On aika hieno fiilis, kun voi ottaa rasian käteen ja käydä poimimassa omalta pihalta välipalaa. En ole kyllä mikään viherpeukalo, joten kasvimaa ei ole ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Jotain meidän pihasta kuitenkin löytyy. Olen tuonut yhdelle tontin reunalle lapsuudenkodistani metsämansikkaa, joka tosin ei ihan valtaisan tuottelias ole, kun jää niin varjoon voikukkien alle. Muutaman marjan kuitenkin tekee joka syksy. Takapihalla kasvaa vadelmia, jotka ovat oikeastaan alunperin kotoisin naapurista. Ovat vain levinneet ojan yli meidän puolelle. Sitten on ihan istutettujakin puskia, nimittäin saimme pari vuotta sitten anopiltani neljä kappaletta marjapuskia. Kaksi mustaherukkaa, yksi karviaispuska ja yksi punaherukka. Karviaiset ja punaherukat eivät vain ehtineet tänäkään vuonna valmiiksi, kun innokkaat pikkupoimijat kävivät napsimassa kartit puskista (ja räkätit hoitivat loput).
Voiko pihaa sanoa puutarhaksi, jos siellä kasvaa hedelmäpuita? Puskien lisäksi löytyy neljä omenapuuta. Yksi niistä on tervetulo-lahja naapureilta, toinen häälahjaksi saatu ja kaksi muuta itse ostettu. Viidenen söivät jänikset. Ensimmäistä kertaa jokainen neljästä omenapuusta tuottaa satoa ja joka päivä pitää poikien kanssa (tai ilman) käydä tutkailemassa, joko olisi valmista. Myös viime kesänä istutettu kirsikkapuu on tehnyt muutaman marjan. Hyvästä syyssadosta innostuneena, olen alkanu jo ihan vähän lämmetä jopa sille ajatukselle pienestä kasvimaasta. Ehkä jonain päivänä.
Meillä tuli valtavasti kirsikoita! En vaan tiiä mitä niistä vois tehä... Ollaan syöty ihan sellasinaan. Ne jotka yletyin pomimaan ;)
VastaaPoista