Hämmentynyt. Vapaa. Rauhallinen. Outo.
Sellainen on olo. Molemmat pojat jäivät hoitopaikkoihinsa iloisina. Juuso totesi siinä aika pian, että "äiti tinun pitää jo lätteä!" ja työnsi minut ovesta ulos.
Kolmeen asti omaa aikaa. Ja huomennakin. Ja ylihuomennakin. Ja ensi viikollakin. Monta tuntia, että ei tarvitse tehdä mitään jos ei jaksa. Ei tarvitse väkisin kävellä kipeänä. Ei toimia erotuomarina. Ei kantaa kirkuvaa mukulaa vessaan, kun joka paikkaan sattuu. Lounaskin tarvitsee huolehtia vain itselle.
En aio pilata tätä vapautta tuntemalla syyllisyyttä. Nukun univelkoja pois, teen sen verran kun jaksan. Ja nautin hiljaisuudesta. Juttelen pikkujaskalle ja siltiän mahaa. Yritän viimein tajuta, että meillä ihan oikeasti on kohta vauva. Teen viimeisiä valmisteluita. Juon kahvini ihan rauhassa.
Mä oon niin ansainnut tän!
Nauti tästä omasta ajastasi - ihana, että saat tällä tavalla vähän levätä välillä.
VastaaPoistaKoko päivän on ollut ihan tosi kevyt olo. Mulla on ollu viimeks tällasta ihan omaa aikaa useamman tunnin verran monena päivänä kuus vuotta sitten :) Ja kun tänään hain maailman iloisimmat lapset hoidosta, niin tajusin kyllä, et just näin on nyt hyvä :)
Poista