Nukuin yön ulkona

Minulla ja JustJustin toisella kummitädillä on ollut kahden naisen vertaistukiryhmä kasassa jo kohta kahdeksan vuotta. Eli esikoisten odotusajasta alkaen. Lapset meille on siunaantunut melko samoihin aikoihin, joten kummallakin on aina menossa joku sama vaihe. Nyt kun näitä milloin mitäkin vaihetta eläviä mukuloita on kolme, tultiin siihen pisteeseen, että kahvittelun lisäksi tuntui olevan paikallaan vähän isompi irtiotto arjesta. Päätimme lähteä metsään. Ja päätimme myös samantien tehdä siitä jokavuotisen perinteen.

Koska tarkoitus oli lähteä rentoutumaan, ei urheilemaan suunnittelimme reitin pituudeksi maksimissaan 20 kilometriä. Halusimme myös kiertävän reitin ja mielellään laavun yöpymispaikalle. Näiden kriteerien perusteella ensimmäiseksi vaelluskohteeksemme valikoitui Pyhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä.

Oli kyllä huippua, kuinka monenlaista maastoa reitille mahtui. Ja se hiljaisuus. Alkuun se sai korvat humisemaan. Jatkuvassa metelissä olleet korvaparat eivät olleet tottuneet moiseen. Ensimmäiselle päivälle tuli kävelyä reilut 10km ja toiselle jäi sitten vajaa 7km.

Yövyimme Tulijärven laavun läheisyydessä. Aluksi suunnittelimme nukkuvamme laavussa, mutta kun paikalle alkoi tulla enemmän porukkaa, päätimme pystyttää teltan vähän sivummalle.

Laavun ympäristössä yöpyi lopulta 10-15 henkeä. En edes ihan tarkkaan tiedä määrää. Syy tähän väenpaljouteen oli Suomen Ladun Nuku yö ulkona-haaste. Vähän huvitti, kun huomasimme vahingossa valinneemme omalle reissullemme juuri tuon päivän. Kerrankin olimme jossain jutussa mukana!

Ensi vuoden reissulle pitää vähän panostaa varustukseen. Oma rinkka pitää varmaan hommata, vaikka lainarinkasta olenkin oikein kiitollinen. Myös lämpimämpää varustusta on syytä hommata, sillä yöllä meinasi tulla välillä vähän kylmä.

Ensi vuonna ehdottomasti uusiksi!