Vapaa-aikanani minä etsin geokätköjä

Innostuin viime syksynä geokätköilystä. Olen etsinyt ensimmäisen kätköni jo joskus viitisen vuotta sitten ja jo silloin tuli sellainen "hei tää voisi olla kivaa"-fiilis. Jotenkin se homma silti vain jäi hautumaan viideksi vuodeksi. Tässä kuluneen puolen vuoden aikana olen etsinyt 37 kätköä. Näistä yhdeksällä mukanani on ollut JooJoo ja kuudella JooJoon lisäksi myös JuuJuu. JustJust on seurannut auton avoimesta ovesta, kolmen tienvarressa olleen kätkön etsimistä. JuuJuun kärsivällisyys ei aina meinaa riittää, jos kätkö ei löydy viidessä minuutissa, mutta JooJoo on ihan hurahtanut tähän hommaan. JooJoo tykkää muutenkin pyöriä luonnossa, kiipeillä kivillä ja keikkua puissa.

 Mitä se geokätköily sitten oikein on? Se on eräänlaista modernia aarteiden etsimistä. Tosin aarteena ei ole mikään varsinainen aarre, vaan yleensä pakasterasia tai muu vastaava, jonka sisältä löytyy lokikirja. Lokikirja on joku pieni vihko, mihin kirjoitetaan päivämäärä ja oma nimimerkki. Itse olen rekisteröitynyt Geocaching-sivustolle, mistä löytyy myös lisätietoa harrastuksesta. Olen ladannut puhelimeeni Geocachin-sovelluksen, jonka avulla pystyn geokätköjä löytämään. Tosin pari ensimmäistä kätköä etsin ilman sovellusta ihan vain katsomalla paikan nettisivuston kautta ja etsimällä summanmutikassa. Sillä tavalla kätköjä on mahdollista kyllä löytää, mutta se on melkoisen työlästä.

 

Geokätköilyssä parasta on kuitenkin ehkä se, että sen avulla pääsee näkemään aika hienoja paikkoja. Sellaisia, joiden olemassaolosta ei ole tiennytkään. Niitä hienoja rakennuksia tai maisemia, joiden ohi muuten vain kulkisi tietämättä niistä mitään.