Pulla päivässä pitää puntarin loitolla

Sormukset hyllylle ja toimeksi. Emme rekkakuskin kanssa oikein ole sellaisia sohvannurkassanyhjääjiä, vaan mielestäni parasta parisuhdeaikaa on yhdessä tekeminen. Tällä kertaa puuhailimme pullaa. Tosin mun tekemät mustikkapullat eivät enää valmiina kestäneet kuvaamista, rekkakuskin korvapuustit onnistuivat huomattavasti paremmin.
Millaista parisuhdeaikaa teille vietetään?

Ja joulukortit itselleen voitti...

...Jonna K! Onneksi olkoon :)

Rillipää?

Sain ensimmäiset silmälasit kahdeksannella luokalla. Ne olivat mallia lukulasit ja vahtuutta oli jotain +0,75. Ne ehtivät olla käytössä kahdeksan vuotta, kunnes JooJoo syntyi. Kuulun siihen ihmisryhmään, jolla raskaudet muuttavat näköä ja yllättäen JooJoon syntymän jälkeen en enää tarvinnutkaan laseja ollenkaan. JuuJuu syntymän jälkeen näkö jatkoi luisuaan miinukseen päin ja olenkin silloin ostettuja laseja esitellyt täällä blogissa. (Ja heti iski kauhea hinku saada tuo oranssi tukka takas!). Kun JustJust syntyi alkoi tuntua, että en enää näe vanhoilla silmälaseillani oikein mitään. Ne jäivätkin sitten jonnekkin laatikon perälle. Imetyksen loputtua suuntasin jälleen optikolle kuulemaan tämänkertaista tuomiota. Odotellessa ehdin sovitella muutamia kehyksiä.

Optikko tutki ja totesi, että näkö on ottanut askeleen plussan suuntaan, eli laseista ei oikeastaan ole minulle mitään hyötyä. No ei sitten väkisin. Kuulemma kun näin pahasti seilaa edes takas, niin vuoden päästä olisi hyvä tulla tarkistuttamaan uudestaan.

Karvatassut esittelyssä

Meidän vanhalle kollille Smirrelle on koittanut vaikeat ajat pentujen myötä. Eilen Sindy ajoi Smirre raasun ruokakupilta kodinhoitohuoneen kaappiin. Toivottavasti tämä emokissan ylikierroksilla käyvä suojeluvietti vähän rauhoittuu pentujen kasvaessa. Etenkin, kun kaikille viidelle pennulle olisi tarkoitus löytää koti. Eli jos näistä ihanista karvapalloista joku valloittaa sydämesi, niin ota yhteyttä (lasiperhonen(at)hotmail.com). Pennut sijaitsevat Keski-Pohjanmaalla.

Smirre raasu

Herra A. 

Porukan ainoa kolli on hyvin ihmisrakas tapaus ja viihtyy hyvin myös toisten kissojen kanssa. Tulee mielellään syliin ja uskaltautuu leikkimään jo 4kk ikäisen Stella-kissan kanssa. Homma on selvä, siihen asti painitaan tosissaan, että Herra A vinkaisee: silloin Stella perääntyy ja ottaa taas rauhallisemmin.

Herra A

Neiti B

Kissoista uteliain ja vauhdikkain on valkea Neiti B. Ainoa, joka on uskaltautunut kiipeämään jo sohvalle asti. Kiipeilee myös pyykkikoriin.

Neiti B

 Neiti C

 Hoitopennuista löytöhetkellä huonoimmassa kunnossa ollut Neiti C on edelleen näistä kolmesta pienin. Kuitenkaan ei alun heikompi kunto näytä enää hidastavan. Edelleen Neiti C viihtyy ruokakupilla vielä senkin jälkeen, kun muut pennut ovat painelleet muihin puuhiin. Neiti C:lle on tärkeää, että joku kaveri on aina lähettyvillä. Neiti C onkin oikeastaan ainoa viidestä pennusta, jota ei juuri näe yksin (paitsi siellä ruokakupilla)

Neiti C

 

Neiti C ja Neiti D

Neiti D

Neiti D:n kohdalla voi sanoa, että emosta ei oo epäilystäkään. Neiti D on aivan mini-painos Sindystä. Eli jos mietit, miltähän tämä pentu näyttää aikuisena, niin katso vain emoa. Neiti D on ehkä rauhallisin tästä viisikosta. Vaikka pentumaista kohellusta harrastaa tottakai, kuten kissanpentujen kuuluukin. 

Neiti D:tä ei kiinnostanut olla kuvattavana

 Neiti E

Pahnan pohjimmainen, nuorin viidestä on Neiti E. Tämä painava mötkylä muistuttaa väriltään pölypalloa, mutta on kyllä melkoisen suloinen ilmestys. Tykkää olla piilossa ja milloin mistäkin kurkistaa pieni pää. Hyvin ihmisrakas otus on kyllä tämäkin.

Neiti E

Mitä meillä luetaan pienimmälle?

Olen mahdollisimman alusta asti pyrkinyt siihen, että JustJustin iltatoimet olisivat mahdollisimman samanlaiset, kuin isoveljilläänkin. Niinpä iltasatu kuuluu myös pienimmäisen iltarutiineihin. Kun JustJust muutti omaan huoneeseen päätin samalla kerätä kaikki hänen kirjansakin sinne. Ongelma oli vain vähän siinä, että varsinaista kirjahyllyä (tai mitään muutakaan hyllyä) ei tuolta huoneesta vielä löydy. Päädyin sitten ostamaan painavan rauhakorin tähän tarkoitukseen.

Yhden kerran JustJust veti korin varpailleen ja mietin jo, että pitää joku muu ratkaisu kehittää. Onneksi nuorin lapseni on aika oppivaista sorttia ja yhden kerran jälkeen hoksasi, että kirjoja ottaessa kannattaa pitää toisella kädellä korista kiinni, joten kori sai jäädä. Tässä muutama pikkumiehen lempparikirja. Etenkin "Maatilalla" eläimineen on suosikki, sekä "Kuinka Monta?"-värikkäine kuvineen.

Mitä teillä luetaan?

Minä sulle metatyön näytän...

Usein olen yrittänyt rekkakuskille selittää sitä omituista energiasyöppöä. Johonkin menee se kaikki oma virta ja päässä surisee. Nimeä en tälle jatkuvalle päässä pyörivälle kelalle ole osannut keksiä, enkä sitä oikein selittää. Onneksi Jenny Lehtinen teki sen puolestani kirjoittamalla MHL:n sivuille jutun otsikolla "Metatyön räjäyttää äidin pään". Mitä se metatyö sitten oikein on? Tiedättekö sen stereotypisen kuvan, missä mies odottaa autossa, että mikä sillä perheenäidillä taas oikein kestää? Päätin kuvata vähän tuota esivalmistelua ja metatyötä eräältä kerralta, kun oltiin lähdössä kaverin tytön synttäreille. Samalla myös avata, mikä siinä lähtemisessä lasten kanssa kestää. Valitsin kuvattavaksi tarkoituksella sellaisen kerran, missä kaikki valmistelut jäivät täysin minun kontolleni. (Eli ennenkun joku mutisee, että miksi rekkakuski ei ole osallistunut, niin ei osallistunut, kun ei ollut kotona, ennenkun juuri ennen lähtöhetkeä).

Kaksi tuntia ennen lähtöä aloin hiljalleen keräillä vaatteita sohvalle lähtöä varten. Neuleet, farkut kaikille. Mahtuukohan nuo farkut enää JustJustille? No menkööt. JooJoolla ei ole yhtään parillisia sukkia korissa... Onkohan pyykkitelineessä? Missähän JuuJuun sukat ovat?

Pojat olivat lähdössä suoraan synttäreiden jälkeen mummolaan, joten samalla piti pakata. Mitä tarvitaan yökylään? Riittääkö yksi vaatekerta? Pakkaanko jokaiselle oman repun, vai kaikille yhden laukun? JustJust tarvitsee ainakin pyjaman. JooJoolla ja JuuJuulla taitaa mummulassa sellaiset olla. Laitoinko jo JooJoolle t-paidan? JustJust tarvitsee kyllä enemmän vaatteita. JuuJuun lääkkeet pitää sitten vielä laittaa laukkuun. Unikaverit kaikille. Tarviiko JustJust? No laitetaan sille nyt tuo nalle.

Ai niin ne sukat! JustJust tarvitsee myös vaippoja. Montakohan niitä tarvitsee yökylää varten? Otetaan tuosta nyt vaikka nippu. Niin ja unirätit! Laitetaan yksi varuilta vielä mukaan. Otetaanko laukku mukaan, vai haetaanko se ohimennessä synttäreiden jälkeen? Mukaan. Ai niin, turvakaukalo, telakka ja pussillinen vauvanvaatteita ystäväpariskunnalle. JustJustilla on "vain syli kelpaa"-päivä, joten kaikki tämä tehdään 10kg kahvakuula kainalossa.

Parasta varmaan kantaa tavarat autoon etukäteen. Peräluukkuun on jäänyt vähän tavaraa. Saunan kattoa varten bitumilevyjä pari pakettia. Mihin ne voi kantaa? Ne kestävät ulkoilmaa, joten ne voi jättää kuistille. Hiekkapuhallushiekkaa? Ne ei ehkä tykkää sateesta... Mihin ne? 50kg hiekkaa autotalliin ja kaukalo, telakka, vaatepussi ja poikien laukku auton perälle.

Tunti aikaa lähtöön. Välipalat syömättä ja lahja paketoimatta. Lahja onneksi oli hommattu JooJoon kanssa hyvissäajoin. Pojat välipalalle ja itse paketoimaan lahjaa. Isommat pojat söivät ja lähtivät. JustJust söi ihmeen hiljaa (seisoin seliksi) ja kun katsoin oli päätetty kiskasta pussi pitsamaustetta.

Siivoa pöytä. Paketoi lahja. Kortti!! Onko mitään valmiina? Olisiko tämä sopiva? Ai tästä on irronnut osia. Pitää äkkiä korjata. Missä on teippi? Mitä tähän kirjoittaa? Missä on kynät?

Ala valmistella poikia "nyt vaatteet päälle, kohta lähdetään!". Sano sama noin kymmenen kertaa, pue JustJust ja mieti samalla koko kela alusta "onkohan kaikki mukana?". Itselle vaatteet ja kevyt meikki: Oltiin kerrankin ajoissa!

Tossut pikkujalkoihin

JustJust vihaa kenkiä. Ne jalassa ei voi kävellä ja muutenkin ne pitää yrittää kaikin keinoin saada potkituksi jorpakkoon. Kenkien laittaminen jalkaan on myös jotain ihan hirveää. Senpä takia en automatkoille oikein jaksa tapella, vaan ajattelin keksiä jonkun toisen ratkaisun. Oikeastaan ratkaisua ei tarvinnut edes keksiä itse, kun todella taitava mammakaverini Minna M. kertoi ostaneensa Bonita Patterns&Yarns Krokotiili-tossujen ohjeen (jos innostut niin ohje on ostettavissa täältä). Värit sain valita itse ja olen näihin kyllä todella tyytyväinen. Minna laittoi pohjiin vielä jarrut nestemäisellä lateksilla, joten näillä tossuilla pysyy myös laminaattilattialla pystyssä. Mahtavaa, kun tuttavapiiristä löytyy näin taitavia ihmisiä.

Omppupuita

Syyskuun puolella oli paikallisessa puutarhamyymälässä ale ja poikkesin sinne sitten hetken mielijohteesta. Siellähän oli sitten kaikki puut ja pensaat tarjouksessa, joten päätin ostaa pupujen syömän Sokerimiron-puun tilalle uuden samanmoisen. Pikkuinen ongelma tuli sitten siinä kohdassa, kun se puu piti saada kotiin. Olimme liikenteessä koko perheen voimin skodalla, joten kuljetusmahdollisuuksia ei oikein ollut. Päätin sitten kantaa puun vanhempieni luokse odottamaan ja jostain syystä tämä herätti kovasti hilpeyttä perheemme miespuolisissa. Miten niin ei ole normaalia kävellä pitkin kylää omenapuu kainalossa?

Kotiin päästyämme otin toisen auton alle ja kävin hakemassa puun. Pakettiautoksi muutettuun farkkuun tämä pikkuinen Sokerimiron mahtui oikein hyvin. Sitten vain kuoppaa maahan ja puu sinne. Toivotaan, että tänä vuonna puput antaisivat omenapuiden olla rauhassa.

Istutusapulainen

Puun paikka

Mitä meillä luetaan: isommat pojat lukee.

Esittelin jo aikaisemmin vähän mitä itse luen. Vaikka pojista kukaan ei vielä lue, niin jokaiselle pojalle kuitenkin joka päivä luetaan jotain. Lukeminen kuuluu erottamattomana osana iltahetkeen. Iltaisin jokaiselle pojalle on oma pieni hetken ihan kahdestaan jomman kumman vanhemman kanssa, jolloin luetaan vähän kirjaa ja jutellaan päivän kuulumisista.

Koska allekirjoittanut on aika suuri Mauri Kunnas-fani, löytyy näitä melkoinen kokoelma ihan omasta hyllystä. JuuJuu aika usein valitseekin näistä jonkun luettavaksi. JooJoo valitsee näitä useammin ensimmäisessä kuvassa näkyvät Luontokirjan tai Lintukirjan. On jotenkin tosi jännää, kun saa aina painaa ääni-nappulaa. Erityisen kiehtova on "kummituslinnun" (taivaanvuohi) ääni. Oma hylly alkaa olla tosin jo niin kovasti luettu, että kirjastosta on saanut kantaa sitten aina säännöllisin väliajoin uutta lukemista. Tämän hetken suosikkina on Risto Räppääjä, joita luetaan tällä hetkellä molemmille isommista pojista.

Pikkuisia tassuja

Täällä niitä taas on: kissanpentuja! Juuri ja juuri on Sindy-kissan edelliset pennut ehtineet luovutusikään asti, kun tämä päätti jo pyöräyttää seuraavat. (Ja tällä kertaa on tuulikaapin ovenkahva käännetty niin, että Sindy ei saa sitä enää auki!). Vein eräänä tiistai-aamuna JuuJuun hoitoon ja kun tulin takaisin kotiin, oli Sindy pahvilaatikossa pennun kanssa. Toisen pennun Sindy oli kantanut laatikon ulkopuolelle ja siitä näki heti, että mitään ei olisi tehtävissä. Nostin reppanan pieneen pahvilaatikkoon ja jätin Sindyn tutustumaan valkopilkulliseen pentuunsa. Lähdettiin JustJustin kanssa etsiskelemään yhtä geokätköä ja kun tultiin takaisin oli Sindy kantanut valkoisen pentunsa vaatehuoneeseen. Koska en oikein arvostanut meidän vaatteiden päällä makoilua, kannoin sinne vaatehuoneeseen laatikon, minne heitin pari enää kierrätykseen kelpaavaa vaatetta. Seitsemän tuntia ensimmäisen pennun syntymän jälkeen oli valkoisen pennun seuraan ilmestynyt harmaa.

Myöhemmin illalla satuin katsahtamaan kissojen kiipeilytelineelle ja huomasin siellä jotain valkoista: toinen kuollut pentu. Onneksi huomasin sen ennen poikia.
Viikossa nämä pikkumötkylät melkeinpä tuplasivat kokonsa ja vaikuttaisivat ihan terveiltä kissaneidoilta molemmat. Sindyn hoivavietti tuntui vain käyvän aivan ylikierroksilla ja ensimmäistä kertaa se puolusti pentujaan melkein raivoisasti. Smirre raasu ei saisi edes syömässä käydä samassa päässä taloa.

Torstaina JustJustin kummitäti laittoi viestiä, että eräs hänen ystävänsä oli löytänyt emonsa hylkäämiä kissanpentuja ja etsi näille varaemoa. Laitoin viestin, että meillä voisi olla tarkoitukseen sopiva. Varaemo oli pennuille kuitenkin jo löytynyt. Parin tunnin päästä tuli sitten viesti, että tämä ensimmäinen varaemo ei ollut vieraita pentuja hyväksynyt, että jos kokeiltais meille. Sindy otti kovia kärsineet raasut heti omakseen.

Löydettäessä neljästä pennusta yksi oli jo kuollut ja yksi oli aivan tiedoton. Reppana oli saatu kuitenkin lämpimällä vedellä ja hieronnalla virkoamaan, mutta ei oikein ymmärtänyt juoda pipetistä maitoa. Meillä kuitenkin jo parin tunnin päästä tämäkin reppana ymmärsi nisän päälle. Seuraavana päivänä kaikki kolme hoitopentua olivat saaneet kerättyä voimia sen verran, että lähtivät tutkailemaan taloa ja ruokakupillekkin osasivat. Tuo reppana-kissa tuntuu yrittävän ottaa pienuutensa takaisin ja viihtyy ruokakupilla nyt erityisen hyvin. Hiekkalaatikkokin on jo löytynyt, vaikkakin välillä näkyy reuna olevan liian korkea ja lattia laatikon vierellä käyvän yhtä hyvin.

Tutkimusmatkailija

Vasemmalla poika ja oikealla tyttö

Kupil eka, kupil vika

Vauva löysi tassunsa :D