Heräsin aamulla siihen, että rekkakuski tuli sanomaan "Meillä on sitten kodinhoitohuoneessa kuollut kissa". Ensin ajattelin, että Smirre-vanhus on tullut tiensä päähän, mutta kyseessä olikin emokissa Sindy. Tosin ei kuollut, mutta tajuton ja aivan veltto. Soitto eläinlääkärille vahvisti sen mitä jo ajattelinkin: eipä sille oikein mitään ole tehtävissä. Päätettiin kuitenkin lähteä kissaa eläinlääkärille näyttämään, koska ei sitä siihenkään vounut jättää. Autossa kuulin kuinka kissan suunnasta kuului ensin rohinaa, sitten korahdus ja lopulta pihinää. Arvasin jo siinä vaiheessa, että se oli siinä. Eläinlääkärille ei sitten jäänyt muuta tehtävää, kun todeta kissa kuolleeksi.
Mitään ulkoisia vammoja ei kissassa ollut. Oikeastaan jäi kolme vaihtoehtoa. Joko on tullut auton töytäisemäksi ja saanut sisäisen vamman, joku sydänjuttu (kissoilla äärimmäisen harvinaisia kuulemma) tai sitten täällä joku kissanvihaaja myrkyttää. Melkein päivälleen kolme vuotta sitten samanlaisen kohtalon koki meidän
Rääpäle.
Sindy ehti olla meillä
neljä vuotta. Sinä aikana se ehti tehdä kolmet pennut. Ensin syntyivät
Salli, Sintti ja "höntti". Sitten
Stella ja reppana. Viimeisimpänä sitten
neidit D ja E joiden kanssa Sindy kasvatti sitten
löytöpennutkin.
Hyvää matkaa sateenkaarisillalle Sindy-kissa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti