Neuvolakuulumisia

Eilen oli jälleen neuvola. Kaikki oli oikein hyvin. Vähän jännitti mennä puntarille, kun tiesin, että painoa on tullut vähän reippaammin. +827/viikko oli tullut, mutta terkka ei ollut siitä erityisen huolissaan, koskan kaikenkaikkiaan painonnousu on ollut aika maltillista. Hemoglobiinitkin katottiin vaihteeksi. Olivat vielä ihan ok, laskua oli tapahtunut kuitenkin. Edellisellä kerralla, kun oli mitattu maaliskuussa, olivat 124 ja nyt 112. Terkka suositteli sitten hakemaan nestemäistä rautalisää ja ottamaan muutaman kerran viikossa, jos sillä saisi ylläpidettyä tuon hempan tuolla tasolla. Ja jos se sitten vaikka auttaisi vähän tähän väsymykseen.

Juteltiin myös tulevasta synnytyksestä ja kuinka se jännittää. Kovin montaa kertaa en oikeasti kehtaa sitä ambulanssia hukkareissujen takia soittaa. Kamalinta olisi synnyttää kotiin. Jutellaan sitten viimeisellä lääkärikäynnillä taas siitä käynnistämisen mahdollisuudesta.

Viime viikolla kävin tuskailemassa sokerirasituksessa (josta tämän postauksen niin todella pirteät kuvat) ja sen tulokset oli onneksi ihan ok.

Puhuttiin myös näistä tuntuvista supistuksista, joita on nykyään päivittäin. Terkka käski yrittää mahdollisimman paljon vältellä kaikkea, mikä niitä aiheuttaa. Valitettavasti niitä tuntuu aiheuttavan ihan KAIKKI. Pahiten kuitenkin kaikenlainen koukkiminen ja nostelu.

Tympii. Tänä kesänä olisi pitänyt harjoitella Joonan kanssa paljon pyöräilemistä, että olisi jotain toivoa saada ensi kesänä apparit pois. Juuso rakastaisi pyöräilyä ja haluaisi kovasti olla koko ajan pyörän kyydissä. Ja ei olis paljosta kiinni, ettei se hoksaisi sitä polkemistakin. Puoli kierrosta menee jo hienosti. No en voi juosta pyörän vieressä, enkä työntää Juusoa pyörällä.

Juuson kuivaksiopettelu takkuaa myös. Se ei halua mennä potalle/pöntölle itse ja kun nyt en voi sitä sinne kantaa. Tänäänkin sillä sitten on vaippa. Lupasin kyllä päivähoidon henkilökunnalle, että syksyllä, kun Juuso tulee, sillä ei enää ole vaippaa. Yritän kyllä siitä lupauksesta pitää kiinni. Tympii tämä takapakki.

Samoin tympii se, että en pysty nyt pitää kotia niin siistinä, kun haluaisin. Olen tehnyt itseni kanssa ison työn, että olen saanut kaaoksen jotenkin hallintaan. Ja nyt kun sitä kaaoksenhallintaa ei voi harrastaa, tämä homma tulee leviämään taas käsiin.

Mutta toisaalta, mieluummin sitä nyt koittaa ottaa rauhallisesti ja levätä niin paljon kun pystyy, jos toisena vaihtoehtona on sitten pakkolepo sairaalassa.

Tympii tämä tilanne silti vain niin paljon.