Yleensä en koskaan lue kahta kirjaa samaan aikaan, mutta Kalevala osoittautui niin aivoja puuduttavaksi, että sitä ei voi lukea pitkää pätkää yhteen menoon. Niinpä päätin sitten, että luen sitä aina pätkän kerrallaan ja kun alkaa ajatus harhailla, vaihdan johonkin toiseen sadan kirjan listalta. Pahoitteluni siitä, että nämä eivät nyt sitten tule järjestyksessä.
Ylpeys ja ennakkoluulo ovat juuri sellaista hyvää ja kevyttä väliviihdettä tuohon Kalevalan lukemiseen Jotenkin uskomatonta, että 200 vuotta sitten kirjoitettu kirja voi edelleen tuntua niin tuoreelta. Kirjassa onnistutaan jotenkin kääntämään lukijankin mieli samaan suuntaa, kuin Elizabethin ajatukset muuttuvat.
Ihanaa kesäpäivän lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti