Kun mietin tätä lopuillaan olevaa vuotta tuntuu aivan siltä, että koko vuonna ei ole tapahtunut juuri mitään. Jotenkin, kuin koko vuosi olisi ollut vain sellaista toipumista edellisestä vuodesta. Rauhallista hengittelyä. Niinkuin olisi makoillut vain rannalla, minne edellisen vuoden myrsky heitti ja ihmetellyt hiljaa.
Kun vuosi 2011 päättyi oli sellainen olo, että "hei me selvittiin tästä vuodesta! Tämä vuosi oikeasti loppuu tähän. Pahin vuosi ikinä". Vuoden viimeiset hetket vietettiin miehen kanssa Tallinnassa. Yöllä ajeltiin kotiin ja katsottiin ilotulituksia.
Tammikuu ja puolet Helmikuuta kuljimme kaksi kertaa viikossa kuopuksen kanssa terveyskeskuksessa ja Tammikuussa kävimme reissun myös keskussairaalassa. Helmikuussa koitti se ihanuus, että kuopuksestamme tuli hetkeksi ainakin täysin lääkkeetön.
Maaliskuussa oli hirveä innostus sisustaa ja muutenkin into kaikkeen uuteen.
Huhtikuussa juhlittiin miehen kolmekymppisiä.
Toukokuussa oli sitten ensin kuopuksen ensimmäinen syntymäpäivä ja myöhemmin esikoisen kolmannet synttärit. Juhlat pidettiin pojille yhteiset, kuten varmaan monena muunakin vuonna. Toukokuussa aloitin myös epätoivoisen taistelun ylimääräisiä kiloja vastaan. No joo onhan noista lukemista nyt vähän tultu alaspäin. Viitisen kiloa. Tosin tässä viimeaikoina on sitten otettu melkein puoltoista kiloa takapakkia. Toukokuussa aloitin myös satunnaiset kesätyöt grilli-kahviossa.
Kesäkuussa kävin YleXPopissa. Oli kivaa.
Heinäkuussa lähdin kunnallisvaaliehdokkaaksi. No valtuustoon en päässyt, mutta yhteen luottamustoimeen olen tyrkyllä. Itseasiassa sellaiseen oikein mieluisaan. Heinäkuussa olin myös Kaustisen kansanmusiikkifestareilla myymässä lippuja. Se on muuten ihan tosi kivaa hommaa.
Elokuussa huushollin kissaluku lisääntyi kolmeen kun meille muutti pieni Sindy. Elokuussa käytiin myös Tallinnassa.
Syyskuussa sain silmälasit ja hajoilin työttömän budjettiin. Syyskuisesta yhteenotosta kissan kanssa on kintussa edelleen arpi.
Lokakuussa alkoi sitten muutosten tuulet puhaltaa arkirutiineihin. Sain tiedon kurssille pääsystä ja pojille etsittiin pikaisesti päivähoitopaikka. Lokakuussa kävin myös pakenemassa arkea ystävän luona Oulussa.
Marraskuun alkupuolelta asti onkin sitten kuljettu sinne lähimpään kaupunkiin ja opittu paljon uusia juttuja. Samalla tavalla on se tämä joulukuukin mennyt.
Mitä kuluneesta vuodesta sitten jäi käteen? No ainakin huomaan, että pikkasen positiivisemmaksi sitä on tainnut itse muuttua. Ymmärtänyt entistä enemmän ystävien arvon. Ja jotenkin tietty luottamus siihen, että kaikki lopulta järjestyy jotenkin on kasvanut.
Tapoihini ei kuulu tehdä uudenvuoden lupauksia, joten en tee niitä nytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti