Mitä ollaan puuhailtu?

Onko se hyvä merkki, jos tuntuu olevan jatkuvasti niin paljon puuhaa, että ei ehdi tietokoneen ääreen istua? Tuntuu, että kun on töitä ja opiskelua ja perhe-elämää ja arjen pyörittämistä, niin oikein millekkään ylimääräiselle ei jää aikaa. Mitäs me sitten ollaan puuhattu? No ainakin käytiin taas vähän etsimässä poikien kanssa geokätköjä. Tuli törmättyä pelottavimpaan kätköön ikinä! En paljasta mistä tämä kammotus lyötyy, mutta en meinannut uskaltaa koskea. Olin ihan varma, että se joko sähisee tai puree.

Seuraava kätkö oli myös melkoisen pelottava, mutta eri syystä. En ole sitten lapsuuden kiivennyt puuhun ja mietin kyllä melko pitkään uskallanko lähteä tätä purkkia tavoittelemaan. Onneksi puu oli leikkipuiston reunalla, joten muksuilla riitti puuhaa sillä aikaa, kun kiipeilin.

Toiseenkin leikkipuistoon ollaan ehtitty ja sovittiinkin jo poikien kanssa, että kesällä kierretään kaikki lähiseudun leikkupuistot. Tästä innostuneena JuuJuu innostui pohtimaan isin kesälomaa. Mietti ensin, että viime kesänä sillä oli lomaa ja nyt ei oo. Totesi sitten, että "Siksi isillä ei ole kesälomaa, kun se ei ymmärrä, että kesällä pitää käydä leikkipuistossa!". Ei mennyt läpi mitkään selitykset työpaikan vaihtamisesta, kuulemma isi ei vain ymmärrä.

Alkukuussa kelit ovat olleet niin hyvät, että rekkakuski on innostunut pihan siivoamisesta. Kärrykuorma romua on jo lähtenyt hyöttikselle, mutta voi sitä lasten intoa ja ihmetystä, kun pihaan ajoi rekka viemään autonraatoja romuttamolle.

Ja jotta vain ei tekeminen loppuisi, satuin saamaan Noshin kilopussin. Ideoita jo on ja jahta ensin saan tämän läävän raivattua ihmisasumuksen näköiseksi ja hoidettua isompien poikien synttärijuhlat kunnialla, niin alkaa taas ompelukone surista. Esittelen tässä vielä ennen sitä kyllä pari aikaisemmin valmistunutta juttua, kunhan saan kuvat kamerasta koneelle. Mitähän tuosta froteesta oikein keksisi tehdä?

Satokautta lautaselle

Tuossa taannoin Satokausikalenterin Facebook-sivulla haettiin testaajia satokausiresepteille. Kuulosti sen verran jännältä, että päätin astua ulos mukavuusalueeltani ja ilmoittautua mukaan testaamaan. Palkinnoksi testaamisesta ja kommenteista saisin Satokausikalenterin ja reseptivihkon. Blogipostauksesta en enää mitään etua saa, kirjoittelen tämän ihan omaksi huviksi.

Sain sähköpostiini Hannalta kaksi reseptiä, joista oli tarkoitus sitten saada aikaan jotain hyvää ja ajankohtaista. Kun ruokalistallemme kuuluvat lähinnä perunamuusi ja uunimakkara, riisi ja kana sekä makaroonilaatikko, ymmärsin reseptit saatuani astuneeni todellakin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ostoslista kouraan ja kauppaan. Sieltä mukaan lähti mm. tällaisia aineita:

Ensimmäinen resepti oli kalaa, nuudelia ja ananasta vietnamilaisittain.

Ensimmäinen ongelma tuli jo heti kalan kanssa. Täällä tuppukylässä, missä asustellaan, kun ei pahemmin tuoretiskejä ole kymmenien kilometrien säteellä. Kolme kauppaa kierrettyäni päädyin lopulta luovuttamaan ja otin pakastealtaasta lohi- ja seitipaloja. Yllättävän hyvin toimi niidenkin kanssa tämä. Riisinuudelit eivät ole ihan suurinta herkkuani ja luulenkin, että kun (!) teen tätä toiste, korvaan ne joko toisenlaisilla nuudeleilla tai vaikka nauhapastalla. Ohjeessa mainittua kalakastiketta en löytänyt sitrusallergiselle sopivana versiona, joten kokeilin korvata sen kalaliemellä. Toimi ihan kivasti. Samoin allergian takia jätin limen pois. Se olisi varmasti tuonut kivan piristyksen.

Suuri harmi itselleni oli, että tuore ananas kuuluu allergialistallani "voi maistaa ihan vähän"-osioon, sillä tämän ruuan ananaskastike oli aivan valtavan hyvää! Ruoka muutenkin oli kyllä oikein hyvää, vaikkakin varmasti tuoreella kalalla pakasteveriota parempaa. Lasten kommentti oli tottakai "mä en taida oikein tykätä tästä" jo ennen maistamista. Maistamisen jälkeen nämä kulinaristisesti rajoittuneet kakarani pyysivät lupaa nousta pöydästä. JuuJuu sentään söi vähän nuudelia ja JooJoo napsi salaatista mandariinin paloja.

Toinen resepti oli Mandariini-quinoasalaatti

Tiesin kyllä, että quinoa on jotain pieniä nöölejä, mitä löytyy riisihyllystä. Karpalo on itselläni yksi niistä aika pahoja allergisia oireita aiheuttavista marjoista, joten otin ohjeen kuivattujen karpaloiden tilalle tällaisen pussin

Vähän oli tuo quinoan huuhteleminen haastavaa, kun siivilässä oli liian isot reiät. Sain lopulta kuitenkin suurimman osan pysymään kyydissä ja salaatin onnistumaan. Lopputulos oli oikein kiva, muistuttaa mielestäni vähän appelsiiniriisiä.

Jos haluat päästä itse kokeilemaan näitä ja muita Satokausireseptejä, niin reseptivihko on tilattavissa TÄÄLTÄ.

Vapaa-aikanani minä etsin geokätköjä

Innostuin viime syksynä geokätköilystä. Olen etsinyt ensimmäisen kätköni jo joskus viitisen vuotta sitten ja jo silloin tuli sellainen "hei tää voisi olla kivaa"-fiilis. Jotenkin se homma silti vain jäi hautumaan viideksi vuodeksi. Tässä kuluneen puolen vuoden aikana olen etsinyt 37 kätköä. Näistä yhdeksällä mukanani on ollut JooJoo ja kuudella JooJoon lisäksi myös JuuJuu. JustJust on seurannut auton avoimesta ovesta, kolmen tienvarressa olleen kätkön etsimistä. JuuJuun kärsivällisyys ei aina meinaa riittää, jos kätkö ei löydy viidessä minuutissa, mutta JooJoo on ihan hurahtanut tähän hommaan. JooJoo tykkää muutenkin pyöriä luonnossa, kiipeillä kivillä ja keikkua puissa.

 Mitä se geokätköily sitten oikein on? Se on eräänlaista modernia aarteiden etsimistä. Tosin aarteena ei ole mikään varsinainen aarre, vaan yleensä pakasterasia tai muu vastaava, jonka sisältä löytyy lokikirja. Lokikirja on joku pieni vihko, mihin kirjoitetaan päivämäärä ja oma nimimerkki. Itse olen rekisteröitynyt Geocaching-sivustolle, mistä löytyy myös lisätietoa harrastuksesta. Olen ladannut puhelimeeni Geocachin-sovelluksen, jonka avulla pystyn geokätköjä löytämään. Tosin pari ensimmäistä kätköä etsin ilman sovellusta ihan vain katsomalla paikan nettisivuston kautta ja etsimällä summanmutikassa. Sillä tavalla kätköjä on mahdollista kyllä löytää, mutta se on melkoisen työlästä.

 

Geokätköilyssä parasta on kuitenkin ehkä se, että sen avulla pääsee näkemään aika hienoja paikkoja. Sellaisia, joiden olemassaolosta ei ole tiennytkään. Niitä hienoja rakennuksia tai maisemia, joiden ohi muuten vain kulkisi tietämättä niistä mitään. 

Minäkin haluan keltaiset housut!

Huomasin tuossa eräänä päivänä, että Noshilla oli keltaisia baggy-housuja alennuksessa. Meidän hoikkavartisille pojille tuntuvat istuvan paremmin Hero ja Rock Star-housut, mutta JustJust näyttää ihan hyvältä noissakin. Olin tilaamassa yksiä, kun olkapään takaa kurkkiva JuuJuu totesi haluavansa samanlaiset. Ja juoksi siihen paikalle sitten myös JooJoo ilmoittamaan, että hälle kanssa! No ei siinä sitten muu auttanut. Nyt saavat sitten samistella oikein urakalla. Onhan nämä nyt aika ihanan keväisiä <3

Kirppislöytöjä

Lähdettiin tänään ystävän kanssa oikein tuonne kaupunkiin asti kiertelemään kirppareita. Yksi hyväntekeväisyys-tapahtuma ja neljä muuta kirppistä tuli kierrettyä. Tapahtumassa oli liikaa ihmisiä ja monella myyjällä aika kovat hinnat. Lopulta ostin vain PaaPiin pisteeltä itselleni pipon. Seuraavalta kirppikseltä löytyi sitten kangaskassi, neule itselle ja JustJust sai kaksi uutta paitaa. Kolmas kirppis ei omalla kohdallani tuottanut tulosta, mutta neloselta löytyi pöytä, jonka myyjä oli tajunnut kirppiksen idean. Ticketin haalari parilla kympillä (oli vielä juuri sitä kokoa, mistä meillä on isompien poikien jäljiltä vain ihan kamalassa kunnossa oleva ja kerran paikattu haalari odottamassa, että JustJust kasvaa) ja esim. Noshin ja Popin vaatteita muutamalla eurolla. Niistä tosin tällä kertaa ostin vain lippapipon. Viimeisenä kiertelimme SPR:n kirppiksen, missä olisi ollut aivan ihana takki. Sellainen "ruma, mutta sopii tyyliin"-vaate. Harmi vain, kun oli vähän liian pieni. Lopulta ostin vain yhden kirjan.

Aikaisemmin kävin kiertelemässä paikallisia kirppiksiä ja löysin apua suksien säilömiseen sekä itselleni uuden työlaukun. Kun on töissä lasten kanssa, ei tarvitse olla aina niin vakavastiotettava, vaan voi pukeutumisen ja asusteiden suhteen olla vähän leikkisä. JooJoolle löytyi Pompin housut, joista tuo yllättäen ihan jopa tykkäsi. Ilmeisesti on mukavaa voida uida kuraojissa ilman, että housut kastuvat.

Tuulikaapin remppaa

Tuulikaapin remppaa on tehty jo melkoisen pitkään. Ensin koko homma alkoi sillä, että siirrettiin kaappi pois tilaa viemästä. Tämä tapahtui siis elokuussa 2014... Seuraavaksi tapahtui jotain edistystä, kun askartelin tuulikaappiin kenkätelineet. Olen tässä pikkuhiljaa ostellut valmiiksi koukkuja, kulmarautoja ja maalia. Myös tapetit revin seinistä jo alkuvuodesta, mutta vasta nyt sain homman tehtyä melkein loppuun asti. Melkein sen takia, että listat puuttuvat vielä. Niitä en osaa itse laittaa, joten ne tulevat sitten paikoilleen, kun saan siihen hommaan apua.

Lopputuloksesta tuli oikein kiva. Ja mikä tärkeintä, se on todella toimiva! Kaikelle on paikkansa. Repuille on naulakot, johon ne voi ripustaa edellisenä iltana odottamaan. Ja JooJoon reppu ei enää loju keskellä lattiaa. JuuJuun hanskat ja pipo eivät ole enää joka ainoa aamu hukassa, koska niitä ei tuoda enää tuulikaappia pidemmälle. Jokaisella pojalla on oma kori, minne pipot, hanskat, kaulurit, villasukat ja muut vastaavat riisutaan. Nyt ei myöskään tarvitse yrittää laittaa mitään henkariin, kun on koukkuja ja osa koukuista myös niin matalalla, että pojat ylettyvät ripustamaan niihin itse omat vaatteensa.

Maalit Rautiasta (värinä on Tikkurilan Laasti), korit ja hyllyt Halpa-Hallista, naulakon koukut Biltemasta ja reppukoukut Clas Ohlsonilta. Lankut oman pihan jätekasasta.

Taas lisää leggareita!

Harjoitus tekee mestarin, sanotaan, joten jatkoin taas ompeluharjoituksia. Pienten lasten leggareihin on hyvä käyttää noita vähän pienempiä kangaspalasia ja niistä on täälläkin kertaa tehty nämä parit leggarit. Toiset sai JustJust ja toiset hänen kummiensa tytär. Kaavana on käytetty samaa Noshin kaavaa, kuin aikaisemmin, mutta tällä kertaa lisäsin pituutta laittamalla vyötärölle ja lahkeisiin resorit. Edellisestä kerrasta viisastuneena levensin myös vähän pohkeiden kohdalta, yläosasta nämä ovatkin aivan hyvin istuvat.

Kankaat Noshilta (resorit ja JustJustin housujen raitakangas), PaaPiilta (Korppi ja Kaino) sekä Eurokankaasta (pilkkukangas).

Hyvää pääsiäistä!

Oma fiilis on aika surullinen. Facebookissa seinä on täyttynyt kuvista ja linkeistä koskien Ylivieskan kirkkopaloa. Tuli tuolla kaupungissa joskus muinoin asuttua pari vuotta ja jotenkin on tosi iso suru kotikirkkonsa menettäneiden puolesta. Samalla tuhoutui korvaamaton pala historiaa, kun 1700-luvulla rakennettu kirkko paloi maantasalle. Ihan vaan jonkun nuoren jätkän "loistavasta" ideasta.

Muuten pääsiäinen on mennyt aika rauhallisesti. Täällä Pohjanmaalla trullit kiertävät lankalauantaina ja kierrettiin mekin poikien kanssa eilen virpomiskierroksella. Taitaa olla nykyään suuntaus enemmänkin se, että käydään vain tuttuja virpomassa. Omassa lapsuudessani me ei jaeltu mitään vitsoja, vaan me laulettiin. Ja muistan kuinka yhtenä vuonna kierrettiin isolla porukalla kaikki talot aina kolmen kilometrin päähän kotoa. Kokolle ei tänä vuonna jaksettu sitten enää lähteä, mutta omalla pihalla paistettiin illalla makkaraa.

Pääsiäisvapaalle lähteminen oli tänä vuonna erityisen mukavaa, sillä työkaveri oli tehnyt aivan ihanan pääsiäiskoristeen paperinarusta, jonka arpoi opettajien ja muun henkilökunnan kesken. Koko viikon olin tuota ihanaa keltaista pääsiäismunaa ihastellut ja taisin hihkaista ihan ääneen, kun arvontalaatikosta nousi minun nimeni.

Millaisia pääsiäsperinteitä teillä on?

Vaatetta itselle

Pitkästä aikaa tuli ommeltua jotain itselle! Ystäväni järjesti Nosh-kutsut tuossa taannoin ja tilasin sieltä toffeen väristä nuoli-farkkucollegea ajatuksenani tehdä JuuJuulle housut. Kun kangas saapui, se olikin jotenkin niin ihana, että päätin tehdä siitä itselleni tunikan. En ole ollenkaan tunika-ihminen, mutta jotenkin se tuntui näppärältä työvaatteelta. Latasin Noshin sivuilta Emma-tunikan kaavat, joita sitten vähän muokkasin. Jätin selästä nepparit pois ja korvasin kuminauhan resorilla. Tästä tuli oikein kiva työvaate ja yllättävän lämminkin tämä on. Kaulus jäi vähän repsottamaan, eli tuota kääntämistä pitänee vielä harjoitella.

Vapaa-aikanani minä yritän liikkua

Meinasi ihan unohtua tältä kuulta tämä vapaa-aikaan liittyvä postaus. Tässä se nyt tulee, viisi päivää myöhässä, olkaa hyvät.

En ole koskaan ollut mikään liikkuja-tyyppi. Liekö jotain kolmenkympin kriisiä, että jotenkin sitä on herännyt siihen tosiasiaan, että jos aikoo voida hyvin on pakko myös liikkua. Olen tänne aikaisemmin kirjoitellut kuntokuuristani, jolle kuuluu tällä hetkellä niin huonoa, että ette kuule siitä nyt mitään.

Millaista liikuntaa sitten harrastan? Käyn melko säännöllisesti melkein joka viikko salilla. Siellä on ollut kiva huomata jonkinlaista pientä edistymistä. Tammikuussa pääsin jo tavoitteeseeni ja sain kuukaudelle 15 tuntia liikuntaa. Helmikuussa jäätiin vähän vajaaksi ja nyt maaliskuussa ihan säälittäville tuntimäärille. Syy siihen on pitkälti se, että Rekkakuski aloitti taas työt ja omaa aikaa on vähemmän. Myös alkanut harjoittelu ja pidemmät päivät meinaavat viedä vähän voimia ja aikaa kutakuinkin kaikelta. Tänäkin viikonloppuna valitsin remppahommat liikkumisen sijaan.

Salilla käymisen lisäksi käyn uimassa, aina kun vain Rekkakuski sattuu olemaan arki-iltana kotona. Uiminen on jotenkin mulle sellainen oma laji. En ole siinä ollenkaan hyvä, uintityylinikin on ihan ihme sekoitus "oikeita" tyylejä. Mutta eteenpäin pääsee ja tällä hetkellä 45min riittää kilometrin matkalle.

Sitten koitan välillä käydä lenkillä. Joko jonkun kaverin kanssa tai lasten kanssa tai yksin. Kohta on taas tiet sulat ja voidaan ruveta poikien kanssa pyöräilemään. Jos vain jotenkin keksisin, miten peräpyörän lisäksi saisi vielä istuimen köytettyä samaan systeemiin, voisi pyörillä edetä koko kakarakatraan kanssa. JuuJuu kun ei jaksa vielä oikein kovaa polkea yksikseen.

Jospa sitä taas huhtikuussa tsemppaisi tällä saralla?