Joko saa avata joulukalenterin?

Sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Sitä, että äiti kääntäisi keittiön seinäkalenterista marraskuun pois ja tulisi joulukuu. Että saisi VIIMEIN avata ensimmäisen kalenterin luukun. Siellä ne odottavat kirjahyllyn päällä. Ihanat suklaakalenterit. JooJoolla Angry Birds ja Minioni, JuuJuulla kaksi Minionia ja JustJustilla Puuha Pete ja Muumi (tosin voi olla, että JustJust kärsii karun kohtalon ja saa vain pienen murusen suklaasta).

Oma joulukalenterini on tänä vuonna hieman erilainen. Olen nimittäin mukana Onni Blogien joulukalenterissa. Kaikki kalenterin luukut löydät TÄÄLTÄ. Ensimmäisestä luukusta vastaa Hikiliikkuja. Tervetuloa mukaan!

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

Kissojen talviruokinta aloitettu

Päätin pitkästä aikaa kaivaa lintulaudan varastosta ja aloittaa lintujen talviruokinnan tänä vuonna. Pääasiassa jotain auringonkukansiemeniä ja talipalloa on tarkoitus linnuille tarjoilla, mutta innostuin sitten viime vuonna toteutetusta ideasta tehdä "talipallo" itse. Oli niitä vuosi sitten ostettuja siemeniä vielä jäljelläkin. Tällä kertaa kokeilin tehdä näistä rasvapalloista nauhan. Vielä eivät ainakaan ole linnut tätä ruokavaihtoehtoa oikein löytäneet.

Lisää Noshia!

Kerroin aikaisemmin ostaneeni JooJoolle Noshin Hero-housut. Nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen olen todennut ne todella hyviksi! Kerrankin housut, jotka pysyvät tuon hoikan miehenalun menossa mukana. Myös JooJoo laittaa Herot mieluusti päällensä. Ne ovat osoittautuneet niin hyviksi, että ostin toiset.

Innostuinpa sitten myös naisten syysmallistosta sen verran, että tilasin ihan itselleni Love-hupparin. on se kyllä vaan niin mukava päällä! Jos olisin töissä, niin tilaisin varmaan myös Love-hameen, mutta työttömänä on pakko vaan jättää jotkut ihanuudet haaveiksi.

Ei varpaita palele

Tänne Pohjanmaan lakeuksillekkin satoi tänään kunnon ensilumi, joten oli korkea aika kaivaa kaapista käyttöön talvikengät. Jokavuotinen  riesa on kyllä tämä kenkien osto. Tällä kertaa tosin sattui ihan vahingossa löytymään JuuJuulle jotkut vähän Vikingin tyyppiset nevörhööd-merkkiset kengät melko halvalla. Toivottavasti kestävät lämpiminä koko talven? JooJoon kohdalla päätin pysyä hyväksi havaituissa Vinkingeissä. Tosin pientä epäuskoa itselle meinasi aiheuttaa se, että JooJoolle sai ostaa kengät jo kokoa 35!

JustJust saa tyytyä JuuJuun vanhoihin (alle kymmenen kertaa JuuJuulla jalassaolleisiin) talvikenkiin. Mutta kävipä hassu homma, kun löysin itsellenikin kengät! Sellaisen metsässä rämpimiseen (lue geokätköilyyn) sopivat kengät. Ensi vuoden puolella ajattelin vähän esitellä näitä harrastuksiani ja parilla syksyn kätköilyreissulla onkin jo ollut kamera mukana.

Uusi puhelin

Ei oo tullut pariin päivään edes avattua tietokonetta, kun tilasin uuden puhelimen.  Vanha Samsung oli pudonnut vähän liian monta kertaa lattialle ja toimi vähän vaihtelevasti. Nyt käsissä pyörii Sony Xperia z5 compact. Parin päivän perusteella vaikuttaisi oikein kivalta vempeleeltä. Uuden puhelimen innoittamana liityin myös instagramiin josta löydyn nimellä Chilikarpalo.

Onhan se hyvä olla varautunut

Olen jo pitkään katsellut Didriksonsin vuorellista sadeasua ja miettinyt, että sellainen olisi kyllä kiva. Hinta on vain aina ollut työttömän kukkarolle vähän turhan kova, joten se on sitten jäänyt. Mutta satuinpa kerrankin olemaan hököllä Lekmerin yömetsästyksen aikaan ja nyt on ensi kevättä (tai syksyä) ja JooJoon kasvua odottamassa lämmin ja loskakeliä kestävä asu. Ensi vuotta sen takia, että oli melko reilun kokoinen. JooJoolla on käytössä tällä hetkellä vaatekoko 122-128, mutta koska kaapista löytyy 122 kokoinen kirpparilta löydetty vuorellinen sadeasu, niin tilasin sitten tämään koossa 130.

Pulla päivässä pitää puntarin loitolla

Sormukset hyllylle ja toimeksi. Emme rekkakuskin kanssa oikein ole sellaisia sohvannurkassanyhjääjiä, vaan mielestäni parasta parisuhdeaikaa on yhdessä tekeminen. Tällä kertaa puuhailimme pullaa. Tosin mun tekemät mustikkapullat eivät enää valmiina kestäneet kuvaamista, rekkakuskin korvapuustit onnistuivat huomattavasti paremmin.
Millaista parisuhdeaikaa teille vietetään?

Ja joulukortit itselleen voitti...

...Jonna K! Onneksi olkoon :)

Rillipää?

Sain ensimmäiset silmälasit kahdeksannella luokalla. Ne olivat mallia lukulasit ja vahtuutta oli jotain +0,75. Ne ehtivät olla käytössä kahdeksan vuotta, kunnes JooJoo syntyi. Kuulun siihen ihmisryhmään, jolla raskaudet muuttavat näköä ja yllättäen JooJoon syntymän jälkeen en enää tarvinnutkaan laseja ollenkaan. JuuJuu syntymän jälkeen näkö jatkoi luisuaan miinukseen päin ja olenkin silloin ostettuja laseja esitellyt täällä blogissa. (Ja heti iski kauhea hinku saada tuo oranssi tukka takas!). Kun JustJust syntyi alkoi tuntua, että en enää näe vanhoilla silmälaseillani oikein mitään. Ne jäivätkin sitten jonnekkin laatikon perälle. Imetyksen loputtua suuntasin jälleen optikolle kuulemaan tämänkertaista tuomiota. Odotellessa ehdin sovitella muutamia kehyksiä.

Optikko tutki ja totesi, että näkö on ottanut askeleen plussan suuntaan, eli laseista ei oikeastaan ole minulle mitään hyötyä. No ei sitten väkisin. Kuulemma kun näin pahasti seilaa edes takas, niin vuoden päästä olisi hyvä tulla tarkistuttamaan uudestaan.

Karvatassut esittelyssä

Meidän vanhalle kollille Smirrelle on koittanut vaikeat ajat pentujen myötä. Eilen Sindy ajoi Smirre raasun ruokakupilta kodinhoitohuoneen kaappiin. Toivottavasti tämä emokissan ylikierroksilla käyvä suojeluvietti vähän rauhoittuu pentujen kasvaessa. Etenkin, kun kaikille viidelle pennulle olisi tarkoitus löytää koti. Eli jos näistä ihanista karvapalloista joku valloittaa sydämesi, niin ota yhteyttä (lasiperhonen(at)hotmail.com). Pennut sijaitsevat Keski-Pohjanmaalla.

Smirre raasu

Herra A. 

Porukan ainoa kolli on hyvin ihmisrakas tapaus ja viihtyy hyvin myös toisten kissojen kanssa. Tulee mielellään syliin ja uskaltautuu leikkimään jo 4kk ikäisen Stella-kissan kanssa. Homma on selvä, siihen asti painitaan tosissaan, että Herra A vinkaisee: silloin Stella perääntyy ja ottaa taas rauhallisemmin.

Herra A

Neiti B

Kissoista uteliain ja vauhdikkain on valkea Neiti B. Ainoa, joka on uskaltautunut kiipeämään jo sohvalle asti. Kiipeilee myös pyykkikoriin.

Neiti B

 Neiti C

 Hoitopennuista löytöhetkellä huonoimmassa kunnossa ollut Neiti C on edelleen näistä kolmesta pienin. Kuitenkaan ei alun heikompi kunto näytä enää hidastavan. Edelleen Neiti C viihtyy ruokakupilla vielä senkin jälkeen, kun muut pennut ovat painelleet muihin puuhiin. Neiti C:lle on tärkeää, että joku kaveri on aina lähettyvillä. Neiti C onkin oikeastaan ainoa viidestä pennusta, jota ei juuri näe yksin (paitsi siellä ruokakupilla)

Neiti C

 

Neiti C ja Neiti D

Neiti D

Neiti D:n kohdalla voi sanoa, että emosta ei oo epäilystäkään. Neiti D on aivan mini-painos Sindystä. Eli jos mietit, miltähän tämä pentu näyttää aikuisena, niin katso vain emoa. Neiti D on ehkä rauhallisin tästä viisikosta. Vaikka pentumaista kohellusta harrastaa tottakai, kuten kissanpentujen kuuluukin. 

Neiti D:tä ei kiinnostanut olla kuvattavana

 Neiti E

Pahnan pohjimmainen, nuorin viidestä on Neiti E. Tämä painava mötkylä muistuttaa väriltään pölypalloa, mutta on kyllä melkoisen suloinen ilmestys. Tykkää olla piilossa ja milloin mistäkin kurkistaa pieni pää. Hyvin ihmisrakas otus on kyllä tämäkin.

Neiti E