Pipot

Kaksi vuotta sitten äiti osti esikoiselle Seinäjoen käsityömessuilta pipon

Pipo on ollut käytössä jo kaksi talvea (kuva vuodelta 2010) ja kolmannenkin talven se mahtuu. Pipo on ihan hurjan söpö ja ehkä maailman parhaan mallinen. Suojaa niskaa, ei tule silmille ja pysyy korvilla. Mietin sitten, että kenenköhän tekemä se pipo oikein onkaan. Onneksi pipon sisältä löytyi lappu jossa luki Minna Suuronen Desing. Nettisivut ovat tällä hetkellä remontissa, mutta facebookista löytyy. Sieltä bongasin sitten tiedon, että jälleen näitä ihanan ihania hattuja olisi Seinäjoella. Joten sinne siis tänään kulki meidän matka. Ja niitä on muuten siellä vielä huomennakin!

Pikkubussilla kätevästi ja mukavasti Seinäjoelle. Kiitos Linja-autoliikenne O.A. Aho.

Perillä sitten kierreltiin ja katseltiin kaikkea ihanaa. Ja saatiin sieltä se mitä lähdettiin hakemaan, eli Juusolle hattu. Tässä nyt kuvat molemmista.

Kotimatkalla pysähdyttiin Kauhavan Kangasaitassa ja kuski pisti lahjaksi saamansa kirjan arvontaan. Ja kerrankin onni suosi minua (mutta jos tässä meni se sirpaleiden tuoma tuuri siltä lottovoitolta, niin sitten en ehkä ala).

Kangaspuita minulla ei ole ja virkata en osaa, mutta oli aikamoisen kivat virkatut korvikset tuossa kirjassa, eli voipi olla, et mulla olis Pirkkikselle tilaustyö :D Niin ja kunhan saan rahaa käyn kyllä hakemassa matonkuteita ja käyn räpsyttelemässä anopille silmiä, että jos se vaikka kutoisi poikien huonesiin matot. Niin herkullisen värisiä matonkuteita löytyi. Ja ihan tuli sellainen fiilis, että tekisi mieli käydä kaivamassa puikot esiin ja neuloa pitkästä aikaa jotain.