Syksyn satoa pulloon

Olen tainnut suunnilleen joka syksy esitellä puutarhamme satoa ja tämäkään vuosi ei tee poikkeusta. Tänä vuonna saimme vadelmien, metsämansikoiden ja omenoiden lisäksi vähän mustaherukkaa. Pienet pensaamme tosin tuottivat vain puolisen litraa ja jonkun aikaa mietin, että mitä siitä oikein tekisi. Project Maman Likööripostaus herätti mielenkiinnon kokeilla, että mitenhän se onnistuisi mustaherukkaliköörin tekeminen. Googletin ohjetta ja päädyin sitten kokeilemaan tätä Kotikokin sivuilta löytyvää reseptiä. Nyt olisi sitten pieni pullollinen valmiina ja kyllähän tuo ihan hyvää on. Seuraavan satsin pistin tulemaan, kun mietin mitähän pihlajanmarjoista oikein voisi tehdä. Pihlajanmarjojen lisäksi pistin purkkiin vähän omenanpaloja ja mustaherukan lehtiä. Saapa nähdä mitä tästä sitten tulee.

Koulupuu

Kesään kuuluu omakotitalossa tietysti aina pieni (tai vähän isompi) määrä erilaisia pihahommia. Viime kesän projekti oli sauna (josta pitäisi jossain vaiheessa tehdä ihan oma postauksensa) ja terassi, mutta tänä kesänä ei jotenkin ollut intoa mihinkään isoon lähteä. Vähän siistittiin hiekkalaatikon reunoja ja istuteltiin muutamia juttuja.

Olen jo joskus kauan sitten saanut päähäni, että haluan lapsille "koulupuun". Eli sinä kesänä, ennenkun koulu alkaa, jokainen lapsista saa valita itse puun, joka istutetaan pihalle. Niinpä suuntasimme sitten puutarhalle isompien poikien ja äitini kanssa. Aikansa kierrettyään JooJoo sai valittua puun itselleen. Pihaamme tuli Korenpihta. Myös JuuJuu halusi valita jotain ja valitsi sitten kauniin oranssina hehkuvan ruusun.

Alunperin ei ollut suunnitelmissa tehdä mitään koivuriviä tontin reunaan, mutta kun kunnan ukkelit veti tontin reunasta ison siivun auki valokuitukaapelia varten, tuli sitten hyvä tilaisuus tökkiä valmiiksi pehmeään maahan talon nurkilla kasvavat koivuntaimet.

Kovasta kastelusta huolimatta, osa noista ei jaksanut lähteä kasvamaan. Onneksi noita taimia piisaa pitkin tonttia, joten keväällä sitten uutta yritystä kuolleiden tilalle.

Omppupuita

Syyskuun puolella oli paikallisessa puutarhamyymälässä ale ja poikkesin sinne sitten hetken mielijohteesta. Siellähän oli sitten kaikki puut ja pensaat tarjouksessa, joten päätin ostaa pupujen syömän Sokerimiron-puun tilalle uuden samanmoisen. Pikkuinen ongelma tuli sitten siinä kohdassa, kun se puu piti saada kotiin. Olimme liikenteessä koko perheen voimin skodalla, joten kuljetusmahdollisuuksia ei oikein ollut. Päätin sitten kantaa puun vanhempieni luokse odottamaan ja jostain syystä tämä herätti kovasti hilpeyttä perheemme miespuolisissa. Miten niin ei ole normaalia kävellä pitkin kylää omenapuu kainalossa?

Kotiin päästyämme otin toisen auton alle ja kävin hakemassa puun. Pakettiautoksi muutettuun farkkuun tämä pikkuinen Sokerimiron mahtui oikein hyvin. Sitten vain kuoppaa maahan ja puu sinne. Toivotaan, että tänä vuonna puput antaisivat omenapuiden olla rauhassa.

Istutusapulainen

Puun paikka