Kyllähän Suomen kesässä aina pipoja tarvii...

Jäänyt tosiaan näitä käsitöitä vähän kuvaamatta ja esittelemättä, joten tässä vapun tienoilla ompelemani elämäni ensimmäiset pipot. En muista enää mitä kautta päädyin Mehukekkerit-blogin pipo-postaukseen, mutta siitä se ajatus sitten lähti. Videolla homma näytti nimittäin niin helpolta. Kaavaksi tosin otin jo aikaisemmin tulostamani Noshin lippapipon kaavan, mutta ilman lippaa. Ja tottahan siinä kun yritän tehdä jotain uutta lasten hereilläollessa, ei ajatus sitten kulje yhtään ja ekasta piposta tuli ihan kunnon maanantaikappale!

JooJoo kuitenkin tykästyi tähän sen verran kovasti, että otti sen käyttöönsä. Ja siitähän JuuJuu sitten reimastui. Hänelle kanssa pipo! "Äiti miksi sinä et IKINÄ ompele mulle pipoa!". Eipä auttanut muu,kuin uutta yritystä. Tämä meni vähän paremmin, mutta eipä tästäkään kyllä oikein priimaa vielä tullut.

Mutta käyttäjät ovat pipoihinsa oikein tyytyväisiä, että eiköhän se oo pääasia sitten kuitenkin. Yleensä pikkujäbät juokseen sen verran kovaa, että ei noin läheltä ehdi kukaan niiden pipoja katselle. Ehkä se kolmas kerta sitten alkaisi jo onnistua...

JooJoon pipon kankaat PaaPiilta ja JuuJuun pipo ulkopuolelta Noshia ja sisäpuolen trikoo Eurokankaasta.