Koulumaailmasta

Olin tuossa keväällä seitsemän viikkoa kouluavustajana läheisellä alakoululla. Ensi syksynä tulee 20 vuotta siitä, kun minä aloitin koulutaipaleeni. Moni asia on ehtinyt muuttua. Opiskelu on entistä vaativampaa, esiopetuksen merkitys on paljon suurempi (meillä eskaria oli kerran viikossa) ja tekniikka on paljon paremmin hyötykäytössä.

Kuitenkin kun puhutaan saman kunnan alueella sijaitsevasta pienestä kyläkoulusta (eri koulusta kuitenkin, missä itse aikoinani opiskelutaipaleen aloitin), jotkut asiat eivät muutu.

Kun on pieni koulu, missä syödään luokissa, ensimmäisiä käsitöitä ekalla luokalla on edelleen ruokaliina. Kuvassa omani sienineen ja aurinkoineen. Edelleen oppilaat saavat kansion, mihin on tussilla kirjoitettu heidän nimensä. Omassa kansiossani on nykyään vain kouluvuosilta kertyneitä nuotteja. Ja edelleen alakoululaiset soittavat nokkahuilua.

Oli mielenkiintoista nähdä, millaisessa koulussa omat lapseni tulevat muutaman vuoden päästä oman koulutiensä aloittamaan. JooJoo kahden vuoden päästä ja JuuJuu neljän.

Tajusin jotenkin myös, kuinka eriarvoisessa asemassa jotkut oppilaat ovat. Eriarvoisuutta ei kuitenkaa aiheuta mikään suosiminen tai perheen varallisuus. Eriarvoiseen asemaan lapset joutuvat sen perusteella, keiden vanhimmilla on lapsilleen aikaa, rakkautta ja rajoja. Täysin "hyvästä" perheestä tulevat lapset saattavat viettää kaiken vapaa-aikansa yksin esimerkiksi tietokoneella. Se näkyy yllättävän monissa asioissa ja taidoissa.

Toisaalta kun oli tuolla koulussa hahmotti itse paremmin sen, millaisia taitoja kouluun mennessä pitää osata. Meillä on pari vuotta aikaa JooJoon kanssa harjoitella esimerkiksi veitsellä ja haarukalla syömistä, saksien ja kynän käyttämistä, polkupyörällä ajamista, ohjeiden noudattamista, keskittymistä ja oman vuoron odottamista.