paljon ihania muistoja, ystäviä ja sitä kasvamista. Tänä vuonna jää valitettavasti jälleen kerran MN-festarit välistä. Harmittaa, sillä olisi ollut kiva nähdä vielä kerran tämä nyt lopettamassa oleva bändi. 

"Kielet soi kunniaa, kädet nousevat ilmaan..."

Nykyään seurakunta ei tunnu enää kodilta ja keikoilla tulee käytyä vähän muunlaisissa paikoissa. Silti The Rainilta ja sen musiikilta löytyy aina paikka sydämestä. Ja kappaleita, jotka koskettaa.

Hyvästi, muukalainen!
Ehkä joskus tavataan
ennen kuin päättyy matkani mainen
suureen tuntemattomaan
Hyvästi, muukalainen!
Näinkö kasvoillas kyyneleen?
Minunko vuokseni itket?

(The Rain: Muukalainen)

Kiitos ja anteeksi <3