Huutava kameli ja muuta mukavaa

Palataan hetkeksi tuonne melkein parin kuukauden taakse, sinne ihanaan kesään ja meidän kesälomareissuun. Tällä kertaa reissun kohteen valikoi isäni. Nimittäin Västeråsissa järjestettiin Power Big Meet, jonne isäni halusi lähteä. Matkaan lähdettiin jo aamupäivällä keskiviikkona, jotta lasten kanssa olisi ihan rauhassa aikaa ajella. Pojat olivat aivan revetä liitoksistaan jännityksestä, kun odoteltiin satamassa auton pääsyä laivaan. Laivalla JustJust oli niin innoissaan ikkunasta näkyvästä merestä, että ei meinannut millään malttaa edes nukkua.

Aamulla laiva oli perillä Tukholmassa ja lähdettiin hiljalleen ajelemaan kohti Västeråsia. Ehdittiin käydä rauhassa syömässä ja katsella maisemia. Oma vanhojen autojen tuntemukseni rajoittuu lähinnä siihen, että olen nähnyt Disneyn Autot-elokuvat. Mutta silläkin pääsi jo aika pitkälle, sillä väriä vaihtava Ramonehan on Impala ja sellaisia nähtiin parikin. Mutta eniten innoissaan olin kyllä siitä, kun silmiin osu Hudson Hornet!

Yllättävän hyvin pojatkin jaksoivat autoja kierrellä useamman tunnin ajan. Illaksi ajelimme sitten Eskilstunan kautta Starralholmeniin, jossa yöpaikkamme sijaitsi. Olimme valinneet B&B paikan nimeltä Östa Gård ja oli kyllä todella kaunis paikka! Ja olo oli todella tervetullut, kun meitä oltiin tullessa heti vastassa.

Perjantaina vanhempani käänsivät auton nokan uudelleen kohti Västeråsia, mutta me otimme keulan kohti vastakkaista suuntaa ja Kolmårdenia. JuuJuu tosin ilmeisesti sai jonkun auringonpistoksen tai ylirasituksen ja oli aika huonovointinen koko päivän. Onneksi Kolmårdenista sai vuokrata vedettävät kärryt ja JuuJuu lähinnä sitten makoili niiden kyydissä. Monenlaisia eläimiä nähtii, joista mieleenpainuvin oli ehkä rääkyvä kameli. Kondolihissikierrokselle JuuJuu ei jaksanut lähteä, joten käytiin JooJoon ja JustJustin kanssa sitten kolmestaan. Tuonne pitää kyllä lähteä vielä uudemman kerran.

Lauantaina JuuJuu oli edelleen aika väsyneen oloinen, joten päätettiin pitää leppoisa makoilipäivä. Olin torstai-iltana käynyt kiertelemässä lähialuetta (eli etsimässä geokätköjä) ja löytänyt puiston, jossa viikinkien riimukiven lisäksi oli minigolf-rata, uimaranta ja leikkipuisto. Siellä vietimme sitten lauantaista aamupäivää makoillen varjossa, leikkien, uiden ja eväitä syöden.

Puistoilun jälkeen sitten suuntasimme syömään lähistöllä olleeseen ravintolaan ja sen jälkeen kävimme katsomassa matkan varrelle sattunutta Gripsholmin linnaa.

Tämän jälkeen matka jatkui Tukholmaan ja satamaan ja seuraavana aamuna sitten kotiin. Oli kyllä kiva reissu ja säiden suhteen meillä oli todella hyvä tuuri. Vesisateet sattuivat aina automatkoille!

Koulupuu

Kesään kuuluu omakotitalossa tietysti aina pieni (tai vähän isompi) määrä erilaisia pihahommia. Viime kesän projekti oli sauna (josta pitäisi jossain vaiheessa tehdä ihan oma postauksensa) ja terassi, mutta tänä kesänä ei jotenkin ollut intoa mihinkään isoon lähteä. Vähän siistittiin hiekkalaatikon reunoja ja istuteltiin muutamia juttuja.

Olen jo joskus kauan sitten saanut päähäni, että haluan lapsille "koulupuun". Eli sinä kesänä, ennenkun koulu alkaa, jokainen lapsista saa valita itse puun, joka istutetaan pihalle. Niinpä suuntasimme sitten puutarhalle isompien poikien ja äitini kanssa. Aikansa kierrettyään JooJoo sai valittua puun itselleen. Pihaamme tuli Korenpihta. Myös JuuJuu halusi valita jotain ja valitsi sitten kauniin oranssina hehkuvan ruusun.

Alunperin ei ollut suunnitelmissa tehdä mitään koivuriviä tontin reunaan, mutta kun kunnan ukkelit veti tontin reunasta ison siivun auki valokuitukaapelia varten, tuli sitten hyvä tilaisuus tökkiä valmiiksi pehmeään maahan talon nurkilla kasvavat koivuntaimet.

Kovasta kastelusta huolimatta, osa noista ei jaksanut lähteä kasvamaan. Onneksi noita taimia piisaa pitkin tonttia, joten keväällä sitten uutta yritystä kuolleiden tilalle.

Liian pitkä kesäloma

Olen tätä mieltä joka kesä: kesäloma on vähän liian pitkä. Itsehän voisin jatkaa sitä ihan loputtomiin, mutta 5v:n kohdalla homma ei vain toimi, vaikka kuinka pitää kiinni rutiineista ja keksii tekemistä. Kun heinäkuu kääntyy elokuuksi alkaa itse kukin laskea päiviä päiväkodin alkuun. Vaikka omalla kohdalla edessä on taas "työtön työtön työtön"-lappujen täyttelyä hamaan tappiin asti, ovat pojat jo aloittaneet päiväkotiarkensa parina päivänä viikossa. JooJoo suuntaa koulunpenkille ekaluokkalaisen innolla torstaina. Mutta mitä me sitten oikein ollaan kesän aikana tehty?

Ensimmäisen viikon kaksi isointa viettivät aamupäivät seurakunnan ja 4H:n järjestämällä leikkikentällä. Kuinka kätevää, kun se oli niin lähellä, että eväsreput vain selkään ja sitten katsoin ikkunasta, että pojat pääsevät perille. Toinen viikko menikin sitten JooJoon uimakoulussa.

Muuten yritimme käydä vähintään kerran viikossa jossain leikkipuistossa. Loppukesän helteillä kävimme myös useamman kerran uimassa. JooJoo on innoissaan opitusta uimataidosta ja JuuJuu on onneksi sopivan varovainen, niin onnistuu yksin kaikkien kolmen kanssa lähteä rannalle. Jostain syystä rämäpäinen JustJust kuitenkin pelkää isoa vettä, joten osan ajasta rakensimme hiekkalinnoja.

Olemme etsineet myös aika monta geokätköä. Osan niistä olen hakenut yhdessä lasten kanssa ja osan ilman. Ehkä suurin elämys oli, kun oltiin JooJoon ja JuuJuun kanssa kätköilemässä ja päästiin puolivahingossa näkemään sellaisen pienen lentokoneen nousu. Oli pojilla isälle kerrottavaa, kun päästiin kotiin asti.

Käytiin myös Ruotsissa pyörähtämässä, mutta siitä reissusta sitten seuraavalla kerralla lisää.

Sorapiha, valitsen sinut!

Harvoin olen kovin innoissani mistään uusista ilmiöistä, mutta jostain syystä Pokemon Go kuulosti heti jotenkin todella kiehtovalta jutulta. Pitihän tuo ladata sitten itselle myöskin. Parin kokeilukerran jälkeen esittelin pelin myös lapsille ja nehän innostuivat todenteolla. Ehdittiin ekan viikon aikana käydä varmaan kolme kertaa "pokemonkävelyllä". Ja täytyy sanoa, että hienosti myös JuuJuu jakso vetästä 2,5 km kävelylenkin!

Samalla kun metsästettiin pokemoneja tuli haettua myös geokätkö sekä toisella reissulla poimittua pakasterasiallinen mustikoita. Että ei nämä mitenkään toisiaan poissulkevia harrastuksia ole. Oikeastaan ärsyttää ihan sairaasti se sellainen mutina siitä, kuinka porukka pitäisi saada pois Pokemonin kimpusta poimimaan mustikoita. Siis mitä ihmettä? Ne lapset, jotka raahataan sinne metsään hyttysten syötäväksi poimureiden kanssa, raaahataan sinne pokemonista huolimatta. Ja ne joiden aika menee pelaamiseen pelaavat sitten peppu kiinni penkissä ja nenä kiinni ruudussa kotona, jos eivät ole tapaamassa ihmisiä ja liikkumassa Pokemon Go:n parissa.

Meidän pelaaminen kyllä loppui sitten aika lyhyeen. Pojilla oli vähän huono päivä ja koitin piristää niitä lupaamalla, että voidaan mennä kauppaan naapurikuntaan ja etsiä samalla Pokemoneja. Jätettiin auto vanhempieni pihalle ja käveltiin kauppaan. Saatiin napattua muutama Pokemon ja kun oli kaunis ilma, ostin meille jäätelöt. Vanhempieni pihalle kun päästiin, oli JustJust ehtinyt syödä oman jäätelönsä jo paperiin asti. Nostin puhelimen auton katolle ja menin auttamaan. Lähdin viemään roskia roskapönttöön ja kun kävelin takas autolle, näen kuinka puhelin alkaa hitaasti valua auton kattoa. Rekkakuski naureli, että tapahtuiko tässä sellainen animaatioelokuvien hidastussyöksy "EEEEEEEIIIIIIIIIIIII"-huudon kanssa. No lähelle, sillä missasin puhelimen noin kymmenellä sentillä. Kuulin jo äänestä, että nyt tuli pahaa jälkeä. Ja kun nostin puhelimen soralta tajusin, että se oli meidän Pokemon-jahti hetkeksi sitten tässä. (Ja siitä syystä blogissa on hiljaista,kun ei ole kuin luokattoman huonoja kuvia tarjolla.)

Lisää ompeluksia

Maanantaina lupailin vähän kuvaa siitä, mitä niistä origami lunnuista tuli. Kangas on jo vähän aikaa pyörinyt laatikossa ja alusta asti oli sellainen fiilis, että tästä teen jotain itselleni! Pyörittelin montaa eri vaihtoehtoa, ja lopulta päädyin valitsemaan mukavimman t-paitani, mistä piirsin sitten kaavat. Hihat vain olivat mallissa niin omituiset, että otin hihojen kaavan Noshin Juhla-mekosta. Pituutta halusin myös vähän enemmän, joten jatkoin helmasta tunika-mittaisen. Lopuksi sitten laitoin Noshin kilopussista tullutta tummansinistä trikoota vielä kaulukseen, hihansuihin ja helmaan. Vaikka tämän projektin kanssa meinasi moneen kertaa usko loppua ja hermo mennä, tuli lopputuloksesta oikein kiva arkivaate.

Kesän ompeluksia

Minun Facebook-seinäni täyttyy nykyään lähes pelkästään eri ryhmien viesteistä. Yksi ryhmä, mistä tasaisesti nousee kuvia esille, on Kangashamsterit. Tähän mennessä olen kyseisestä ryhmästä hamstrannut itselleni ihanan origami lintu-trikoon, sekä sellaiset kolmisen kiloa tilkkuja. Ensimmäinen tämänkertaisista ompeluksista ei kuitenkaan ole kummastakaan näistä, vaan jo aikaisemmin Noshin kilopussista tulleesta sulka-trikoosta.

En ole suuremmin tuolle sulka-kuosille lämmennyt, mutta nyt kun tuota kangasta pyörittelin, iski jonkun sortin hurahdus. Se on vain niin kertakaikkisen ihanan tuntuista! Vähän olen nyt koittanyt metsästää itselleni leggareita kysesestä kankaasta. Mutta niiden löytymistä odotellessa sai JustJust uudet leggarit. Toimivat mielestäni ihan hyvin pienellä pojalla tällaisella kelillä, siinä missä tytölläkin.

Resoreiksi valitsin aikaisemmin mainitusta tilkkupussista löytyneen tiipii-trikoon. Kävi vain pikkuinen moka ompelemisessa ja vyötärön kangas pyörähti ylösalaisin. Menee inkkareilla veri päähän. Innostuin tästä kuosista nyt sen verran, että ostin Noshin kirppikseltä saman kuosin bodyn. Tosin sitten huomasin, että yhdessä body ja leggarit näyttävät ihan pyjamalta.

Loppuviikosta tulossa, mitä siitä origami lintu-kankaasta tuli, sekä vielä yksi tilkkupussin ompelus.

32. Victor Hugo - Kurjat

Pitkästä aikaa sain loppuun kirjan Sata Kirjaa-projektista.  Tällä kertaa kirja oli tosin oikeastaan kaksi kirjaa. Ja tämä kahden kirjan mittainen kirja oli vielä lyhennetty painos.

Teos on ilmestynyt alunperin vuonna 1862 ja tämä näkyy kirjan tekstissä, joka on ajoittain hieman vaikeasti ymmärrettävää. Vaikka kirja onkin hyvä ja mielenkiintoinen, on se vähän raskasta luettavaa ja itse koin helpoimmaksi lukea sitä aina vain pienen pätkän kerrallaan.

Yleensä kirjat haarautuvat kuin puu. Pääjuonesta lähdetään siviraiteille. Kurjat on kuitenkin enemmän kuin joki. Yhtäkkiä hypätään johonkin toiseen paikkaan ja toiseen henkilöön, joka aluksi tuntuu aivan irralliselta. Kuitenkin myöhemmin tämä sivujuonne liittyy kirjan juoneen, aivan kuin pienet purot isompaan jokeen.

Kirjan tarina on hyvä ja tapahtumapaikat on kuvattu jotenkin todella elävästi. Osaisin jotenkin nähdä tämän kirjan musikaalina.

Se toinen tiikeripaita

Ompeleminen on nopeutunut tosi paljon. Neljäs ompelemani paita ehti valmistua sillä aikaa, kun JustJust nukkui päiväunia. Kauluksen kanssa oli jälleen vähän ongelmaa, tällä kertaa leikkasin sen hippusen verran liian pitkästä palasesta. Mutta muuten alkaa homma jo onnistua ilman suurempaa säätämistä.  Viime viikolla posti toi myös Noshin kilopussin. Tällä kertaa ei mennyt ihan niin nappiin, kuin viimeksi. Raidallinen ja navy trikoo, sekä musta joustocollege tulevat varmasti käyttöön, mutta pilkullinen joustocollege lähtee kyllä eteenpäin.

Kyllähän Suomen kesässä aina pipoja tarvii...

Jäänyt tosiaan näitä käsitöitä vähän kuvaamatta ja esittelemättä, joten tässä vapun tienoilla ompelemani elämäni ensimmäiset pipot. En muista enää mitä kautta päädyin Mehukekkerit-blogin pipo-postaukseen, mutta siitä se ajatus sitten lähti. Videolla homma näytti nimittäin niin helpolta. Kaavaksi tosin otin jo aikaisemmin tulostamani Noshin lippapipon kaavan, mutta ilman lippaa. Ja tottahan siinä kun yritän tehdä jotain uutta lasten hereilläollessa, ei ajatus sitten kulje yhtään ja ekasta piposta tuli ihan kunnon maanantaikappale!

JooJoo kuitenkin tykästyi tähän sen verran kovasti, että otti sen käyttöönsä. Ja siitähän JuuJuu sitten reimastui. Hänelle kanssa pipo! "Äiti miksi sinä et IKINÄ ompele mulle pipoa!". Eipä auttanut muu,kuin uutta yritystä. Tämä meni vähän paremmin, mutta eipä tästäkään kyllä oikein priimaa vielä tullut.

Mutta käyttäjät ovat pipoihinsa oikein tyytyväisiä, että eiköhän se oo pääasia sitten kuitenkin. Yleensä pikkujäbät juokseen sen verran kovaa, että ei noin läheltä ehdi kukaan niiden pipoja katselle. Ehkä se kolmas kerta sitten alkaisi jo onnistua...

JooJoon pipon kankaat PaaPiilta ja JuuJuun pipo ulkopuolelta Noshia ja sisäpuolen trikoo Eurokankaasta.

Paitoja

Näistä paidoista vilahti kuvaa jo instagramin puolella (joka muuten päivittyy melkoisen paljon tiuhempaan, kuin tämä blogi ja josta pääsee tänne blogiin päätyviä juttuja katsomaan jo päiviä tai viikkoja ennen tätä). Päätin kokeilla Noshin kaava-osastolta tällä kertaa paidan kaavaa. Kankaat annoin poikien valita itse kangaspinosta. Joojoon valinta oli selvä ja tiikeriä piti saada.

Kauluksen kanssa sain värkätä ihan tosissaan, kun onnistuin sen mokaamaan pariinkin kertaan. Kaavoissa ollut kaulus-kaistale oli liian pitkä ja jäi lörpöttämään. (Kauluksen kangas on muuten PaaPiin korppia, jota jäi aikaisemmin tekemistäni huppareista yli.) Lopulta sain kauluksesta ihan kelvollisen.

JuuJuu valitsi itselleen PaaPiin työkoneita. Mutta kun ei oikein osannut päättää kumpaa väriä, sanoin sitten, että voi ottaa vaikka molempia. JustJust parka kun ei vielä osaa oikein omia mietteitään kertoa, sai sitten tyytyä jämäpaloihin.

Mikä lie ajatuskatkos tullut tuota JustJustin paitaa tehdessä, kun sille tuli pituutta melkein saman verran, kuin JuuJuun paidalle. Eipä jää ainakaan tuolla pitkäselkäisellä vipeltäjällä nyt selkä paljaaksi, vaikka pituutensa puolesta tuo paita menisi melkein tunikana... Seuraavaksi olisi sitten tarkoitus tehdä JuuJuulle tiikeripaita Noshin aquan värisestä tiikeri-trikoosta.