Nukuin yön ulkona

Minulla ja JustJustin toisella kummitädillä on ollut kahden naisen vertaistukiryhmä kasassa jo kohta kahdeksan vuotta. Eli esikoisten odotusajasta alkaen. Lapset meille on siunaantunut melko samoihin aikoihin, joten kummallakin on aina menossa joku sama vaihe. Nyt kun näitä milloin mitäkin vaihetta eläviä mukuloita on kolme, tultiin siihen pisteeseen, että kahvittelun lisäksi tuntui olevan paikallaan vähän isompi irtiotto arjesta. Päätimme lähteä metsään. Ja päätimme myös samantien tehdä siitä jokavuotisen perinteen.

Koska tarkoitus oli lähteä rentoutumaan, ei urheilemaan suunnittelimme reitin pituudeksi maksimissaan 20 kilometriä. Halusimme myös kiertävän reitin ja mielellään laavun yöpymispaikalle. Näiden kriteerien perusteella ensimmäiseksi vaelluskohteeksemme valikoitui Pyhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä.

Oli kyllä huippua, kuinka monenlaista maastoa reitille mahtui. Ja se hiljaisuus. Alkuun se sai korvat humisemaan. Jatkuvassa metelissä olleet korvaparat eivät olleet tottuneet moiseen. Ensimmäiselle päivälle tuli kävelyä reilut 10km ja toiselle jäi sitten vajaa 7km.

Yövyimme Tulijärven laavun läheisyydessä. Aluksi suunnittelimme nukkuvamme laavussa, mutta kun paikalle alkoi tulla enemmän porukkaa, päätimme pystyttää teltan vähän sivummalle.

Laavun ympäristössä yöpyi lopulta 10-15 henkeä. En edes ihan tarkkaan tiedä määrää. Syy tähän väenpaljouteen oli Suomen Ladun Nuku yö ulkona-haaste. Vähän huvitti, kun huomasimme vahingossa valinneemme omalle reissullemme juuri tuon päivän. Kerrankin olimme jossain jutussa mukana!

Ensi vuoden reissulle pitää vähän panostaa varustukseen. Oma rinkka pitää varmaan hommata, vaikka lainarinkasta olenkin oikein kiitollinen. Myös lämpimämpää varustusta on syytä hommata, sillä yöllä meinasi tulla välillä vähän kylmä.

Ensi vuonna ehdottomasti uusiksi!

Vapaa-aikanani minä etsin geokätköjä

Innostuin viime syksynä geokätköilystä. Olen etsinyt ensimmäisen kätköni jo joskus viitisen vuotta sitten ja jo silloin tuli sellainen "hei tää voisi olla kivaa"-fiilis. Jotenkin se homma silti vain jäi hautumaan viideksi vuodeksi. Tässä kuluneen puolen vuoden aikana olen etsinyt 37 kätköä. Näistä yhdeksällä mukanani on ollut JooJoo ja kuudella JooJoon lisäksi myös JuuJuu. JustJust on seurannut auton avoimesta ovesta, kolmen tienvarressa olleen kätkön etsimistä. JuuJuun kärsivällisyys ei aina meinaa riittää, jos kätkö ei löydy viidessä minuutissa, mutta JooJoo on ihan hurahtanut tähän hommaan. JooJoo tykkää muutenkin pyöriä luonnossa, kiipeillä kivillä ja keikkua puissa.

 Mitä se geokätköily sitten oikein on? Se on eräänlaista modernia aarteiden etsimistä. Tosin aarteena ei ole mikään varsinainen aarre, vaan yleensä pakasterasia tai muu vastaava, jonka sisältä löytyy lokikirja. Lokikirja on joku pieni vihko, mihin kirjoitetaan päivämäärä ja oma nimimerkki. Itse olen rekisteröitynyt Geocaching-sivustolle, mistä löytyy myös lisätietoa harrastuksesta. Olen ladannut puhelimeeni Geocachin-sovelluksen, jonka avulla pystyn geokätköjä löytämään. Tosin pari ensimmäistä kätköä etsin ilman sovellusta ihan vain katsomalla paikan nettisivuston kautta ja etsimällä summanmutikassa. Sillä tavalla kätköjä on mahdollista kyllä löytää, mutta se on melkoisen työlästä.

 

Geokätköilyssä parasta on kuitenkin ehkä se, että sen avulla pääsee näkemään aika hienoja paikkoja. Sellaisia, joiden olemassaolosta ei ole tiennytkään. Niitä hienoja rakennuksia tai maisemia, joiden ohi muuten vain kulkisi tietämättä niistä mitään. 

Vapaa-aikanani minä yritän liikkua

Meinasi ihan unohtua tältä kuulta tämä vapaa-aikaan liittyvä postaus. Tässä se nyt tulee, viisi päivää myöhässä, olkaa hyvät.

En ole koskaan ollut mikään liikkuja-tyyppi. Liekö jotain kolmenkympin kriisiä, että jotenkin sitä on herännyt siihen tosiasiaan, että jos aikoo voida hyvin on pakko myös liikkua. Olen tänne aikaisemmin kirjoitellut kuntokuuristani, jolle kuuluu tällä hetkellä niin huonoa, että ette kuule siitä nyt mitään.

Millaista liikuntaa sitten harrastan? Käyn melko säännöllisesti melkein joka viikko salilla. Siellä on ollut kiva huomata jonkinlaista pientä edistymistä. Tammikuussa pääsin jo tavoitteeseeni ja sain kuukaudelle 15 tuntia liikuntaa. Helmikuussa jäätiin vähän vajaaksi ja nyt maaliskuussa ihan säälittäville tuntimäärille. Syy siihen on pitkälti se, että Rekkakuski aloitti taas työt ja omaa aikaa on vähemmän. Myös alkanut harjoittelu ja pidemmät päivät meinaavat viedä vähän voimia ja aikaa kutakuinkin kaikelta. Tänäkin viikonloppuna valitsin remppahommat liikkumisen sijaan.

Salilla käymisen lisäksi käyn uimassa, aina kun vain Rekkakuski sattuu olemaan arki-iltana kotona. Uiminen on jotenkin mulle sellainen oma laji. En ole siinä ollenkaan hyvä, uintityylinikin on ihan ihme sekoitus "oikeita" tyylejä. Mutta eteenpäin pääsee ja tällä hetkellä 45min riittää kilometrin matkalle.

Sitten koitan välillä käydä lenkillä. Joko jonkun kaverin kanssa tai lasten kanssa tai yksin. Kohta on taas tiet sulat ja voidaan ruveta poikien kanssa pyöräilemään. Jos vain jotenkin keksisin, miten peräpyörän lisäksi saisi vielä istuimen köytettyä samaan systeemiin, voisi pyörillä edetä koko kakarakatraan kanssa. JuuJuu kun ei jaksa vielä oikein kovaa polkea yksikseen.

Jospa sitä taas huhtikuussa tsemppaisi tällä saralla?