perjantai 14. elokuuta 2015

Wilmaa pukkaa

Mä olen niin vanha! Se oli ensimmäinen ajatus, kun kännykkä piippasi saapuneen sähköpostin merkiksi ja luin ilmoitusta uudesta Wilma-viestistä. Olen niin vanha, että saan lastani koskevia Wilma-viestejä! Tämä viikko on ollut aika jännittävä. Nimittäin tiistaina alkoi JooJoolla eskari. Kunnassamme esiopetus on järjestetty koulujen yhteyteen ja tuolla lähikoululla se on jo hyvin koulumaista. Eskari osallistuvat koulun yhteisiin juttuihin, kuten aamunavauksiin, muiden koulun oppilaiden kanssa. Koulupäivä myös rytmittyy 45min oppitunteihin ja välitunteihin, aivan samoin, kuin muillakin tuon koulun oppilailla. JooJoolla oli siis oikeastaan isompi muutos nyt päiväkodista eskariin, mitä tulee olemaan vuoden päästä eskarista ykkösluokalle.

Eskaria varten piti hommata tietenkin reppu. Kynät ja muu sellainen tulee koulun puolesta, mutta annoin JooJoon valita itselleen pyyhekumin ja teroittimen. Kotoa löytyi yksi käyttämätön kynäpenaali ja se kelpasi JooJoolle hyvin. Keväällä ostetut sisäkengät olivat myös vielä sopivia. Uusia vaatteita ei ostettu, mutta kaapista valittiin huolella yhdessä mukavat ja kivat vaatteet ensimmäistä päivää varten.




Kalenteriin oli jo aikaisemmin laitettu koulupäivää tarkoittava punainen auto-kortti ja JooJoo oli kovasti huolissaan, että "herätäthän äiti minut sitten aamulla". Lupasin, että ei tarvitse olla huolissaan: kyllä herätetään. JooJoo olisi jo ensimmäisenä päivänä halunnut lähteä yksin pyörällä, mutta en antanut, sillä halusin lähteä saattamaan. JustJust ei paljon muutoksia huomaa, mutta JuuJuulle oli tärkeää päästä viemään isoveli kouluun.


Toisena päivänä annoin JooJoolle luvan jo mennä yksin pyörällä. Meillä kun tuo koulureitti on hyvin turvallinen. Matka on melko lyhyt ja se on ihan suoraa pyörätietä. Ei risteyksiä tai tien ylityksiä. Wilma-viestien lisäksi tuli eteen toinenkin "no tästä tää nyt sitten alkaa"-juttu. Nimittäin tämä joka syksyinen kontaktimuovin kanssa taistelu. Onneksi tälle syksylle päällystettäviä kirjoja oli tasan yksi. Mutta viiden vuoden päästä niitä onkin sitten melkoinen läjä jo, kun on kaikkien kolmen pojan kirjat. Tästä se nyt lähtee: uusi ajanjakso meidän perheen elämässä.


1 kommentti: