Reissumme alkoi sunnuntaina aikaisin aamulla. Huonosti nukutun yön jälkeen kävi mielessä, että kenen ääliön idea oikeasti oli herätä viideltä aamulla. Ja no se ääliö idean takana löytyy tietysti peilistä. Kaikenlaisen sähläämisen jälkeen pääsimme viimein seiskan aikaan ajelemaan. Koko päivähän siinä autossa tietysti meni. Muutaman kerran pysähdyttiin matkalla. Mm. Rovaniemellä etsimässä isälleni kenkiä. Hieman oli siihen mennessä jo varsin pitkän automatkan jälkeen pojat levottomalla päällä. Hieman hävetti mm. kontata pitkin lattioita heitetyn sählypallon perässä ja muuta sen sellaista. Yhdentoista tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme perille Saariselälle kuuden aikaan illalla.
Täytyy kyllä sanoa, että mökki on ehdottomasti hienoin, missä olemme tähän mennessä koskaan olleet. Maisemat on hienot ja tilaa on kivasti. Ihan pikkaisen häiritsi välillä hiipivä "olen majoittunut IKEA:n esittelyhuoneistoon"-tunne, kun herätyskellon pattereita myöten joka jutussa luki "IKEA".
Sunnuntain ilta meni lähinnä taloon asettumiseen ja pitkän päivän jälkeen teki kyllä mieli mennä aikaisin nukkumaan.
Maanantaina pojat kyllä heräsivät aikaisin, mutta edellisen yön huonot unet saivat koko porukan valitsemaan päiväunet. Pojat kipusivat parvelle mummun ja vaarin kainaloon ja sillä aikaa kävimme miehen kanssa vähän ajelemassa ja katselemassa ympäristöä.
Päiväruuan jälkeen lähdimme koko porukka pihalle. Ensin kokeilimme pulkalla laskua ihan tässä mökin pihassa.
Sen jälkeen suuntana oli sitten pulkkamäki.
Ja oli muuten hieno pulkkamäki. 1,2km laskua. Poikia ei tietenkään päineen uskaltanut mäkeen päästään, vaan mies ja vaari saivat mennä mukaan. Vaari Juuson kanssa rattikelkalla ja mies Joonan kanssa pulkalla.
Mäkeä katsoessa täytyi olla vain onnellinen, että itse ei tarvinnut lähteä laskemaan. Tyydyimme äitini kanssa ihailemaan maisemia näköalatornista.
Lopulta kävin sitten hakemassa miehet mäestä. Tai siis mäen alta. Lähtövaiheessa huomattiin, että automme avaimet olivat miehellä taskussa ja vara-avaimella (jolla kyllä saa auton käyntiin) ei saa ovia auki. Onneksi oli vanhempieni auto. Tosin hieman oli haastavaa noin uuden vehkeen kanssa työskentely. Ensin en ihan muistanut, että tuollainen saksalainen vaatii vaihdekepin painamisen, jos haluaa pakin päälle. Muistin kuitenkin etsiä sitä pakkia sieltä vasemmalta edestä, enkä oikealta takaa... Pakki päälle, ja töks. Auto sammui siihen. Uusi yritys ja sama tulos. Siinä vaiheessa tujusin katsoa kojelautaa ja käsijarruhan oli päällä. Ja siinä sitten meinasi iskeä hätä, kun eihän tuossa vekottimessa mitään käsijarrukahvaa ole. Tuntui kyllä niin typerältä, että ei mitään rajaa. Ajattelin, että en kyllä todellakaan kehtaa soittaa ja kysyä ja hetken tutkimisen jälkeen huomasin napin. Siitähän sen käsijarrun sai pois ja sain miesväen majapaikkaan.
Joonan kengät olivat ihan märät. Oikeastaan oli märkä koko poika melkein polviin asti. (Note to self: osta sille ensi talveksi goretex-kengät!!) Onneksi on kuivauskaappi. Loppuilta menikin sitten palloillessa ja tapahtui sellainen harvinaisuus, että pojat pyysivät itse päästä nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Joona tosin nukahti vasta yhdeksän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti