Sata kirjaa- projektin kolmantena kirjana oli jälleen jo entuudestaan luettu kirja. Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Tämä kirja piti jokaisen lukea lukiossa. Mitään en enää kirjasta muista, joten tulee ehkä ihan tarpeeseenkin kerrata.
Kirjastossa ei sattunut olemaan Tuntematonta hyllyssä, joten otin sen hyllystä löytyneen Sotaromaanin sitten lukemisen alle, olenhan tuon Tuntemattoman joskus lukenut.
Jo heti alussa tuli sellainen "voi vitsi kun tämä on niin paljon sujuvampaa luettavaa kun tuo TSH". Kirja ei myöskään ole mikään järjetön tiiliskivi.
Hieman välillä jää joitain kohtia epäselviksi, kun ei ole tuo maanpuolustussanasto hallussa.
Jossain vaiheessa tulee loppuakohti mentäessä sellainen "älä kiinny ihmisiin kun ne kuolee kuitenkin"-fiilis.
Huomasin useaan kertaan hihittäväni ääneen joillekkin tilanteille tai kommenteille.
Edelliseltä lukukerralta muistinkin tuon, että kirja loppuu aika äkillisesti.
Kirja pistää kyllä miettimään sotaa. Kuinka järjetöntä se lopulta on. Ja kuinka toivoo, että itse ei koskaan tarvitsisi sellaista kohdta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti