Viikon vauvahankinta: Kotiutumisvaatteita

Pikkuhiljaa sitä on ruvennut jo miettimään, että millaisissa tamineissa se vauva oikein voisi tulla sieltä sairaalasta kotiin. Tässä nyt jotain ajatusta jo.

Tuossa keväällä sain pehmeän kirjekuoren, mitä ehdin jo vähän ihmetellä. En muistanut tilanneeni mitään. Kuori sisälsi sitten tällaiset ihanuudet:

Kiitos Oliivi!

Eräällä Lindex-kierroksella sitten sattui silmiini yksi yksinäinen body rekissä. Yksi ainoa jäljellä enää. Aivan ihana <3 Sukat ostin sitten kanssa samalta reissulta.

Tai sitten laitan äitiyspakkauksesta tulleet sukat.

Pinkkiä ja ihanaa

Noin vain se lähti viiminen kesälomaviikko pojilla käyntiin. Ensi viikolla alkaisi sitten taas päivähoito. Alkaa sitä odottaa tässä itse kukin...

Viikonloppu kului serkun ihanien baby showereiden merkeissä. Pari kuukautta ollaan jo salaa ja piilossa näitä juhlia järjestetty ja onnistuttiin yllättämään juhlakalu aivan täysin. Jee hyvä me!

Olin etukäteen askarrellut juhlaa varten vähän tekemistä. Ensinäkin jokainen meistä oli kirjoittanut kirjeen. Näiden "imetyskirjeiden" tarkoituksena on olla "jotain tekemistä niihin pitkiltä tuntuviin hetkiin kun pitää valvoa vauvan kanssa".

Olin sopinut tapaavani serkun ja tämän siskon Anttilassa. Hieman piti miettiä miten saadaan neiti L sieltä autoon, koska oli ollut puhetta, että tulen katsomaan turvakaukaloa. Keksin kuitenkin tarinan siitä, että haluaisin viedä miehen tulevana hääpäivänämme syömään sinne samaan paikkaa, missä kävimme ystävämme polttareissa syömässä. Mutta kun en muista miten sinne ajetaan, että voisiko L näyttää tien. Ilmeisesti ihmeellinen käytös on normaalia, kun kyseessä on minä ja rouva L, sillä neiti L ei yhtään ihmetellyt "hei voidaanko kattoa tätä paikkaa vähän lähempää?"-kommentteja. Sisällä odotti sitten loppu seurue. Oli ihan parasta, että vielä Uppalan kartanon  pihassa neiti L totesi, että "Tämä on kyllä ihan mun suosikkipaikka Seinäjoella". Nappivalinta siis.

Ruuan jälkeen siirryimme sitten rouva J:n äidin asunnolle kilistelemään alkoholittomalla kuoharilla. Ihan kamalasti emme juhlaan halunneet ohjelmaa, mutta jotain pientä. Ihan lennosta keksimme, että neiti L:n pitäisi arvata keneltä mikäkin pöydällä ollut lahjapussi olisi.

Aika hyvin meni 5/7 oikein. Olen ilmeisesti rouva M:n kanssa niin samanlainen, että meidän lahjoista ei päivänsankari osannut veikata, kumpi on kummalta.

Omaan lahjasettiini olin koonnut selviytymispakkauksen sellaiseen hetkeen, kun tuntuu, että lapsen kanssa käy olo raskaaksi. Tuutia ja tuttipulloa isää ja vauvaa varten ja kuohari laseineen sekä suklaa itselle.

Lahjojen jälkeen kilisteltiin lehtikuohua ja sen jälkeen pistin kiertämään askartelemani kortit. Yhdessä kortissa oli tilaa arvata syntymäpäivää, sekä reunan tyhjään tilaan veikata syntymäpituutta, painoa, sekä tulevaan nimeä.

Sitten jokainen sai täytettäväkseen "haltiatoiveet"-vauvalle. Siis Prinsessa Ruususen haltiakummityyliin.

Kaikkia näitä kortteja ja aikaisemmin mainuttuja kirjeitä varten olin askarrellut sitten myös säilytyslaatikon.

Kun syömisestä oli kulunut tarpeeksi aikaa, oli tietysti aika syödä vähän lisää

Tosi ihanat juhlat oli ja oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. Ja oli ihanaa järjestää jotain kerrankin ihmiselle, joka on aina ollut järjestämässä vaikka mitä kaikkea kaikille muille.

JooJoon huone

Kun on touhukas viisi vuotias, niin huone näyttää aika usein tältä

Kahden tunnin urakan jälkeen saadaan viimein huone näyttämään tältä

Ja kahden päivän päästä se on taas tuon ensimmäisen kuvan näköinen...

JooJoon huone onkin tässä yksi seuraavista projekteista. Sieltä olisi ensinäkin tarkoitus karsia turhaa tavaraa. Siellä on ihan käsittämätöntä rojua vaikka kuinka. Esimerkiksi pehmoleluja, papereita ja ihan silkkaa roskaa.

Sitten olisi tarkoitus repiä tapetit pois. Menin siitä JooJoon kuullen mainitsemaan, joten sehän jo sen homman aloitti. Kuten ylemmästä kuvasta vasemmasta reunasta ja alemmasta kuvasta oikeasta reunasta näkyy. Tarkoitus olisi korvata tapetit maalilla.

Ja uusi matto pitäisi saada. Tuo automatto ei kestänyt oikein painepesurilla pesemistä ja onkin viime kesästä asti sitten purkaantunut koko matto.

Värinvaihto

Vaihdoin vähän väriä blogissa. Mitäs tykkäätte?
Kyllästyin vain siihen pinkkiin... Joku banneri pitäis varmaan jossain vaiheessa askarrella... Mä vaan en oikein osaa... Ja joku kuvanmuokkausohjelmakin pitäis hommata...

Kaappiprojekti

Meillä on todella ahdas tuulikaappi. Sitä tuli kirottua monta kertaa JooJoon ja JuuJuun ollessa vauva. Kyllä siihen juuri ja juuri vaunut sai tukittua, mutta niiden ohi oli sitten vähän vaikeampi kävellä.

Jotain tuulikaapin ahtaudesta kertoo se, että siitä ei saa otettua edes kuvaa... Tuo kaappi on ollut melkein tyhjillään, koska siellä on vain henkaritanko. Ja tuon penkin idea on ihan kiva, mutta se on tähän asti kerännyt vain romua. Eli periaatteessa koko kaappi on vain tyhjänpanttina ja edessä. Viime viikolla sitten mies ja isäni siirsivät kaapin meidän makkariin ja tein siitä itselleni vaatekaapin. Näin sain koko kaapin käyttöön ja vaatehuoneeseen lisää tilaa.

Kaappiin pitäisi saada vielä tuohon alas, noiden korien päälle, yksi hylly, jotta saisin housut siihen pinoon. Toistaiseksi ne ovat nyt tuossa penkin päällä. Samoin tuon kaapin paikalla aikaisemmin olleelle palapeli-taululle pitäisi kehitellä uusi paikka.

Aikaisemmin tuossa penkin laatikossa oli kenkiä, mutta nyt sain sinne kätevästi kankaat odottamaan ompeluinspistä.

Tuulikaappi nyt on vielä vähän sen näköinen, niinkun siellä olis räjähtänyt pommi, mutta sitä olis tässä pikkuhiljaa tarkoitus pistää kuntoon. Hommata sinne jotain kivoja naulakoita ylemmäs ja alemmas. Siten, että pojat saavat laitettua itse omat vaatteensa paikoilleen.

Alelöytyöjä

Työttömyys hieman rajoittaa nyt tuota vaatteiden ostelua, mutta muutaman vaatteen hommasin lapsille alennuksista kuitenkin. Kaikilla kolmella on vaatteita niin paljon, että olen ottanut tavaksi ostaa aina seuraavaa kokoa jemmaan. Nämäkin jäävät siis kaappiin odottamaan kahden kasvamista ja kolmannen syntymistä.

Joonalle

Juusolle

Pikkujaskalle

Kissanpennut neljästä viiteen viikkoa

Jäi viime viikolla ihan päivittämättä uusimmat jutut kissanpennuista. Tällä viikolla ikä jo viisi viikkoa. Kovasti on opittu taas uusia juttuja. Liikkumatilaa on laajennettu hurjasti ja touhu on lisääntynyt kovasti.

Kopasta on siis noustu jo pois ja tutkimusretket ulottuvat jo kodinhoitohuoneeseen ja kettiöön.

Maito ja ruokakuppi ovat myös alkaneet kiinnostaa tällä viikolla. (Tai lähinnä Sallia ja Hönttiä. Sinttiä en ole vielä maidon tai ruuan parissa nähnyt.) Ja sen seurauksena sitten onkin tullut muutamat pissavahingot. Olenkin tässä nostellut pentuja välillä hiekkalaatikkoon, jotta paikka tulisi tutuksi. Tein myös "harjoituslaatikon" pienestä pahvilaatikosta siihen kohti, minne ne vahingot näyttäisivät yleensä tulevan. Ja niin vain oli siellä pikkulaatikossa jo joku pennuista käynyt.

Viikon vauvatarvike: Traktoribody

Joonan päiväkodilla oli toukokuussa kirppis ja rakenneultra-aamuna sitten pyörittelin tätä bodya pitkään. Totesin sitten, että kyllä sen varmaan voi sitten antaa eteenpäin, jos luvataan tyttöä.

Pallomaha ja lämpöhalvaus

Rakastan kesää. Odotan koko talven, että se kylmä ja pimeä loppuisi ja tulisi KESÄ. Mutta nyt alkaa olla mitta täysi. Oikeasti nämä helteet, raskauden viimeinen kolmannes, huonosti toimiva ilmastointi ja kaksi erittäin touhukasta lasta ovat yksinkertaisesti liikaa! En jaksa enää yhtään. Ja sitten vielä uutisoidaan jostain megahelteistä ensi viikolle! En ala!

Koittaa tässä nyt sitten päättää, onko sisällä vai ulkona pahempi

Hirveä tarve selitellä.

Syksy lähestyy. Muutama ihminen on esittänyt ihan viattoman kysymyksen, että "Jääkö pojat sitten kotiin, kun vauva syntyy, vai jatkaako hoidosssa?".

Ja heti tulee ihan kamala tarve selitellä, että miksi tehdään, kuten tehdään. Pojat siis jatkavat päivähoidossa "kymppipäiväisinä". Eli ovat hoidossa n. kymmenen päivää kuukaudesta. Tai siis maksan kymmenestä päivästä, mutta mielestäni on parempi, että viikoissa säilyy joku rytmi, ja sen takia joinain kuukausina tulee sitten vain kahdeksan hoitopäivää. Päivät ovat myös lyhyempiä, eli klo. 9-15. (Kuntamme kuuluu niihin, joissa virikelapsille ei kuulu aamupalaa).

Kukaan ei ole tuominnut tai ihmetellyt ratkaisuamme. Oikeastaan enemmän on kuulunut niitä "no teidän tapauksessa kyllä ymmärtää hyvin, että pojat menee hoitoon". Miksi sitten tulee tarve selitellä ja perustella niin kamalasti?

Aika varmasti sen takia, että itestä tuntuu jotenkin pahalta pistää lapset hoitoon, vaikka itse on kotona. Vaikkakin vain kahdeksi päiväksi viikosta ja lyhemmiksi päiviksi. Ja vaikka meillä on kummankin kohdalle "ammattilaisen mielipide" asiasta.

Joonan kohdalla tilanne on jo aika selkeä. Puheongelmien takia Joona todellakin hyötyy päiväkodista. Itseasiassa psykologin lausunnossa sanottiin, että "Joona hyötyisi kokopäivähoidosta". Toteutuuko tämä, on nyt vielä kysymysmerkki. Mutta intensiivinen puheterapia ja päiväkoti ovat tehneet Joonalle jo nyt niin valtavan hyvää ja saaneet aikaan valtavan kehitysharppauksen, että siihen ei kyllä viitsisi nyt vuoden taukoa pistää. Joonalla kuitenkin on vielä ikätasoonsa monissa asioissa kirittävää ja kuitenkin se eskari häämöttää jo vuoden päässä.

Entä Juuso sitten? No iso syy on se, että Juuso rakastaa sen hoitopaikkaa. Toukokuussa, kun kävimme kardiologin kontrollissa, Juuso rupesi itkemään, kun tajusi, että sieltä mennäänkin suoraan kotiin,eikä sinä päivänä pääse hoitoon. Toinen syy Juuson kohdalla on motorinen kehitys. Kardiologin kanssa juttelin tästä päivähoitoasiasta ja oli kanssani samaa mieltä, että se toisten omanikäisten kanssa touhuaminen on Juusolle hyväksi. Siinä joutuu motoriikka koetukselle toisella tavalla, kuin kotona.

Näiden syiden lisäksi sitten tietysti myös vähän itsekkäät syyt. Pyöritän arkea yksin kahden vauhdikkaan leikki-ikäisen ja kohta vauvan kanssa. Kun pojat ovat hoidossa, saan pienen hengähdystauon välillä. Saan nukkua univelkoja pois, jos vauva sattuu olemaan sellaista sorttia, että sen kanssa onnistuu päiväunet. Saan kaksi päivää viikossa aikaa siivota ja pyykätä. Ja ennenkaikkea tämä järjestely antaa edes pientä toivoa siitä, että tällä kertaa voisi imettäminen onnistua. Juuson kohdalla suurin syy oli se, että ei ollut aikaa istua vauva sylissä ja opetella.

Ja kyllä. Vaikka pistänkin omat lapseni hoitoon, kohottelen silti vähän kulmiani niille perheille, jotka laittavat alle kolmevuotiaan lapsen joka päivä hoitoon vain sen takia, että pääsevät itse vähän helpommalla.