Mitä meillä luetaan? Minä luen.

Olen tässä seurannut mielenkiinnolla Sekalaista Sakkia-blogin tekstejä lukemisesta ja ajattelin vähän esitellä teille, mitä meillä täällä luetaan. Itse rakastan kirjoja. Olen kertonut ennenkin, että lapsena haaveilin omasta kirjastosta. (Siis sellaisesta mikä Hirviöllä on Kaunotar ja Hirviö-leffassa). Joudun edelleen kuitenkin tyytyä tuohon omaan liian pieneen kirjahyllyyni. Katselin sitä tänään pitkän aikaa ja sieltä nousee kaksi sellaista sarjaa, jotka jaksan lukea uudelleen ja uudelleen. Ensin jo yläasteikäisenä löytämäni Taru ja Tarmo Väyrysen Vuorileijonan varjo-trilogia sekä tämän kolme jatko-osaa. (Kannattaa myös käydä katsomassa Taru Väyrysen Vuorileijonan varjossa-blogi!)

Tämä on yksi niistä sarjoista, jotka olen lukenut yli kymmenen kertaa. Joka kerta sieltä löytää uutta ja joka kerta se jaksaa temmata yhkä kovasti mukaansa. Vaikka sarja löytyykin lasten- ja nuortenosastolta kirjastosta, saa siitä enemmän irti vasta vähän vanhempana. Kirjassa pyöritään aika syvällisten teemojen ympärillä ja se herättää lukijaa pohtimaan isoja kysymyksiä. Ensimmäisessä kirjassa rauhalliselle Sirpin saarelle hyökätään ja nuoret Tessi, Lis, Kare, Ramu ja Ake joutuvat jokainen pohtimaan omaa suhtautumistaan sotaan, oikeudenmukaisuuteen ja unelmiinsa. Myöhemmin kirjoissa päästään tutustumaan myös isoon joukkoon muita hahmoja erilaisista kulttuureista ja lähtökohdista.

Toinen poiminta hyllystäni edustaa vähän ehkä perinteisempää fantasiaa. Mutta jotain samankaltaista näiden kahden maailmoissa ja tunnelmissa on, Stuart Hillin Jäämaa-kronikka on vain kuitenkin ehkä selkeämmin aikuisemmille suunnattu. Tarinan keskiössä on Jäämaan soturiprinsessa Thirrin, joka joutuu puolustamaan valtakuntaansa rinnallaan vampyyreita ja lumileopardeja.

Vielä ei kuitenkaan ole aikaa palata ties monennenko kerran näihin kahteen sarjaan, sillä Sata kirjaa-projekti laahaa melkoisen kovasti aikataulusta jäljessä. 3-5 vuotta alkaa tällä hetkellä näyttää enemmänkin kymmeneltä vuodelta.