Viikon vauvahankinta: Tuttaa

Näitä Tutan bodyja katselin pitkään ja kun en osannut päättää kumman värisen haluaisin, ostin molemmat. Toinen on kokos 62 ja toinen 68. Vielä pitäisi näihin sopivat puolipotkarit hommata.

Hämmennys

Hämmentynyt. Vapaa. Rauhallinen. Outo.

Sellainen on olo. Molemmat pojat jäivät hoitopaikkoihinsa iloisina. Juuso totesi siinä aika pian, että "äiti tinun pitää jo lätteä!" ja työnsi minut ovesta ulos.

Kolmeen asti omaa aikaa. Ja huomennakin. Ja ylihuomennakin. Ja ensi viikollakin. Monta tuntia, että ei tarvitse tehdä mitään jos ei jaksa. Ei tarvitse väkisin kävellä kipeänä. Ei toimia erotuomarina. Ei kantaa kirkuvaa mukulaa vessaan, kun joka paikkaan sattuu. Lounaskin tarvitsee huolehtia vain itselle.

En aio pilata tätä vapautta tuntemalla syyllisyyttä. Nukun univelkoja pois, teen sen verran kun jaksan. Ja nautin hiljaisuudesta. Juttelen pikkujaskalle ja siltiän mahaa. Yritän viimein tajuta, että meillä ihan oikeasti on kohta vauva. Teen viimeisiä valmisteluita. Juon kahvini ihan rauhassa.

Mä oon niin ansainnut tän!

Hymy kuntoon

Joskus ala-asteella minulta putosivat molemmat yläetuhampaat samalla kertaa. Kun siihen kauheaan aukkoon sitten kasvoi pysyvät hampaat, niiden väliin jäi ihan kamala rako. Kun sitten niistä hampaista seuraava vasemmalle yritti kasvaa, ei sille ollutkaa tilaa. Se päätti tunkea siihen pieneen väliin kylki edellä. Tätä sitten lähdettiin hammasraudoilla korjaamaan. Etuhampaiden välinen rako vedettiin umpeen ja tämä yksi hammas käännettiin.

No kun homma oli vuoden päästä valmis ja pääsin raudoista eroon huomattiin, että tämä hammashan on ihan mini ja tynkä joka suuntaan. Siihen päälle rakennettiin sitten muovista vähän esteettisempi hammas. Pari vuotta tämä muovihammas sitten pysyi paikoillaan, kunnes eräänä päivänä putosi. Silloin huomattiin tynkähampaan kääntyneen takaisin väärin. Siinä vaiheessa sitten todettiin, että koska se muovi siihen päälle pitää kuitenkin laittaa, niin eiköhän tuo ole se ja sama miten päin se hammas siellä sisällä on.

Tämä homma kesti monta vuotta, kunnes toukokuussa 2009 muovihammas joutuin kohtaamaan liian kovan haasteen: synnytyksen. Joonaa synnyttäessä olen purrut niin lukasti hampaita yhteen, että muovista lensi puolet jonnekkin synnytyssalin lattialle.

Asia on ollut "pitäis"-listalla siitä asti. Vähän ärsyttävästi nimittäin on ollut terävä tuo rikkoutunut reuna, vaikka sitä jossain vaiheessa vähän hiottiinkin. Nyt viimein sain sitten poikien hammashoitajakäynnin yhteydessä varattua ajan itsellenikin ja tämä muovihammas pistettiin viimein kuntoon.

Tai siis siihen pistettiin vähän lisäää muovia päälle. On muuten ihan järkyn vaikeaa yrittää ottaa kuvaa omista hampaista ja suurin osa yrityksistä näyttikin sitten taas lähinnä tältä

Mutta hyvää työtä suuhygienisti teki ja nyt näyttää molempien puolien hampaat kutakuinkin samalta.

Paluu uudenlaiseen arkeen

Se on pojilla viimeinen virallinen kesälomapäivä. Huomenna se sitten alkaa. Päivähoito. Jo aikaisemmin kirjoitin pitkät pätkät ajatuksia tästä alkavasta virikehoidosta. Yritän olla palaamatta noihin ajatuksiin nyt, vaikka ei se selittelyn tarve oo mihinkään kadonnut. Valmistautuminen tulevaan hoitoviikkoon aloitettiin pistämällä Herra Hakkarainen pesuun

Nyt mietityttää vain, että olisiko pitänyt käydä vähän tutustumassa ja muistelemassa. Ensimmäistä kertaa pojat nimittäin palaavat kesäloman jälkeen samaan tuttuun paikkaan, eli en oikein edes tiedä miten tällaisissa tapauksissa normaalisti toimitaan. Poikien hoitohistoriahan on aika repaleinen. Joona aloitti päivähoidon ryhmiksessä ollessaan vuoden ja neljän kuukauden ikäinen. Siellä Joona ehti olla syyskuusta huhtikuuhun. Seuraavan kerran pojat aloittivat päivähoidon Juuson ollessa 1,5 vuotias. Silloin pojat menivät ensimmäiselle perhepäivähoitajalle. Siellä he ehtivät olla marraskuusta kesäkuuhun. Sitten tämä perhepäivähoitaja jäi eläkkeelle ja pojat siirtyivät syksyllä toiselle. Elokuusta helmikuuhun olivat sitten tällä toisella hoitajalla. Perhepäivähoitajilla ollessaan ehtivät käydä kahdessakin eri ryhmiksessä varahoidossa. Niistä toinen oli se sama, jossa Joona oli aikoinaan ollut, mutta eihän siellä enää samoja hoitajia tai lapsia ollut. Sitten tuli erinäisiä juttuja joiden seurauksena pojat vaihtoivat hoitopaikkaa kesken kauden. Ei paikkoihin. Joona aloitti helmikuussa päiväkodissa ja Juuso ryhmiksessä. Tämä Juuson ryhmis ei ollut kumpikaan niistä kahdesta, missä pojat olivat olleen varahoidossa, vaan ihan eri paikka.

Nyt siis onneksi saavat jatkaa noissa samoissa paikoissa. Tosin Joonalla vaihtuu melkein kaikki hoitokaverit. Paristakymmenestä tenavasta taitaa kolme tai neljä olla jatkavia. Muilla siitä ryhmästä alkaa huomenna eskari. Juuson ryhmiksessä on taas vaihtunut työntekijät yhtä lukuunottamatta. Lapsista en osaa sanoa.

Poikien kanssa ollaa jo pitkään juteltu, että päivähoito alkaa pian. Ollaan käyty katsomassa päiväkotia, kuinka siellä on remontti. Päiväkodin nykyisissä tiloissa on nyt tehty jotain remppaa ja pikkuhiljaa siihen kylkeen valmistuu laajennus. Juuson kanssa katseltiin eilen päivähoitokuvaa ja etsittiin sieltä kuvasta se jatkava hoitotäti. Kun kysyin, että muistaako Juuso kuka on E, Juuso sanoi, että ei muista. Kuitenkin sitten kun avasin albumin, osasi Juuso heti osoittaa "TUOTTA ON E!".

Eilen myös pakattiin Juuson hoitoreppu

Tänään olisi sitten vuorossa Joonan hoitorepun pakkaaminen ja uusi rompelaatikko pitäisi yhdessä Joonan kanssa askarrella.

Karvapallot kuusi viikkoa

Meidän pienet karvapallot tulivat tällä viikolla jo kuuden viikon ikään. Se tarkoittaa sitä, että enää toinen saman verran ja sitten ovat luovutusikäisiä. Sintti ja Höntti ovat edelleen ilman kotia ja täytyy kyllä sanoa, että Hönttiä tulee ikävä.

Kissoilla alkaa olla vauhtia jo niin paljon, että kunnon kuvia on vaikea saada.

Parhaiten kameran eteen tuntuu saavan Sallin, mikä on siinä mielessä hankala juttu, että Sintistä ja Höntistä pitäisi saada kuvia, jotta niille löytyisi koti.

Sallilla on hauskasti eriväriset posket. Leikkireviiriä on laajennettu jo koko keittiä-olohuone-kodinhoitohuone alueelle. Kiipeilyteline on myös löytynyt. Alkaa vain olla ihan kaatopaikkakunnossa koko värkki. Johan sitä on Smirre, Rääpäle ja Sindy yhdeksän vuotta repinyt. Uusi on ollut hankintalistalla jo pari vuota.

Parhaiten kissoista saa kuvia, kun ne nukkuu. Höntti on nimensä veroinen myös näissä nukkuma-asennoissa.

Kaikki kissat ovat myös oppineet syömään raksuja ja käymään hiekkalaatikolla. Maitoa juovat myös kupista. Tai ainakin Salli ja Höntti juo.

Viikon vauvahankinta: Kotiutumisvaatteita

Pikkuhiljaa sitä on ruvennut jo miettimään, että millaisissa tamineissa se vauva oikein voisi tulla sieltä sairaalasta kotiin. Tässä nyt jotain ajatusta jo.

Tuossa keväällä sain pehmeän kirjekuoren, mitä ehdin jo vähän ihmetellä. En muistanut tilanneeni mitään. Kuori sisälsi sitten tällaiset ihanuudet:

Kiitos Oliivi!

Eräällä Lindex-kierroksella sitten sattui silmiini yksi yksinäinen body rekissä. Yksi ainoa jäljellä enää. Aivan ihana <3 Sukat ostin sitten kanssa samalta reissulta.

Tai sitten laitan äitiyspakkauksesta tulleet sukat.

Pinkkiä ja ihanaa

Noin vain se lähti viiminen kesälomaviikko pojilla käyntiin. Ensi viikolla alkaisi sitten taas päivähoito. Alkaa sitä odottaa tässä itse kukin...

Viikonloppu kului serkun ihanien baby showereiden merkeissä. Pari kuukautta ollaan jo salaa ja piilossa näitä juhlia järjestetty ja onnistuttiin yllättämään juhlakalu aivan täysin. Jee hyvä me!

Olin etukäteen askarrellut juhlaa varten vähän tekemistä. Ensinäkin jokainen meistä oli kirjoittanut kirjeen. Näiden "imetyskirjeiden" tarkoituksena on olla "jotain tekemistä niihin pitkiltä tuntuviin hetkiin kun pitää valvoa vauvan kanssa".

Olin sopinut tapaavani serkun ja tämän siskon Anttilassa. Hieman piti miettiä miten saadaan neiti L sieltä autoon, koska oli ollut puhetta, että tulen katsomaan turvakaukaloa. Keksin kuitenkin tarinan siitä, että haluaisin viedä miehen tulevana hääpäivänämme syömään sinne samaan paikkaa, missä kävimme ystävämme polttareissa syömässä. Mutta kun en muista miten sinne ajetaan, että voisiko L näyttää tien. Ilmeisesti ihmeellinen käytös on normaalia, kun kyseessä on minä ja rouva L, sillä neiti L ei yhtään ihmetellyt "hei voidaanko kattoa tätä paikkaa vähän lähempää?"-kommentteja. Sisällä odotti sitten loppu seurue. Oli ihan parasta, että vielä Uppalan kartanon  pihassa neiti L totesi, että "Tämä on kyllä ihan mun suosikkipaikka Seinäjoella". Nappivalinta siis.

Ruuan jälkeen siirryimme sitten rouva J:n äidin asunnolle kilistelemään alkoholittomalla kuoharilla. Ihan kamalasti emme juhlaan halunneet ohjelmaa, mutta jotain pientä. Ihan lennosta keksimme, että neiti L:n pitäisi arvata keneltä mikäkin pöydällä ollut lahjapussi olisi.

Aika hyvin meni 5/7 oikein. Olen ilmeisesti rouva M:n kanssa niin samanlainen, että meidän lahjoista ei päivänsankari osannut veikata, kumpi on kummalta.

Omaan lahjasettiini olin koonnut selviytymispakkauksen sellaiseen hetkeen, kun tuntuu, että lapsen kanssa käy olo raskaaksi. Tuutia ja tuttipulloa isää ja vauvaa varten ja kuohari laseineen sekä suklaa itselle.

Lahjojen jälkeen kilisteltiin lehtikuohua ja sen jälkeen pistin kiertämään askartelemani kortit. Yhdessä kortissa oli tilaa arvata syntymäpäivää, sekä reunan tyhjään tilaan veikata syntymäpituutta, painoa, sekä tulevaan nimeä.

Sitten jokainen sai täytettäväkseen "haltiatoiveet"-vauvalle. Siis Prinsessa Ruususen haltiakummityyliin.

Kaikkia näitä kortteja ja aikaisemmin mainuttuja kirjeitä varten olin askarrellut sitten myös säilytyslaatikon.

Kun syömisestä oli kulunut tarpeeksi aikaa, oli tietysti aika syödä vähän lisää

Tosi ihanat juhlat oli ja oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. Ja oli ihanaa järjestää jotain kerrankin ihmiselle, joka on aina ollut järjestämässä vaikka mitä kaikkea kaikille muille.

JooJoon huone

Kun on touhukas viisi vuotias, niin huone näyttää aika usein tältä

Kahden tunnin urakan jälkeen saadaan viimein huone näyttämään tältä

Ja kahden päivän päästä se on taas tuon ensimmäisen kuvan näköinen...

JooJoon huone onkin tässä yksi seuraavista projekteista. Sieltä olisi ensinäkin tarkoitus karsia turhaa tavaraa. Siellä on ihan käsittämätöntä rojua vaikka kuinka. Esimerkiksi pehmoleluja, papereita ja ihan silkkaa roskaa.

Sitten olisi tarkoitus repiä tapetit pois. Menin siitä JooJoon kuullen mainitsemaan, joten sehän jo sen homman aloitti. Kuten ylemmästä kuvasta vasemmasta reunasta ja alemmasta kuvasta oikeasta reunasta näkyy. Tarkoitus olisi korvata tapetit maalilla.

Ja uusi matto pitäisi saada. Tuo automatto ei kestänyt oikein painepesurilla pesemistä ja onkin viime kesästä asti sitten purkaantunut koko matto.

Värinvaihto

Vaihdoin vähän väriä blogissa. Mitäs tykkäätte?
Kyllästyin vain siihen pinkkiin... Joku banneri pitäis varmaan jossain vaiheessa askarrella... Mä vaan en oikein osaa... Ja joku kuvanmuokkausohjelmakin pitäis hommata...

Kaappiprojekti

Meillä on todella ahdas tuulikaappi. Sitä tuli kirottua monta kertaa JooJoon ja JuuJuun ollessa vauva. Kyllä siihen juuri ja juuri vaunut sai tukittua, mutta niiden ohi oli sitten vähän vaikeampi kävellä.

Jotain tuulikaapin ahtaudesta kertoo se, että siitä ei saa otettua edes kuvaa... Tuo kaappi on ollut melkein tyhjillään, koska siellä on vain henkaritanko. Ja tuon penkin idea on ihan kiva, mutta se on tähän asti kerännyt vain romua. Eli periaatteessa koko kaappi on vain tyhjänpanttina ja edessä. Viime viikolla sitten mies ja isäni siirsivät kaapin meidän makkariin ja tein siitä itselleni vaatekaapin. Näin sain koko kaapin käyttöön ja vaatehuoneeseen lisää tilaa.

Kaappiin pitäisi saada vielä tuohon alas, noiden korien päälle, yksi hylly, jotta saisin housut siihen pinoon. Toistaiseksi ne ovat nyt tuossa penkin päällä. Samoin tuon kaapin paikalla aikaisemmin olleelle palapeli-taululle pitäisi kehitellä uusi paikka.

Aikaisemmin tuossa penkin laatikossa oli kenkiä, mutta nyt sain sinne kätevästi kankaat odottamaan ompeluinspistä.

Tuulikaappi nyt on vielä vähän sen näköinen, niinkun siellä olis räjähtänyt pommi, mutta sitä olis tässä pikkuhiljaa tarkoitus pistää kuntoon. Hommata sinne jotain kivoja naulakoita ylemmäs ja alemmas. Siten, että pojat saavat laitettua itse omat vaatteensa paikoilleen.