Jos olisi satumaailma, missä kaikki olisi ihanaa ja kaunista, se näyttäisi varmaan samalta kun Kaunis Pieni Elämä
http://kaunispienielama.blogspot.com/
perjantai 17. elokuuta 2012
torstai 16. elokuuta 2012
Valheen lyhyet jäljet
Piti kirjoittaa tänään jostain ihan muusta. Mutta ne ihan muut tekstit jääkööt vielä huomiselle ja ylihuomiselle.
Esittelin aikaisemmin kuukauden blogina Minttiksen blogin. Olen seurannut sitä pitkään. Kun seuraa jotain jonkun ihmisen blogia pitkään, alkaa tuntua, että tuntisi sen ihmisen. Olen seurannut Minttiksen blogia varmaan puolitoista vuotta tai jotain. En muista ihan tarkasti. Siinä ajassa on ehtinyt myötäelää tekstien välityksellä monia juttuja. Minttiksen paloa ja halua kirjoittaa, unelmaa tulla ihan oikeaksi kirjailijaksi. Jotenkin nyt sitten tämä uutinen siitä, kuinka Minttiksen Enkeli Elisa-projekti on pikkaisen enemmän fiktiota, kun on annettu ymmärtää, vie jotenkin kaikelta pohjan. Kuten kaveri asian ilmaisi, että Minttis on nyt vähän niin kun dopingia käyttäny urheilija. Tosin tästä ei selvitä ihan kilpailukiellolla. Todella moni eli tosi vahvasti tota Enkeli Elisan tarinaa. Miksun ja Riikan kirjoitukset olivat todella koskettavia. No nyt kun tietää, että ne eivät ole totta, niin esim. tämä seuraava pätkä näkyy kyllä aivan uudessa valossa:
Mulle Minttis on aina selviytyjä. Mä en ollu niitä pahimpii kiusaajii, mut mä olin mukana. Mä tiedän, et Minttiksellä oli kovaa koulus ja kovaa sen jälkeenkin, mut nyt se loistaa. Mä oon tutustunu moneen Minttiksen kaveriin ja kaikki on samaa mieltä. Siinä on ihminen, jolle voi sanoo mitä tahansa ja se saa huonoimmanki päivän näyttämään paremmalta. Meistä jokaisella pitäs olla oma Minttis (mä tiedän Minttis, et sä murmutat siel nyt, se kuuluu tänne asti). Pistäkää nimi mieleen. Tästä tytöstä me tullaan vielä kuulemaan, iha niin ku Juha Tapio laulaa.
- miksu
Elisan tarina olisi ollut ihan tarpeeksi koskettava, vaikka ihan rehellisesti ja avoimesti olisi kerrottu sen olevan fiktiota, monesta tositarinasta yhteennidottua tekstiä. Kuitenkin niin moni olisi siihen voinut samaistua. Nyt ne, jotka samaistuivat ja myötäelivät, tuntevat itsensä petetyiksi.
Hyväkään asia ei toimi, jos sitä ajetaan väärillä keinoilla.
Esittelin aikaisemmin kuukauden blogina Minttiksen blogin. Olen seurannut sitä pitkään. Kun seuraa jotain jonkun ihmisen blogia pitkään, alkaa tuntua, että tuntisi sen ihmisen. Olen seurannut Minttiksen blogia varmaan puolitoista vuotta tai jotain. En muista ihan tarkasti. Siinä ajassa on ehtinyt myötäelää tekstien välityksellä monia juttuja. Minttiksen paloa ja halua kirjoittaa, unelmaa tulla ihan oikeaksi kirjailijaksi. Jotenkin nyt sitten tämä uutinen siitä, kuinka Minttiksen Enkeli Elisa-projekti on pikkaisen enemmän fiktiota, kun on annettu ymmärtää, vie jotenkin kaikelta pohjan. Kuten kaveri asian ilmaisi, että Minttis on nyt vähän niin kun dopingia käyttäny urheilija. Tosin tästä ei selvitä ihan kilpailukiellolla. Todella moni eli tosi vahvasti tota Enkeli Elisan tarinaa. Miksun ja Riikan kirjoitukset olivat todella koskettavia. No nyt kun tietää, että ne eivät ole totta, niin esim. tämä seuraava pätkä näkyy kyllä aivan uudessa valossa:
Mulle Minttis on aina selviytyjä. Mä en ollu niitä pahimpii kiusaajii, mut mä olin mukana. Mä tiedän, et Minttiksellä oli kovaa koulus ja kovaa sen jälkeenkin, mut nyt se loistaa. Mä oon tutustunu moneen Minttiksen kaveriin ja kaikki on samaa mieltä. Siinä on ihminen, jolle voi sanoo mitä tahansa ja se saa huonoimmanki päivän näyttämään paremmalta. Meistä jokaisella pitäs olla oma Minttis (mä tiedän Minttis, et sä murmutat siel nyt, se kuuluu tänne asti). Pistäkää nimi mieleen. Tästä tytöstä me tullaan vielä kuulemaan, iha niin ku Juha Tapio laulaa.
- miksu
Elisan tarina olisi ollut ihan tarpeeksi koskettava, vaikka ihan rehellisesti ja avoimesti olisi kerrottu sen olevan fiktiota, monesta tositarinasta yhteennidottua tekstiä. Kuitenkin niin moni olisi siihen voinut samaistua. Nyt ne, jotka samaistuivat ja myötäelivät, tuntevat itsensä petetyiksi.
Hyväkään asia ei toimi, jos sitä ajetaan väärillä keinoilla.
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Odotuksia
No niin. Mä oon nyt MONTA päivää odottanut, että saisin tulla hehkuttamaan tänne uutta iltapainoa. Mutta kun ei. Aina se pahuksen puntari näyttää illalla x6,0. No joo on matalin iltapaino sitten tämän projektin, mutta silti. Matalin aamupaino tälle projektille saatiin toissapäivänä, kun puntari näytti x5,4! Ja sehän on sitten niinkun neljä kiloa vähemmän kun mitä korkein iltapaino. Ja siihenhän verrataa, että tulis hyvä mieli.
Olin tänään myös aktiivinen ja kävin oikein kuultaa pyörälenkillä.Het kuulkaa 4,8km tuli matkaa. Ja se on paljon se, kun ottaa huomioon, että vuoden 2006 jälkeen olen ajanut pyörällä kolmesti. Reisissä tuntui aika karusti ylämäet. No joo, tämänkin urheilusuorituksen sitten vesitin syömällä miehen seuraksi lihapiirakan. Että se siitä...
Muita odotuksen aiheita, on ollut kengät. Löysin netistä ihanat. Ne jäi kummittelemaan mieleen ja niitä piti käydä kattomassa monta kertaa. Ja lopulta sitten annoin itelleni luvan ostaa ne. Ensin arvioin kokoni väärin, mutta vaihto sujui kivuttomasti ja isommat olikin sitten ihan hyvät. Nämä siis KipKop Storesta.
Niin ja onhan tässä myös odotettu sitäkin, kun huomenna lähdetään käymään Tallinnassa. Sieltä varmaan sitten jotain kännykkäpikapäivityksiä tulossa.
Olin tänään myös aktiivinen ja kävin oikein kuultaa pyörälenkillä.Het kuulkaa 4,8km tuli matkaa. Ja se on paljon se, kun ottaa huomioon, että vuoden 2006 jälkeen olen ajanut pyörällä kolmesti. Reisissä tuntui aika karusti ylämäet. No joo, tämänkin urheilusuorituksen sitten vesitin syömällä miehen seuraksi lihapiirakan. Että se siitä...
Muita odotuksen aiheita, on ollut kengät. Löysin netistä ihanat. Ne jäi kummittelemaan mieleen ja niitä piti käydä kattomassa monta kertaa. Ja lopulta sitten annoin itelleni luvan ostaa ne. Ensin arvioin kokoni väärin, mutta vaihto sujui kivuttomasti ja isommat olikin sitten ihan hyvät. Nämä siis KipKop Storesta.
Niin ja onhan tässä myös odotettu sitäkin, kun huomenna lähdetään käymään Tallinnassa. Sieltä varmaan sitten jotain kännykkäpikapäivityksiä tulossa.
perjantai 3. elokuuta 2012
Sindy
Meille muutti sunnuntaina uusi asukas. Pieni kissa nimeltä Sindy. Tai "pikkukissa Sinsi" kuten JooJoo sanoo. JooJoo tykkää pienestä kissasta ihan valtavasti ja vähän väliä kuuluu "pikkukissa Sinsiii missä oleet". Syliin pitää Sindy saada monta kertaa päivässä. Isommat kissat suhtautuvat edelleen hyvin varauksella. Rääpäle mökötti kolme päivää saunan nurkassa. Vieläkin täällä sähistään puolin ja toisin, mutta samalla ruokakupilla voi jo ainakin Smirre ja Sindy käydä samaan aikaan.

torstai 26. heinäkuuta 2012
Kuukauden blogi 2: Loten nukkekotipäiväkirja
Itsellä ei riitä hermot mihinkään pieneen näpertämiseen, mutta on niin ihanaa seurata, kun jollain muulla riittää! Kun jatkuvasti tulee uusia yli-ihania pikkuriikkisiä asioita, joista ei voi kun miettiä, et "miten ihmeessä tuokin on pystytty tehdä!". Miniaatyyrimaailmaa voi seurata Loten nukkekotipäiväkirjasta
http://lottasatomaa.wordpress.com/
http://lottasatomaa.wordpress.com/
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Oho...
Elämästä tulee paljon jännittävämpää, kun vastailee välillä "Joo". Ja elämääni tuli taas vähän lisäjännitystä kun vastasin puhelimessa esitettyyn kysymykseen "Joo". Vähän epäröiden kyllä. Niin siinä nyt sitten pääsi tapahtumaan, että minusta tuli kunnallisvaaliehdokas.
Kun aina sanotaan, että jos ei äänestä vaaleissa, ei voi valittaa. Mä ajattelin viedä tämän vähän pidemmälle. Siis ei voi valittaa asioista, jos ei ole edes yrittänyt tehdä niille mitään.
Ehdokkaaksi lähtemisen taustalla on myös uteliaisuus. Haluan tietää miten niitä päätöksiä oikeasti tehdään ja toisaalta mitkä syyt ovat minkäkin päätöksen taustalla.
Olin ehdokkaana seurakuntavaaleissa tulematta valituksi. Olen kuitenkin sitäkin kautta päässyt vaikuttamaan asioihin kirkkovaltuuston varajäsenenä.
Seurakuntavaaleissa ehdolle asettuminen oli jotenkin paljon helpompaa, kuin tämä kunnallisvaaleissa ehdolle asettuminen. Näin ihan siitä syystä, että seurakuntavaaleissa kaikki ehdokkaat olivat samalla listalla. Mutta nyt sitten olisi tässä nämä puolueet.
Ongelma omalla kohdallani on, että en voi oikein täysillä sitoutua minkään puolueen kaikkiin ajatuksiin. Kaikissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Ja suurimman osan kohdalla ei oikein ole edes ihan varma, että mitä asioita ne nyt sitten oikein ajaa. Tätä taustaa vasten oli itsestään selvää, että tulen lähtemään ehdokkaaksi sitoutumattomana.
Puolue jonka listalla olen sitoutumattomana on: Perussuomalaiset.
Niin, että miksi Perussuomalaiset. No tähän voisin kehitellä pitkät pätkät kaikenlaista ylevää liirumlaarumia, mutta ajattelinpa heittäytyä hurjaksi ja olla rehellinen. Siksi, kun pyysivät.
Eräs ystäväni totesi, että sitoutumattomana Perussuomalaisten listalla kuulostaa ihan siltä, että: "Yksinään perussuomalainen ei äänestä sua kun oot sitoutumaton ja kukaan muu ei äänestä kun oot niiden listalla". Saapa nähdä miten käy.
Tässä blogissa tulen jatkossa varmaan jotain ajatuksia kirjottelemaan silloin tällöin. Tämä blogi ei kuitenkaan ole muuttumassa miksikään poliittiseksi blogiksi, vaan tulee edelleen jatkossakin sisältämään aina sitä, mitä milloinkin tapahtuu tai on mielessä. Viime vuosi on opettanut nimittäin ainakin sen, että välillä pitää olla myös pinnallinen ja nauttia tyhjänpäiväisistäkin asioista. Sillä tavalla elämään saadaan tasapaino. Sekään ajatus ei tunnu hyvältä, että avaisin taas uutta blogia. Aion pysytellä näissä kolmessa. Tämä blogi käsitelköön jatkossakin elämää ja ajatuksia, syvällisempiä ja pinnallisempia, kevyitä ja vakavia juttuja. Sydänjutut löytyvät jatkossakin Lasimaailma-blogista ja askartelujutut Puuhastelu-blogista.
Kun aina sanotaan, että jos ei äänestä vaaleissa, ei voi valittaa. Mä ajattelin viedä tämän vähän pidemmälle. Siis ei voi valittaa asioista, jos ei ole edes yrittänyt tehdä niille mitään.
Ehdokkaaksi lähtemisen taustalla on myös uteliaisuus. Haluan tietää miten niitä päätöksiä oikeasti tehdään ja toisaalta mitkä syyt ovat minkäkin päätöksen taustalla.
Olin ehdokkaana seurakuntavaaleissa tulematta valituksi. Olen kuitenkin sitäkin kautta päässyt vaikuttamaan asioihin kirkkovaltuuston varajäsenenä.
Seurakuntavaaleissa ehdolle asettuminen oli jotenkin paljon helpompaa, kuin tämä kunnallisvaaleissa ehdolle asettuminen. Näin ihan siitä syystä, että seurakuntavaaleissa kaikki ehdokkaat olivat samalla listalla. Mutta nyt sitten olisi tässä nämä puolueet.
Ongelma omalla kohdallani on, että en voi oikein täysillä sitoutua minkään puolueen kaikkiin ajatuksiin. Kaikissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Ja suurimman osan kohdalla ei oikein ole edes ihan varma, että mitä asioita ne nyt sitten oikein ajaa. Tätä taustaa vasten oli itsestään selvää, että tulen lähtemään ehdokkaaksi sitoutumattomana.
Puolue jonka listalla olen sitoutumattomana on: Perussuomalaiset.
Niin, että miksi Perussuomalaiset. No tähän voisin kehitellä pitkät pätkät kaikenlaista ylevää liirumlaarumia, mutta ajattelinpa heittäytyä hurjaksi ja olla rehellinen. Siksi, kun pyysivät.
Eräs ystäväni totesi, että sitoutumattomana Perussuomalaisten listalla kuulostaa ihan siltä, että: "Yksinään perussuomalainen ei äänestä sua kun oot sitoutumaton ja kukaan muu ei äänestä kun oot niiden listalla". Saapa nähdä miten käy.
Tässä blogissa tulen jatkossa varmaan jotain ajatuksia kirjottelemaan silloin tällöin. Tämä blogi ei kuitenkaan ole muuttumassa miksikään poliittiseksi blogiksi, vaan tulee edelleen jatkossakin sisältämään aina sitä, mitä milloinkin tapahtuu tai on mielessä. Viime vuosi on opettanut nimittäin ainakin sen, että välillä pitää olla myös pinnallinen ja nauttia tyhjänpäiväisistäkin asioista. Sillä tavalla elämään saadaan tasapaino. Sekään ajatus ei tunnu hyvältä, että avaisin taas uutta blogia. Aion pysytellä näissä kolmessa. Tämä blogi käsitelköön jatkossakin elämää ja ajatuksia, syvällisempiä ja pinnallisempia, kevyitä ja vakavia juttuja. Sydänjutut löytyvät jatkossakin Lasimaailma-blogista ja askartelujutut Puuhastelu-blogista.
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Kuukauden blogi: minttis.com
Joskus varmaan jo pari vuotta sitten jotain kautta vahingossa löysin blogin, joka kertoi erään kirjoittajan työstä. Jäin seuraamaan blogia ja keväällä 2012 tämä sama kirjoittaja oli yllättäen joka paikassa. Minttis toi silloin julkisuuteen tarinan koulukiusatusta tytöstä, joka lopulta tappoi itsensä. Minttis on kuitenkin tehnyt paljon muutakin, kun vain Enkeli-Elisa projektin.
http://taruolento.com/
http://taruolento.com/
Hyötyliikuntaa
Värkkäilin tossa festariviikolla taas kynsilakkojen kanssa
No joo nämä kynnet ovat tässä aika entiset, kun edessä on pari hyötyliikuntaprojektia. Ensin tällainen
siis terassin ympärille pitäis kaivaa kuoppa. Lapioida savea ja pieniä puita ja muuta roskaa kottikärryyn, kuskata se tontin reunalle ja sitten täyttää kuoppa soralla. Tässä näkyy vähän paremmin tuo projekti
Lapiosta oikealle on siis toi "viidakko" jota tässä raivataan.
Apuna tietysti pojat
Tosin tuo edellinen kuva on sen verran lavastettu, että Juuso ei tuolla kasassa ollut lapioimassa, vaan keskittyi syömään savea tuolla lapiolla.
Joona sen sijaan välillä jopa vähän auttoikin.
Tuon projektin lisäksi olisi sitten myös toinen hyötyliikuntaprojekti
nimittäin ladon pohjaa varten pitäis sorakasa levittää. Ollaan me Joonan kanssa jo aloitettu ja pian on ehkä jotain 1/4 levitettynä.
Ehkä nämä projektit auttaisivat pikkasen myös ton painonpudotusprojektin kanssa. 5 kiloa pitäs nyt eka saada pois, että päästäit "merkittävästä ylipainosta" "lievään ylipainoon". Tuossa tulee kätevästi puoli tuntia hien pintaan tuovaa liikuntaa joka päivälle kun vähän aikaa lapioi. Tosin alkaa olla lihakset sen verta kipeänä, että se on kohta pidettävä välipäivä tai pari hommasta.
No joo nämä kynnet ovat tässä aika entiset, kun edessä on pari hyötyliikuntaprojektia. Ensin tällainen
siis terassin ympärille pitäis kaivaa kuoppa. Lapioida savea ja pieniä puita ja muuta roskaa kottikärryyn, kuskata se tontin reunalle ja sitten täyttää kuoppa soralla. Tässä näkyy vähän paremmin tuo projekti
Lapiosta oikealle on siis toi "viidakko" jota tässä raivataan.
Apuna tietysti pojat
Tosin tuo edellinen kuva on sen verran lavastettu, että Juuso ei tuolla kasassa ollut lapioimassa, vaan keskittyi syömään savea tuolla lapiolla.
Joona sen sijaan välillä jopa vähän auttoikin.
Tuon projektin lisäksi olisi sitten myös toinen hyötyliikuntaprojekti
nimittäin ladon pohjaa varten pitäis sorakasa levittää. Ollaan me Joonan kanssa jo aloitettu ja pian on ehkä jotain 1/4 levitettynä.
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Kiva kesätyö mulla
Oon nimittäin Kaustisella kansanmusiikkifestareilla myymässä lippuja kallioklubille. Myyntipöytä tällee kivasti, eli tässä kuuntelen ja katselen kun M.A.Numminen ja Pedro Hietanen laulaa Helga neidistä kylvyssä :)
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Yksillä kesäyössä.
Käytiin yksillä kattomassa Jesse Kaikurantaa. Pahoittelen huonoa kuvan laatua. Ei jaksanut mennä lähemmäksi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







