Mitä haluan tehdä, kun valmistun?

Parasta toimintaterapiassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. Jotenkin on sellainen olo, että haluaisin tehdä kaikkea. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kuulin, että on olemassa koulutoimintaterapeutteja jotain liikahti mielessä. Siinä olisi työ, jossa pääsisin hyödyntämään koulumaailmasta hankittua kokemustani. Toimiessani koulunkäynninohjaajana ja opettajan sijaisena olen päässyt hyvin läheltä näkemään, mitä ovat ne koulujen ongelmakohdat. Ja samalla myös se, kuinka paljon apua olisi koulun arjessa mukana työskentelevästä koulutoimintaterapeutista.

Eräälle lapselle avuksi tekemäni eskarin päiväjärjestys

Toimintaterapeuttiliitto on julkaissut tämän vuoden eduskuntavaaleihin omat vaaliteemansa. Yksi teemoista on toimintaterapian rooli osana ennaltaehkäiseviä palveluita. Sen teeman yhteydessä on mainittu yhtenä työmuotona myös koulutoimintaterapia. Koulutoimintaterapeutti voi omalta osaltaan olla tukemassa oppilaiden osallisuuden ja toimijuuden kokemuksia. Toimintaterapeutti voi olla myös tukemassa oppilaiden arjen toimintoja, toiminnanohjausta, motoristen taitojen kehittymistä sekä parantamassa opiskelun ergonomiaa ja tekemässä oppimisympäristöstä esteettömämpiä. Toistaiseksi vain muutamat kunnat Suomessa hyödyntävät tätä mahdollisuutta, mutta ehkä tulevaisuudessa näemme entistä enemmän ennaltaehkäisevää toimintaa myös kouluissa.

Talvista jäätaidetta

Lisää aiheesta voit halutessasi lukea näiltä sivuilta: 

https://www.toimintaterapeuttiliitto.fi/site/assets/files/2933/toi_eduskuntavaaliteemat_2023.pdf

https://www.toimintaterapeuttiliitto.fi/koulutoimintaterapia/

Digitaalinen identiteettini

Seuraavassa tehtävässä olisi tarkoitus pohtia omaa digitaalista identiteettiäni. Vuosi kaudet minulla oli netissä eräänlainen "käyttäjäminä". Käytin todella monessa paikassa samaa nimimerkkiä ja minusta löytyi enemmän tietoa tällä nimimerkillä, kuin omalla nimelläni. 

Toisaalta silloisella nimelläni minulla oli aika tunnettu kokonimikaima, joten omalla nimelläni etsimällä ei löytynyt paljonkaan tietoja minusta. Nykyinen nimeni on sen verran harvinaisempi (meitä on vain kolme), että suurin osa google-osumista osuu nimenomaan minuun. Löytyy LinkedIn, Facebook ja Pinterest -profiilit. Lisäksi löytyy jotain viranhaltijapäätöksiä entisiin työpaikkoihini liittyen, sekä edellisten opintojeni opinnäytetyö. Tässä kohti kyllä ihmetyttää, miten nimenomaan minun opinnäytetyöni löytyy, mutta kaimani samoihin aikoihin tekemään toisen AMK:n opinnäytetyötä ei Google hakuvastaukseksi tarjoa.

Eniten käyttämääni sosiaalista mediaa (Instagramia) ei kuitenkaan listalta löydy, sillä en ole halunnut siellä esiintyä omalla nimelläni. Tämä sen takia, että olen työskennellyt kouluissa ja olen halunnut jotain asioita pitää pienemmän piirin tiedossa. Instagram-tilini on yksityinen ja joskus rajaan sielläkin julkaisuja näkymään vain läheisille kavereille.

Koska suurin osa itseäni koskevista hakutuloksista oli omia profiilejani eri palveluissa, pystyn aika hyvin määrittelemään mitä tietoja minusta on löydettävissä.

Ajattelen, että digitaalinen identiteetti on se puoli itsestä, jonka haluaa näyttää. Se on myös se osallistuva ja monessa mukana oleva tyyppi, koska netti monesti näyttää sen mitä teet. Ei mitä olet.

Sosiaalisen median käyttöni

 Tänään ajattelin pohtia hieman omaa somen käyttöäni. Ensimmäiset kosketukset jonkinlaiseen someen ovat olleet varhaisteini-ikäisenä löytämäni KissFM chat sekä Artic.net. Kuinka moni muistaa vielä nämä? Jossain vaiheessa mukaan tulivat irc-galleria ja monenlaiset keskustelufoorumit. Keskustelufoorumien maailmaan sukelsin jossain vaiheessa niin voimakkaasti, että olen jopa tehnyt AMK opinnäytetyönä eräälle keskustelufoorumille käyttäjätutkimuksen. Aika pian foorumeiden jälkeen mukaan astuivat myös blogit. Suurin merkitys blogeilla on ollut itselleni siinä vaiheessa, kun keskimmäinen poikamme syntyi. Silloin Pieni urhea taistelijani-blogi oli itselleni keino selviytyä. Nyt pian 12 vuotta myöhemmin olen viimein ryhtynyt lukemaan noita vanhoja tekstejä ja muokkaamaan niitä sellaiseen muotoon, mihin haluan ne nettiin jättää.

Nykyään aktiivisimmin käyttämäni sosiaalisen median alustat ovat Instagram, Twitter ja Facebook. Eniten sisältöä tuotan Instagramiin. Puhelimeltani löytyvät myös Snapchat, Jodel ja Pinteres-sovellukset, mutta niitä tulee käytettyä hyvin vähän. LinkedIn-profiili löytyy myös, mutta sitä tulee käytyä katsomassa aika harvakseltaan. 

Olen aikaisemmalta ammatiltani yhteisöpedagogi ja jotenkin ajattelisin, että jos olisin päätynyt tekemään nuorisotyötä, niin silloin olisi hyvä ottaa haltuun esim. Discord. Näin on tehnyt esimerkiksi Valkeakosken nuorisotoimi. Toimintaterapeuttina en näe ihan niin selkeitä käyttökohteita tuon tapaiselle palvelulle. Toimintaterapia on kuitenkin aina yksilöllisesti asiakkaan tarpeisiin suunniteltua palvelua.

Tällä hetkellä toimintaterapian alalla tehokkaasti ainakin Instagramia käyttää Suomen toimintaterapialiitto. Itse seuraan heidän toimintaansa kaikkein eniten juuri Instagramin kautta. Sieltä saa ajankohtaista tietoa siitä, mitä toimintaterapian kentällä tällä hetkellä tapahtuu.

Olen aika vähän törmännyt oman alan sosiaalisen median tileihin. Senpä takia nostan tähän pari sosiaali- ja terveysalan aktiivista some-toimijaa: Tiedenaiset tuottavat hyvin monenlaista sisältöä Instagramin lisäksi myös omille verkkosivuilleen, podcasteihin ja omaan blogiinsa. Toinen aktiivinen Instagram-tili on Soiten Lastensairaalan tili. Se antaa mukavasti kuvan siitä, mikä Soiten lastensairaala oikein on ja mitä siellä tehdään.

Täällä taas

 Heipä hei

Pitkästä aikaa olisi tarkoitus herätellä tätäkin blogia henkiin. Ainakin tämän kevään ajaksi. Olen aloittanut opinnot ja niihin liittyviin juttuihin olisi tarpeen saada toimimaan blogi ja koska uusiokäyttö on päivän sana, niin tässähän tämä. Saapa nähdä, jos vaikka innostuisi kirjaprojektiakin vielä jatkamaan.

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

 Seuraavana Sata Kirjaa- lukulistallani oli Kolme muskettisoturia. En ole ilmeisesti laittanut mihinkään ylös, milloin olen saanut tämän kirjan lukemisen valmiiksi. Ehkä joskus 2020 vuoden aikana. Aluksi kyllä näyttä siltä, että tämä ei valmistu koskaan. Vanhan kielen lukeminen oli työlästä ja tuntui, ettei kirjassa oikein tapahdu mitään mielenkiintoista. Ehkä seikkailukirjat eivät vain ole se kaikken omin genre minulle. Kuitenkin jossan vaiheessa huomasin tempautuvani tarinaan mukaan ja tapahtui sama, kuin Sinuhe egyptiläisen kanssa, että kirjan kieleen alkoi tottua. 

Ihan lukemisen arvoinen kirja.

Sata kirjaa: 35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

 Blogi on hiljentynyt, mutta Sata kirjaa-projekti on jatkunut koko tämän ajan. Kirja numero 35 on luettu jo toukokuussa 2018, joten muistikuvat eivät ole ehkä aivan sieltä tarkimmasta päästä. Tämä kirja jäi kuitenkin mieleen. Mutta valitettavasti tällä kertaa siitä, että kirja oli todella raskasta luettavaa. Muistaakseni siinä kirjoittaja pomppii aikamuotojen välillä puhuen hetkittäin tapahtumista nykyisyyteen sijoittuvana ja välillä menneisyyteen. Kirja-arvosteluissa tätä kirjaa kuvataan "mukaansatempaavaksi" ja "toiminnantäyteiseksi", mutta itse en kyllä kokenut missään vaiheessa tempautuvani yhtään mukaan. Kirja menee omassa lukemistossani lähikka kategoriaan "kivireki". 

34. A.A. Milne - Nalle Puh

Sata kirjaa-projekti se valuu hiljalleen eteenpäin. Vuonna 2017 tätä projektia on hidastanut aika paljon se, että löysin Diana Gabaldonin Matkantekijä-kirjat. Mutta Narnian lisäksi luettuna on parikin kirjaa myös tältä projekti-listalta. Ensimmäisenä Nalle Puh. Kirja johon tartuin sillä ajatuksella, että äkkiäkös tämän jossain välissä lukaisee. Mutta kirja osoittautuikin yllättävän suuritöiseksi. Kirjoitustyyli, jossa keskellä lauseita oli, ilman mitään logiikkaa, kirjoitettu sanoja isolla alkukirjaimella oli jotenkin hankalasti luettavaa. Myös hahmojen keskustelu, jossa ei oikeastaan puhuttu mistään, oli hetkittäin vaikeaa seurata.

Kun itse on tutustunut Nalle Puhin seikkailuihin enemmän piirrettyjen kautta, olivat jotkut hahmot myös aika erilaisia. Esimerkiksi Ihaa, joka on lempihahmoni, oli kirjassa välillä hirvittävän itsekeskeinen ja monet muutkin hahmoista alkoivat loppua kohden lähinnä vain ärsyttää. Taidan jatkossakin siis pysyä Disneyn versioissa.

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat

Se olisi sitten pitkästä aikaa Sata kirjaa- projekti nytkähtänyt eteenpäin. Tällä kertaa vuorossa olivat Narnian tarinat. Velho ja Leijona oli itselle ennestää tuttu ,sekä kirjana että elokuvana. Muistin myös, että ollessani kolmannella luokalla opettajamme luki meille ääneen Hopeinen tuoli-kirjan. En kylläkään muistanut enää mitään, mitä siinä tapahtui.

Aloitin vähän typerästi lainaamalla ensimmäisenä tuon tutun Velho ja leijona-kirjan. Sen jälkeen luin järjestyksessä kirja kerrallaan, kunnes oli lukematta enää ensimmäinen ja viimeinen. Silloin vasta sattui silmiini tämä yhteisnide.

Taikurin sisarenpoika oli ehkä paras kirjoista. Kaspianin matka maailman ääriin taas ehdottomasti tylsin. Paras hahmo sarjassa on ehdottomasti Rapanhapakko, joka pessimistisyydessään oli aika hauska tyyppi. Muutoin kirjoissa näkyi aika kovasti aika, jona ne on kirjoitettu. Kirjasarjan loppuratkaisu oli oikeastaan ainoa mahdollinen. Jotenkin itseä jäi vaivaamaan, että mitä lopulta tapahtui Susanille?

Uusin innostukseni Bullet Journal sai osansa tästä projektista ja piirtelin sinne ihan oman sivun tämän projektin seuraaville kirjoille. Aika nopeasti saakin värittää seuraavasta kirjasta numeron, sillä Nalle Puh lienee kohtalaisen nopeasti luettava teos.

...ja sitten tuli idea!

En ole koskaan ottenut stressiä tästä blogista. Kirjoitan, kun on jotain kirjoitettavaa.
Lokakuussa tapahtui jotain. Yhtäkkiä, ei ollut mitään kirjoitettavaa. Tuli fiilis, että aikansa kutakin. Uusi blogi on työn alla ja siitä tulen kertomaan sitten myöhemmässä vaiheessa lisää. Tämä blogi jotenkin vain jäi. Instan puolella seuraavat on ehkä nähneet kasvan kirjapinon, sillä innostuin lukemaan Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjaa. Facebookissa tuli myös pieni Möntiäis-tauko, mutta nyt nämä pienet möykky-ystävämme ovat palanneet ilostuttamaan ja hämmentämään keskiviikkoja.

Mietiskelin mitä tämän blogin kanssa tekisi. Pistäisikö vain kiinni koko sivun. Ajattelin, että eihän tätä kukaan edes lue. Kunnes sain pari viestiä, joissa kyseltiin blogin hiljentymisestä. Eli on mulla ainakin kaksi lukijaa! Silti mietin, että onko enää mitään sanottavaa. En halua kirjoittaa pakolla... Mutta sitten tuli idea. Ja toinen. Ja kolmas. Joten ehkä tämä blogi sitten tästä vielä kokee jonkinlaisen uudelleen piristymisen. Kunhan vain saan ne ideat päästä näppiksen kautta julkaisuun.

Matto vanhoista pyyhkeistä

Olen törmännyt useamman kerran netissä videoon, jossa vanhoista pyyhkeistä tehdään kätevä vessanmatto. Tiedättekö niitä videoita, joissa kaikki näyttää niin kivalta, nopealta ja helpolta. Ei muuta ku tuumasta toimeen...

Ensin valitaan pari vanhaa pyyhettä. Tarvitaan myös sakset, nuppineuloja, lankaa ja neulaa. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kolmea pyyhettä, mutta tähän väliin sattui kotoa löytymään vain kaksi sellaista, jotka raaskin leikkoa. Mutta mitä enemmän pyyhkeitä, sen isompi matto. Aluksi leikataan pyyhkeistä nuo kovat reunat pois.

Seuraava vaihe on leikkoa pyyhkeet suikaleiksi. Itse valitsin suikaleiden leveyden ihan vain tuon mustavalkoisen pyyhkeen raitojen mukaan. Sinisistä suikaleista tuli sitten vähän millaisa sattuu, kun en jaksanut mitata, mutta se ei suuremmin lopputuloksessa näkynyt.

Leikkaamiseen meni ihan järkyttävän paljon enemmän aikaa, kuin ajattelin ja joka paikka oli ihan täynä pientä lankasilppua. Kun pyyhkeet on suikaleina otetaan kolme suikaletta, ommellaan niiden päät yhteen nippuun ja ruvetaan letittämään. Aina kun yksi suikale loppuu, sen päähän ommellaan seuraava.

Kun kaikki suikaleet on käytetty, on lettiä aika pitkästi. Alkuperäisessä ohjeessa matosta tehtiin täysin pyöreä, joten lähdettiin vain rullaamaan, mutta koska itse halusin matosta vähän soikeahkon, taitoin alkuun letin kahtia. Lettiä siis vain kierretään kiekoksi ja ommellaan kiinni.

Ompeleminen oli yllättävän raskasta. Sain aika monta haavaa, täydellisen hermojen menetyksen ja neulan vääntymään aivan mutkalle. Mutta lopulta siitä sitten tuli matto. Hassusti siitä hiljalleen tuli melkein pyöreä,vaikka tosiaan soikeaa yritin. Vähän häiritsee nuo kokonaan siniset pätkät tuolla seassa, mutta ei niin paljon, että olisin jaksanut purkaa.

Lopuksi päätin käyttää tähän myös toista DIY-ideaa, mihin olen joskus netissä törmännyt, ja tehdä liukuesteen maton pohjaan kuumaliimalla. Vaikka matto tuleekin mattapintaiselle kaakelille, niin silti vähän mietityttää jos se siitä jalan alta luistaa.