Paluu alkuun

Loppu lähenee raskaudessa, mutta raskausoireiden kanssa on tullut paluu alkuun. Järkyttävä väsymys vaivaa taas ja ruokahimojen kanssa ollaan alkupisteessä. Nimittäin jos ostaa kaupasta sitä, mitä eniten tekee mieli, ei sieltä tartukkaan mukaan suklaapatukka vaan tältä näyttävää settiä:

Ongelmahan vaan tulee siitä, että olen allerginen omenalle... Mutta pieninä annoksina menee.

Nämä pari päivää ovat kyllä osoittaneet jo tässä, kuinka suureen tarpeeseen se tiistain polikäynti tuli. Olen ensimmäistä kertaa pystynyt olemaan varauksettomasti onnellinen tulevasta vauvasta. Ihan kohta meillä on täällä oikeasti sellainen ihana pieni, vauvantuoksuinen, unissaan tuhiseva pikkuveli! Viime yönä näin ensimmäistä kertaa untakin vauvasta. Aikaisemmissa raskauksissa olen nähnyt paljon vauva-unia pitkin raskautta. Unessa pikkuveli oli ihan isänsä näköinen. Tummat hiukset ja tummat silmät. Niin ihana.

Nyt vain täytyy toivoa, että sitten parin viikon päästä oikeasti olisi tilanne sellainen, että voisi käynnistää. Yritän nyt kovasti touhuta ja ottaa kaikki poppakonstit käyttöön, millä hommaa vain voisi edistää.