Joku on joskus sanonut, että äidit osoittavat rakkautta ruualla. Pitää varmaan ainakin osittain paikkaansa. Jostain syystä minulle on aina jotenkin tunteita herättävä juttu tehdä esikoiselle kerhoeväitä. Minun pikkuinen on jo niin iso. Ja samalla niin pieni. Mukula ei harrasta varsinaisesti mitään, mutta käy kerran viikossa seurakunnan päiväkerhossa viettämässä aikaa samanikäisten mukuloitten kanssa. Perhepäivähoitajalla kun sattuu olemaan vain pieniä. Joka keskiviikko värkkään siis mukulalle kerhoon eväät
laitan ne laatikkoon ja laatikon reppuun. Itsekkin olin aikoinaan seurakunnan päiväkerhossa. Vuodet olivat jotain 1990-1992. Muistan, että siellä oli kivaa. Ja niistä Barbien vaatteista, missä oli ballerinan kuvia, tapeltiin. Ja se kerho järjestetään siellä ihan samassa kerhotilassa vieläkin.
(Satu 5v)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti