Pinkkiä ja ihanaa

Noin vain se lähti viiminen kesälomaviikko pojilla käyntiin. Ensi viikolla alkaisi sitten taas päivähoito. Alkaa sitä odottaa tässä itse kukin...

Viikonloppu kului serkun ihanien baby showereiden merkeissä. Pari kuukautta ollaan jo salaa ja piilossa näitä juhlia järjestetty ja onnistuttiin yllättämään juhlakalu aivan täysin. Jee hyvä me!

Olin etukäteen askarrellut juhlaa varten vähän tekemistä. Ensinäkin jokainen meistä oli kirjoittanut kirjeen. Näiden "imetyskirjeiden" tarkoituksena on olla "jotain tekemistä niihin pitkiltä tuntuviin hetkiin kun pitää valvoa vauvan kanssa".

Olin sopinut tapaavani serkun ja tämän siskon Anttilassa. Hieman piti miettiä miten saadaan neiti L sieltä autoon, koska oli ollut puhetta, että tulen katsomaan turvakaukaloa. Keksin kuitenkin tarinan siitä, että haluaisin viedä miehen tulevana hääpäivänämme syömään sinne samaan paikkaa, missä kävimme ystävämme polttareissa syömässä. Mutta kun en muista miten sinne ajetaan, että voisiko L näyttää tien. Ilmeisesti ihmeellinen käytös on normaalia, kun kyseessä on minä ja rouva L, sillä neiti L ei yhtään ihmetellyt "hei voidaanko kattoa tätä paikkaa vähän lähempää?"-kommentteja. Sisällä odotti sitten loppu seurue. Oli ihan parasta, että vielä Uppalan kartanon  pihassa neiti L totesi, että "Tämä on kyllä ihan mun suosikkipaikka Seinäjoella". Nappivalinta siis.

Ruuan jälkeen siirryimme sitten rouva J:n äidin asunnolle kilistelemään alkoholittomalla kuoharilla. Ihan kamalasti emme juhlaan halunneet ohjelmaa, mutta jotain pientä. Ihan lennosta keksimme, että neiti L:n pitäisi arvata keneltä mikäkin pöydällä ollut lahjapussi olisi.

Aika hyvin meni 5/7 oikein. Olen ilmeisesti rouva M:n kanssa niin samanlainen, että meidän lahjoista ei päivänsankari osannut veikata, kumpi on kummalta.

Omaan lahjasettiini olin koonnut selviytymispakkauksen sellaiseen hetkeen, kun tuntuu, että lapsen kanssa käy olo raskaaksi. Tuutia ja tuttipulloa isää ja vauvaa varten ja kuohari laseineen sekä suklaa itselle.

Lahjojen jälkeen kilisteltiin lehtikuohua ja sen jälkeen pistin kiertämään askartelemani kortit. Yhdessä kortissa oli tilaa arvata syntymäpäivää, sekä reunan tyhjään tilaan veikata syntymäpituutta, painoa, sekä tulevaan nimeä.

Sitten jokainen sai täytettäväkseen "haltiatoiveet"-vauvalle. Siis Prinsessa Ruususen haltiakummityyliin.

Kaikkia näitä kortteja ja aikaisemmin mainuttuja kirjeitä varten olin askarrellut sitten myös säilytyslaatikon.

Kun syömisestä oli kulunut tarpeeksi aikaa, oli tietysti aika syödä vähän lisää

Tosi ihanat juhlat oli ja oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. Ja oli ihanaa järjestää jotain kerrankin ihmiselle, joka on aina ollut järjestämässä vaikka mitä kaikkea kaikille muille.