Onko se hyvä merkki, jos tuntuu olevan jatkuvasti niin paljon puuhaa, että ei ehdi tietokoneen ääreen istua? Tuntuu, että kun on töitä ja opiskelua ja perhe-elämää ja arjen pyörittämistä, niin oikein millekkään ylimääräiselle ei jää aikaa. Mitäs me sitten ollaan puuhattu? No ainakin käytiin taas vähän etsimässä poikien kanssa geokätköjä. Tuli törmättyä pelottavimpaan kätköön ikinä! En paljasta mistä tämä kammotus lyötyy, mutta en meinannut uskaltaa koskea. Olin ihan varma, että se joko sähisee tai puree.
Seuraava kätkö oli myös melkoisen pelottava, mutta eri syystä. En ole sitten lapsuuden kiivennyt puuhun ja mietin kyllä melko pitkään uskallanko lähteä tätä purkkia tavoittelemaan. Onneksi puu oli leikkipuiston reunalla, joten muksuilla riitti puuhaa sillä aikaa, kun kiipeilin.
Toiseenkin leikkipuistoon ollaan ehtitty ja sovittiinkin jo poikien kanssa, että kesällä kierretään kaikki lähiseudun leikkupuistot. Tästä innostuneena JuuJuu innostui pohtimaan isin kesälomaa. Mietti ensin, että viime kesänä sillä oli lomaa ja nyt ei oo. Totesi sitten, että "Siksi isillä ei ole kesälomaa, kun se ei ymmärrä, että kesällä pitää käydä leikkipuistossa!". Ei mennyt läpi mitkään selitykset työpaikan vaihtamisesta, kuulemma isi ei vain ymmärrä.
Alkukuussa kelit ovat olleet niin hyvät, että rekkakuski on innostunut pihan siivoamisesta. Kärrykuorma romua on jo lähtenyt hyöttikselle, mutta voi sitä lasten intoa ja ihmetystä, kun pihaan ajoi rekka viemään autonraatoja romuttamolle.
Ja jotta vain ei tekeminen loppuisi, satuin saamaan Noshin kilopussin. Ideoita jo on ja jahta ensin saan tämän läävän raivattua ihmisasumuksen näköiseksi ja hoidettua isompien poikien synttärijuhlat kunnialla, niin alkaa taas ompelukone surista. Esittelen tässä vielä ennen sitä kyllä pari aikaisemmin valmistunutta juttua, kunhan saan kuvat kamerasta koneelle. Mitähän tuosta froteesta oikein keksisi tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti