Miten kävi laihisyrityksen?

Kirjoittelin elokuussa, että yritän taas pudottaa painoa.
Pienensin annoskokoja varmaan puolella. Rupesin oikeasti syömään vain ruoka-aikoina. Puoleen vuoteen en ostanut itse kertaakaan karkkia. Sipsejä taisin ostaa kerra. Söin niitä kyllä jonkun muun ostamana, mutta silloinkin huomattavasti vähemmän, kuin aiemmin. Liikuntaa pyrin lisäämään (en kuitenkaan tarpeeksi) ja alkoholin juomista vähensin tuntuvasti. Ennen meni 1-2 annosta viikossa ja tuon puoli vuotta 1-2 annosta kuukaudessa. Ja tulos?

KAKSI  KILOA LÄHTI.

Jotain on kuitenkin tapahtunut, koska viime kesänä ostetut farkut eivät oikein enää pysy päällä. Kuitenkin edelleen peilikuva hajottaa. Maha jäi Juuson syntymän jälkeen jotenkin pysyvästi sen näköiseksi, kuin olisin vähintään viidennellä kuulla raskaana. Tämä kävisi ihan hyvin raskauden aikaisesta mahakuvasta...

Räyh

Lupasin eilen niitä Zeppeliinin ostoksia. Eivät ne kyllä kamalan mielenkiintoisia ole. Mutta niistä saan aasinsillan musiikkiin.

Mutta siis alunperin pysähdyimme Zeppeliiniin sen takia, että Joonan talvikengät eivät pidä yhtään vettä. Ovat ihan lämpimät, mutta eivät tosiaan yhtään vedenpitävät. Juuson punaiset goretex-kegät ovat molempia. Äiti sitten heitti, että pitäisikö matkan varrelta katsella jos Joonalle löytyisi jotkut kivat.

Ja löytyihän sieltä. Tai siis äiti löysi. Sillä aikaa kun yritimme metsästää miehelle turhaan takkia, äiti kävi Joonan kanssa Stadiumilla ja sieltä löytyi oikein kivat välikausikengät.

Ostin Joonalle myös H&M:ltä paidan ja housut odottamaan. Minulla on tapana ostella pojille valmiiksi aina seuraavaa vaatekokoa odottamaan. Pojat kun tuntuvat ottavan aina kamalia kasvuspurtteja ja kaikki vaatteet käyvät ihan yllättäen pieniksi. Ei tarvitse kerralla uusia koko vaatevarastoa, kun ostelee valmiiksi. Nämä jäivät siis vielä laatikkoon odottamaan kasvamista.

Juusolle löytyi kiva huppari.

Ja mitä sanoikaan Juuso nähdessään tämän: "ÄITI KATO! HEMITAU-UT!" Eli siis mikä? No Hevisaurus! Kyllästyin nimittäin Fröbelin palikoihin ja päätin tutustuttaa lapseni vähän enemmän omaa korvaani miellyttävään lastenmusiikkiin ja voin kertoa, että Hevisaurusta on sen jälkeen kuunneltu ja paljon!

Reissun torstai, perjantai ja lauantai

Torstaina kaikki olivat jo sen verran elävien kirjoissa, että uskalsimme tehdä ruuaksi tortilloja.

Torstaina pojat tuntuivat olevan jo ihan kunnossa joten uskaltauduimme kylpylään. Äiti jäi vielä nukkumaan, mutta isä lähti mukaan. Nyt löytyi sopiva kellukekombinaatio millä pojat saatiin pysymään pinnalla ihan "itse". Ja se oli Joonan mielestä niin valtavan mukavaa, että tämä halusi mieluummin uida, kun laskea vesiliukumäkeä. Pari tuntia meni ihan hujauksessa ja oli melkoisen väsynyt Juuso sen jälkeen.

Illalla lähdimme vielä miehen kanssa käymään ihan kahdestaan syömässä. Se on meillä ollut eräänlainen reissutraditio.

Takaisin mökillä ehdimme olla hetken aikaan kun mies totesi, että mahassa kiertää ja siinä meillä olikin sitten seuraava taudin uhri. Miehellä meni yö kellarin sohvalla.

Seuraavana aamuna totesin, että "EIH!!". Ja niin se olikin sitten minun vuoroni. Mutta täytyy sanoa, että ikinä ennen en ole näin vähällä selvinnyt. Kerran oksensin perjantaina ja se oli siinä. Tosin perjantai meni ihan kokonaan nukkuessa ja vasta iltapäivällä pystyin syömään yhden päärynän. Illalla meni jo jugurttia ja pari hapankorppua. Ja tämän seurauksena puntari näytti sitten kotona melkein kolme kiloa vähemmän, kuin lähtiessä.

Porukan terveet lähtivät temmeltämään Angry Birds puistoon ja minä jäin miehen kanssa mökille nukkumaan.

Lauantaina oli sitten kotiinlähdon aika. Siivoamise ja pakkaamiset. Pysähdys napapiirin Shellillä. Ja siinä kun oltiin miettimässä mitä sitä söisi, Juuso oksensi juomansa pillimehut pitkin lattiaa. Ajattelin jo, että ei oo totta, alkaako tämä nyt uudestaan? Mutta jo puolen tunnin päästä Juuso veti tyytyväisenä Joonan lihapullat perunamuusin kanssa. Varmuuden vuoksi teimme kuitenkin sellaisen autojärjestelyn, että menin Juuson kanssa meidän automme takapenkille muovipussin kanssa ja Joona meni porukoiden autoon. Kuitenkaan kukaan ei enää yrjönnyt loppureissulla. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Zeppeliniin ja sieltä tarttui mukaan pari kivaa juttua, joista kerron huomenna.

Mutta ihan kiva reissu oli kuitenkin. Tässä vielä mökissä ollut hauska tee-maatuska.

Reissun tiistai ja keskiviikko

Tiistaina ajateltiin käydä katselemassa pikkaisen lähiympäristöä eli toisinsanoen käydä Ivalossa kaupassa. Kauppareissu meni hyvin ja maisemat olivat hienoja. Reippaat pikkuapurit jaksoivat myös käyttäytyä hienosti kaupassa.

Siinä mietittiin jos mentäisiin Angry Birds puistoon iltapäivällä ja soiteltiin veljelleni ja tämän avovaimolle. Oli tarkoitus, että he tulisivat seuraavana päivänä.

Kunnes se sitten tuli. Ihan yllättäen ja puskista. Juuso istui sohvalla ja ihan yhtäkkiä oksensi. Kamalassa kaaressa valtavan määrän. Sitä jatkuikin sitten seuraavaan yöhön asti. Totesin illalla, että mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin Joona alottaa saman homman yöllä. Päätettiin sitten, että minä menen poikien kanssa kellariin. Ja niinhän se Joona sitten siinä yhdentoista aikaan illalla aloitti. Pojat nukkuivat patjalla lattialla jalat vastakkain. Ämpärit molemmissa päissä patjaa. Itse istuin keskellä ja yritin ehtiä nostaa Juuson ämpärin päälle tarvittaessa. Onneksi Joona on jo niin iso, että osasi itse tähdätä sinne ämpäriin. Siinä sitten koitin vaihtaa lakanoita ja pyyhkeitä ja lopulta vaatteita poikien päiden alle ja patjan suojaksi. Alkoi jo mielikuvitus loppumaan. Juuso onneksi lopetti sen yrjöämisen yhden aikaan.

Pidin vahtivuoroa puoli kolmeen asti ja kävin sitten herättämässä miehen. Oli ollut aikaisemmin puhetta äidin kanssa, että se voi tulla yhden pätkän valvomaan ja sanoin miehelle, että kun ei enää jaksa, saa käydä herättämässä seuraavan. Mies oli sitten kuitekin valvonut aamuun asti. Joona oli oksentanut ilmeisesti pari kertaa aamuyöstä.

Seuraava päivä näytti sitten lähinnä tältä:

Seuraavaksi tauti kaatoi petiin äitini. Mies nukkui melkein koko päivän. Itselläni olikin sitten urakka, nimittäin ne melkeinpä kaikki lakanat ja pyyhkeet ja vaatteet... Ihana tuollainen märkä vaateläjä lattialla. Luojan kiitos mökissä oli se pesukone ja kuivauskaappi. Neljä koneellista taisin pyykkiä pyörittää siinä päivän aikana. Ja iski ihan kamala kuivauskaappikuume! Olen ajatellut tässä joskus tehdä pyykkipostauksen. Meillä kun ei ole kuivausrumpua tai -kaappia.

Tässä vaiheessa selvisi myös, että veli avovaimonsa kanssa ei ole tulossa. Veljen työkaverin oli kaatanut petiin mahatauti, joten veli joutui töihin. Tosi harmi homma.

Juuson kanssa käytiin jo illalla kaupassa, kun ei raasu ollut päässyt melkein kahteen päivään ulos.

Hiihtolomareissun sunnuntai ja maanantai

Reissupostausten kohdalla varmaan viisainta on päivittää vasta kotona. Eikös niin. Vaikka ei meillä talo reissujen aikana tyhjillään koskaan ole. Talovahti värvättynä pitämään huolta kissoista.

Reissumme alkoi sunnuntaina aikaisin aamulla. Huonosti nukutun yön jälkeen kävi mielessä, että kenen ääliön idea oikeasti oli herätä viideltä aamulla. Ja no se ääliö idean takana löytyy tietysti peilistä. Kaikenlaisen sähläämisen jälkeen pääsimme viimein seiskan aikaan ajelemaan. Koko päivähän siinä autossa tietysti meni. Muutaman kerran pysähdyttiin matkalla. Mm. Rovaniemellä etsimässä isälleni kenkiä. Hieman oli siihen mennessä jo varsin pitkän automatkan jälkeen pojat levottomalla päällä. Hieman hävetti mm. kontata pitkin lattioita heitetyn sählypallon perässä ja muuta sen sellaista. Yhdentoista tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme perille Saariselälle kuuden aikaan illalla.

Täytyy kyllä sanoa, että mökki on ehdottomasti hienoin, missä olemme tähän mennessä koskaan olleet. Maisemat on hienot ja tilaa on kivasti. Ihan pikkaisen häiritsi välillä hiipivä "olen majoittunut IKEA:n esittelyhuoneistoon"-tunne, kun herätyskellon pattereita myöten joka jutussa luki "IKEA".

Sunnuntain ilta meni lähinnä taloon asettumiseen ja pitkän päivän jälkeen teki kyllä mieli mennä aikaisin nukkumaan.

Maanantaina pojat kyllä heräsivät aikaisin, mutta edellisen yön huonot unet saivat koko porukan valitsemaan päiväunet. Pojat kipusivat parvelle mummun ja vaarin kainaloon ja sillä aikaa kävimme miehen kanssa vähän ajelemassa ja katselemassa ympäristöä.

Päiväruuan jälkeen lähdimme koko porukka pihalle. Ensin kokeilimme pulkalla laskua ihan tässä mökin pihassa.

Sen jälkeen suuntana oli sitten pulkkamäki.

Ja oli muuten hieno pulkkamäki. 1,2km laskua. Poikia ei tietenkään päineen uskaltanut mäkeen päästään, vaan mies ja vaari saivat mennä mukaan. Vaari Juuson kanssa rattikelkalla ja mies Joonan kanssa pulkalla.

Mäkeä katsoessa täytyi olla vain onnellinen, että itse ei tarvinnut lähteä laskemaan. Tyydyimme äitini kanssa ihailemaan maisemia näköalatornista.

Lopulta kävin sitten hakemassa miehet mäestä. Tai siis mäen alta. Lähtövaiheessa huomattiin, että automme avaimet olivat miehellä taskussa ja vara-avaimella (jolla kyllä saa auton käyntiin) ei saa ovia auki. Onneksi oli vanhempieni auto. Tosin hieman oli haastavaa noin uuden vehkeen kanssa työskentely. Ensin en ihan muistanut, että tuollainen saksalainen vaatii vaihdekepin painamisen, jos haluaa pakin päälle. Muistin kuitenkin etsiä sitä pakkia sieltä vasemmalta edestä, enkä oikealta takaa... Pakki päälle, ja töks. Auto sammui siihen. Uusi yritys ja sama tulos. Siinä vaiheessa tujusin katsoa kojelautaa ja käsijarruhan oli päällä. Ja siinä sitten meinasi iskeä hätä, kun eihän tuossa vekottimessa mitään käsijarrukahvaa ole. Tuntui kyllä niin typerältä, että ei mitään rajaa. Ajattelin, että en kyllä todellakaan kehtaa soittaa ja kysyä ja hetken tutkimisen jälkeen huomasin napin. Siitähän sen käsijarrun sai pois ja sain miesväen majapaikkaan.

Joonan kengät olivat ihan märät. Oikeastaan oli märkä koko poika melkein polviin asti. (Note to self: osta sille ensi talveksi goretex-kengät!!) Onneksi on kuivauskaappi. Loppuilta menikin sitten palloillessa ja tapahtui sellainen harvinaisuus, että pojat pyysivät itse päästä nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Joona tosin nukahti vasta yhdeksän jälkeen.

LivBox Helmikuu

Tällä kertaa ajattelin tehdä vain tämän yhden postauksen kuun LivBoxista. Tältä se näytti:

Ystävänpäivän kunniaksi LivBox sisälsi juttuja myös miehille.

[3D]Mension Hair&Body Shampoo

"100% miehille suunnattu shampoo, joka virkistää päästä varpaisiin."

En itse kokeillut, mutta haisi ainakin ihan hyvältä.

David Beckham Classic Edit

"Metsäinen, sitrusvivahteila ja mausteilla ryhditetty moderni klassikkotuoksu. Tuoksussa yhdistyvät karismaattinen maskuliinisuus ja klassinen tyylikkyys, joka ilmentää hyvin Davidin luontaista ja ainutlaatuista tyylitajua"

Jaha... No meilä mies ei käytä mitään tuoksuja, joten taitaa jäädä aika erikoistilanteisiin. Haisi vähän joltain suihkusaippualta. En oikein tykännyt. Tähän mennessä vastaan on tullut yksi ainoa miesten tuoksu, josta olen pitänyt. Mies saa haista mieluummin saippualle ja autotallille.

Näistä ylemmän kuvan jutuista en jaksa kirjoittaa esittely rimpsuja. Käykää katsomassa  LivBoxin sivuilta.

Carmex Classic huulivoide

"Antaa suojaa tuulta ja pakkasta vastaan."

Ihan sama. En käytä huulirasvoja ja tämän tuoksua olen inhonnut aina. Ällön imelä. Yritän keksiä jonkun kaverin, jolle saisin tämän lahjoitettua. Vielä kukaan ei ole halunnut.

Miracle Skin Perfector BB-voide

Jälleen kerran sattui tuote, josta olin ajatellut, että tuota pitäisi joskus kokeilla. Tosin ei kyllä sitten ollut ihan aivan minun tuotteeni. Sai ihon tuntumaan siltä, kuin olisi paljon meikkiä naamassa. Melkein koko päivän siis lähinnä haittasi, kun en arkena käytä meikkiä. Luin jostain, että BB-voide sopii myös meikin pohjustusvoiteeksi ja kokeilin sitten tätä siihen tarkoitukseen. Siinä käytössä tykkäsin kovin. Eli tulee päätymään satunnaiseen käyttöön ja meikin pohjustamiseen. Mutta käyttöön jää kuitenkin. En kyllä ole ihan varma ostanko uutta tuon purkin loputtua.

Neutrogena Norweigian Formula käsivoide

Tässä paketissa oli ilokseni toinenkin "voi vitsi kun pitäis joskus muistaa ostaa..."-tuote. Nimittäin käsivoide. Tämä tuoksuu rasvalta. Ei siis mitenkään kamalan hyvältä. Ja rasvaa tulee hassusti jotenkin tosi ohuesti pienestä reiästä. Mutta se mikä teki vaikutuksen, oli rasvan TODELLA nopea imeytyminen. Yleensä ärsyttää kun käsiin jää rasvaa. Mua häiritsee ihan valtavasti. Tämä imeytyi aivan supernopeaa ja siitä todella iso plussa.

Eucerin Aquaphor hoitovoide

Minulla on eräs ystävä, jonka mielestä rasva ei saa haista millekkään, ei edes rasvalle. Voisin suositella tätä tuotetta hänelle, sillä tämä ei todellakaan haise millekkään. Oli vähän geelimäisen oloista ja tosi paksua, eli tuskin kovin jokapäiväiseen käyttöön päätyy. Mutta keksin sille kyllä heti ihan sopivan käyttötarkoituksen. Rikkimenevät nenänpielet flunssan aikana. Helpottaa sitä tuskaa, minkä loputon niistäminen aiheuttaa. 

John Frieda Full Repair Strengthen & Restore shampoo ja hoitoaine

Shampoo tuoksui aivan kampaamotuotteelle joten siitä tuli jotenkin laadukas tunne. Mutta muuten en käytössä huomannut mitään suurta eroa mihinkään muuhun shampooseen. Hoitoaine oli ihan ok. Voittaa suurimmalta osalta perus markettivärkit, mutta kun sieltä ihan lähikaupan hyllystäkin löytyy ainakin omille hiuksilleni parempi tuote, niin en usko tähän kyllä jatkossa palaavani.

Enää yksi LivBox saamatta. Harmittaa jo etukäteen, että kohta nämä loppuu. Että jos joku miettii mulle synttärilahjaa niin VINK VINK. (Täytyy ehkä linkata tämä postaus miehen Facebook seinälle...)

Mekon metsästystä

Ystävänpäivää ei tullut suuremmin viettyä, mutta lauantaina pääsin nauttimaan kahden ihanan ystävän seurasta. Lähdimme ihan ilman lapsia ja miehiä viettämään shoppailupäivää. Todella harvinaista herkkua sellainen. Hyvää seuraa, aikaa käydä syömässä ja piiiitkästä aikaa cappuccinoa.

Tarkoituksena oli mm. löytää minulle mekko ystäväni häihin. Asun miettiminen on lähtenyt ehkä vähän väärästä suunnasta, kun tosiaan hommattuna on laukku. Eli siis piti löytää mekko ja kengät, jotka passaavat tuon Magazine-laukun kanssa. Ja no mikä oli tulos? No kun minä olen kyseessä, niin tottahan siinä kävi niin, että löyty vain se mieluisampi osa, eli kengät. Rakastuin näihin ja niitä ei vain voinut jättää sinne Haloselle.

Eli nyt on sitten mustavalkoinen laukku ja viininpunaset kengät... Mistähän ihmeestä löydä niiden molempien kanssa sopivan mekon?!?

Tänään yritin sitten paikata tätä ongelmaa käymällä paikallisessa vaateliikkeessä. En ole käynyt siellä aikoihin, mutta ajattelin kerrankin kokeilla suosia lähiseudun yrittäjiä. Menin liikkeeseen ja huomasin myyjän juttelevan jollekkin naiselle. Myyjä nyökkäsi tuskin huomattavasti minulle kun astuin sisään. Ja sitten jatkui se juorupiiri. Myyjä oli ollut jonkun kyydissä ja ihan kolmaspyörä ja sitten oli jonkun tytön kanssa ollut jotain kamalaa kärhämää ja oli sanottu sitä ja tätä ja tuota ja sitten myyjä oli sanonut ja sen jälkeen se tyttö väittänyt, mutta onneksi oli ollut joku Laura siinä joka pysty todistaa (jäin siihen käsitykseen, että tämäkin välikohtaus oli hoidettu siellä myymälässä) ja plaa plaa. Tätä p*skanjauhantaa kun olin sellaisen 5-10min kuunnellut, tuli mitta täyteen. Kävelin ulos. Eipä tarvi tuollakaan taas muutamaan vuoteen käydä.

Joten mekko-ongelma on edelleen. Katselin nyt jo sitten Zalandolta tällaista mekkoa.

Ehkä tilaan tämän, jos ei nyt yllättäen mitään muuta tule vastaan. Täyttäisi kriteerit ainakin.

Luistelua

Kävimme tiistaina Joonan kanssa ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemassa luistimia. Pysyihän tuo jo hetkittäin jopa pystyssä.

 Juuson kanssa lähdimme katsomaan miten homma sujuu. No sehän oli ihan virhe. Juuso huusi kuin syötävä koko ajan mitä jäällä oltiin. "ÄITIIIIII MIMÄ HAUAN KANTTA PELAAMAAN JÄÄKIEKKOA!!!". Sitten se kyseli surullisena "Mittä mimun luittimet on äiti?". Pikkutyyppi myös selitti, että hän haluaa punaiset luistimet ja Angry Birds-kypärän.

Kun tulimme sisälle aloitin heti luistinten etsinnät netistä. Juuso istui sylissä ja kysyi jokaisten vastaantulevien kohdalla "äiti onko nämä mimun luittimet?". Raasu. Onneksi sitten entiseltä luokkakaverilta löytyi hänen pojaltaa pieneksi jääneet ja torstaina sitten kävimme hakeamssa luistimet. Vielä kun mummu osti pojille mailat, oli riemu katossa. Pahaksi onneksi sen jälkeen on ollut vain niin plussakelit, että uusia luistimia ei ole päästy edes kokeilemaan. Ehkä ensi viikolla.

Hoitopäivä

Ensimmäinen päivä uusissa hoitopaikoissa takana. Pienempi ei meinannut aamulla ehtiä heitä sanomaan, kun oli niin kiire leikkimään. Päivä olikin mennyt todella hienosti. Kuulemma ei olisi uskonut, että vasta ensimmäistä päivää on. Ihan oli ollut kuin olisi jo pidempään kuulunut porukkaan. Mutta sellainen se on. Se tulee ja ottaa homman haltuun. 

Myös isommalla oli päivä mennyt hyvin. Vähän varovaisemmin se hoitoon jäi ja hakiessa juoksi syliin. Ensin ei halunnut kertoa hoitopäivästä yhtään mitään, kiukutella vain ja olla sylissä. Illalla poika jos kertoili millaista peliä oli siellä pelannut ja pojasta, jolla oli käsi kipeä, kun se oli pudonnut sängystä.

Iltapäivällä oli aika väsynyttä sakkia täällä ja pötköteltiin sitten sohvalla kaikki kolme katsoen lastenohjelmia. Sitten pojat päättivät ottaa huovan parempaan käyttöön ja yhteistuumin järjestivät piknikin olkkarin lattialle. Isompi haki ihan itse heille pipareita ja mehua. 

Uudet tuulet

Kulunut viikko on ollut aika raskas. En olisi vielä viikko sitten tiennyt, että tällaisen myllytyksen käyn tässä muutamassa päivässä läpi. Ihan naurettavuuksiin menneiden vaiheiden, tuntikausien itkemisen ja monen monituisen keskustelun jälkeen ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että molemmat pojat vaihtavat hoitopaikkaa. Mun isot pojat tarvitsevat jo isommat ryhmät kasvun ja kehityksen tueksi. Ja perhepäivähoitaja hengähdystauon. Olisin kyllä itse toivonut niiden isompien ryhmien sijaitsevan samassa paikassa. Mutta nyt ei enää auta murehtia mennyttä, vaan täytyy katsoa eteenpäin. Mennään kevät näin ja syksyllä sitten pienempikin menee päiväkotiin.

Torstaina käytiin tutustumassa isomman kanssa päiväkotiin. Hienot tilat täällä kyllä on. Onkin jännä paikka pojalle olla ensimmäistä kertaa porukan pienin. Pikkasen tuntuu poikaa maanantai jännittävän.

Pienemmän kanssa käytiin tutustumassa ryhmikseen eilen. Poika sai heti leikkikaverin vähän vanhemmasta pojasta ja ei olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan.

Molemmissa paikoissa työntekijät tuntuivat tosi kivoilta. Päiväkodilla erän vanhempi työntekijä esitteli itsensä ja sanoin sitten hänelle, että "nyt tuli tuttu naama, mutta en vain muista mistä". Nainen nauroi ja sanoi, että samoin. Sitten kun hetki siinä pyöriteltiin niin selvisi, että tämä nainen on ollut minulle eskariopena silloin 22 vuotta sitten.

Pienemmän ryhmis sijaitsee toisen ryhmiksne naapurissa. Nämä kaksi ryhmistä käyttävät samaa aidattua pihaa ulkoilemiseen. Tämä toinen ryhmis on ollut poikien varahoitopaikka, eli vaikka itse ryhmis on pienemmälle outo paikka, ovat lapset ja hoitajat tuttuja. Kun hoitajat olivat kertoneet lapsille, että Juuso tulee maanantaina olivat lapset muistaneet heti kenestä on kyse. Olipa joku kysellyt, että "Tuleeko Joonakin?".

Hyvillä mielin siis lähdetään maanantaina miettimään, että missäs järjestyksessä nyt pitääkään paikat kiertää, että ehtii viedä molemmat ja ehtii töihinkin ajoissa...