Pikkuisia tassuja

Täällä niitä taas on: kissanpentuja! Juuri ja juuri on Sindy-kissan edelliset pennut ehtineet luovutusikään asti, kun tämä päätti jo pyöräyttää seuraavat. (Ja tällä kertaa on tuulikaapin ovenkahva käännetty niin, että Sindy ei saa sitä enää auki!). Vein eräänä tiistai-aamuna JuuJuun hoitoon ja kun tulin takaisin kotiin, oli Sindy pahvilaatikossa pennun kanssa. Toisen pennun Sindy oli kantanut laatikon ulkopuolelle ja siitä näki heti, että mitään ei olisi tehtävissä. Nostin reppanan pieneen pahvilaatikkoon ja jätin Sindyn tutustumaan valkopilkulliseen pentuunsa. Lähdettiin JustJustin kanssa etsiskelemään yhtä geokätköä ja kun tultiin takaisin oli Sindy kantanut valkoisen pentunsa vaatehuoneeseen. Koska en oikein arvostanut meidän vaatteiden päällä makoilua, kannoin sinne vaatehuoneeseen laatikon, minne heitin pari enää kierrätykseen kelpaavaa vaatetta. Seitsemän tuntia ensimmäisen pennun syntymän jälkeen oli valkoisen pennun seuraan ilmestynyt harmaa.

Myöhemmin illalla satuin katsahtamaan kissojen kiipeilytelineelle ja huomasin siellä jotain valkoista: toinen kuollut pentu. Onneksi huomasin sen ennen poikia.
Viikossa nämä pikkumötkylät melkeinpä tuplasivat kokonsa ja vaikuttaisivat ihan terveiltä kissaneidoilta molemmat. Sindyn hoivavietti tuntui vain käyvän aivan ylikierroksilla ja ensimmäistä kertaa se puolusti pentujaan melkein raivoisasti. Smirre raasu ei saisi edes syömässä käydä samassa päässä taloa.

Torstaina JustJustin kummitäti laittoi viestiä, että eräs hänen ystävänsä oli löytänyt emonsa hylkäämiä kissanpentuja ja etsi näille varaemoa. Laitoin viestin, että meillä voisi olla tarkoitukseen sopiva. Varaemo oli pennuille kuitenkin jo löytynyt. Parin tunnin päästä tuli sitten viesti, että tämä ensimmäinen varaemo ei ollut vieraita pentuja hyväksynyt, että jos kokeiltais meille. Sindy otti kovia kärsineet raasut heti omakseen.

Löydettäessä neljästä pennusta yksi oli jo kuollut ja yksi oli aivan tiedoton. Reppana oli saatu kuitenkin lämpimällä vedellä ja hieronnalla virkoamaan, mutta ei oikein ymmärtänyt juoda pipetistä maitoa. Meillä kuitenkin jo parin tunnin päästä tämäkin reppana ymmärsi nisän päälle. Seuraavana päivänä kaikki kolme hoitopentua olivat saaneet kerättyä voimia sen verran, että lähtivät tutkailemaan taloa ja ruokakupillekkin osasivat. Tuo reppana-kissa tuntuu yrittävän ottaa pienuutensa takaisin ja viihtyy ruokakupilla nyt erityisen hyvin. Hiekkalaatikkokin on jo löytynyt, vaikkakin välillä näkyy reuna olevan liian korkea ja lattia laatikon vierellä käyvän yhtä hyvin.

Tutkimusmatkailija

Vasemmalla poika ja oikealla tyttö

Kupil eka, kupil vika

Vauva löysi tassunsa :D