Saa tässä ihan arkielämässä välillä miettiä tollasia logistisia järjestelyitä. Sitä se on elämä, jos perheessä on rekkakuski. Meillä mies lastaa huomenna Oulussa ja sen pitää olla maanantaina
aamusta Ivalossa. Oli siis vähän ongelma, et miten se pääsee kotiin, kun
ei oo firmalle ihan halpaa ajeluttaa rekkaa 400km ylimäärästä. Mies
tulee nyt sitten yhden tutun kyydissä huomenna Oulusta
Keski-Pohjanmaalle ja mä haen sen jostain. En tiedä vielä yhtään mistä.
Sitten mä lähden lauantaina junalla Ouluun. Mies vie sunnuntaina aamusta
pojat porukoille ja ajelee meidän autolla Ouluun ja jatkaa siitä
rekalla Ivaloon. Mä ajan sitten sen auton sieltä Oulusta kotiin ja haen
pojat tullessani. Ja siis miehen auto on sen työpaikan hallilla savossa. Selkeesti meidän perhe tarvis kolmannen auton
Mutta tuosta Ouluun lähtemisestä mä olen kyllä todella fiiliksissä. Tiedossa ainakin todella huonoja juttuja todella hyvän ystävän seurassa.
Ja hei huippua: Pojille löytyi hoitopaikka! Pojat pääsee perhepäivähoitajalle. Tutulle vielä. Ja mikä parasta: matkan varrelle! Olin jo varautunut siihen, että pojat saa mun tuurilla paikan kauimmaisesta ryhmiksestä. Että ensin saa ajella 25km/suunta viemään pojat hoitoon ja sitten ajella 50km kouluun. Ja iltapäivällä sama toisinpäin. Se tekis 200km/päivä henkilöauton ratissa. No nyt matka on puolet vähemmän, koska eräs ihana perhepäivähoitaja lupasi ottaa pojat ja tämä vielä sattuu asumaan mun koulumatkan varrella.
Pojat saavat aloitella tuota hoidossaolemista ihan kahdestaan. Kuulemma ensi vuoden puolella sitten tulee toiset kaksi meidän poikien ikäistä lasta samaan paikkaan. Siis kaikin puolin ihan täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti