Toisena sata kirjaa listalla oli sitten Taru sormusten herrasta. Ensimmäinen niistä kirjoista, jotka olen lukenut jo joskus aikaisemmin.
Ensimmäisellä lukukerralla en oikein pitänyt kirjasta. Olen saanut tarinasta enemmän irti elokuvina. Ja tämä onkin oikeastaan ainoa kirja josta olen ikinä ollut tätä mieltä. Yleensä olen aina sitä mieltä, että kirjat voittavat elokuvat sata nolla. Edellinen kerta, kun tämän kirjan luin, oli kuitenkin joskus yläasteella ja ajattelin, että nyt vähän vanhempana voisi kirjasta saada vähän enemmän irti.
Alkupää kirjasta tuntuu kyllä juuri niin puuduttavalta kuin muistinkin. Siis tarkoitan sitä prologia missä selitetään kaikenmaailman juttuja hobiteista. Fiilis on vähän sama, kun joskus joidenkin vanhojen sukulaisten luona. Puhutaan ihmisistä ja tapahtumista, joista itsellä ei oo oikein tarkkaa käsitystä, mutta kaikki muut ymmärtävät kenestä ja mistä puhutaan.
Ensimmäisen kirjan kohdalla meinaa loppu väkisin mielenkiinto kesken jokaisen runon ja laulun kohdalla. Ei meinaa millään jaksaa lukea niitä. Huomaan, että kirja menee kiinni aina hetkeksi siinä kohti kun olisi taas edessä joku pitkä runo. Välissä on ihan mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa ja sitten tulee taas joku ylipitkä laulu ja lukeminen tökkää siihen. Myös jatkuvat pitkät listat vaikeastiluettavista paikannimistä puuduttavat. Olisi myös jotenkin ihan kiva, jos olisi se kartta tuon kirjan mukana.
Toinen kirja onkin sitten jo huomattavasti helpommin luettava. Ainakin suurimmaksi osaksi. Niin kauan kun kerrotaan muusta porukasta. Kun kertomus siirtyy Frodoon ja Samiin ollaan jälleen kerran tilanteessa, jossa on vain sivutolkulla maisemien kuvausta. Ankeiden maisemien kuvausta. Toisen kirjan alkupuolella tuli hetkellisesti se kaipaamani "imaisu". Siis, että kirja imi maailmaansa ja oikeasti teki mieli lukea eteenpäin ja oikein odotti, että mitäs seuraavaksi tulee.
Kolmannessa kirjassa tuli useimmin sellainen olo, että kirja poikkeaa elokuvasta monessa kohti. Olin ehtinyt unohtamaan jo ihan täysin miten kirja päättyy. Oikeastaan tykkäsin tuosta kirjan lopusta tuollaisena paljon enemmän.
Kaikenkaikkiaan kyllä aika raskaslukuinen kirja ja vaikka tällä kommentilla saankin kaikki Tolkien-fanit kimppuuni, niin katson mielummin elokuvat kun luen kirjan.
Mää en ees yritä. Kumpaakaan. Hei vaan fanit :) Leffat oon joskus kattonu, joten joku haju on siitä mistä puhutaan :)
VastaaPoistaEn koskaan lakkaa ihmettelemästä kuinka nopee oot lukemaan! Kirja ku kirja ja sää vaan päästelet! Lupaa, että luet joskus sellasen kirjan ku Silkkiuikku. Kerro mulle sitte mitä siinä luki :D