Joku roti

Se alkoi sitten taas täysipäiväinen työttömyys.
On muuten oikeasti aika hankalaa pitää tässä olemisessa joku roti. Kuinka helppoa olisi vain valvoa yöt, kuskata aamulla pojat hoitoon ja tulla takas nukkumaan. Mutta olen päättänyt, että sellainen ei nyt käy laatuun. No joo pientä lipsumista oli jo alkumetreillä kun jumiuduin eilen koneelle lukemaan facebookista "ei mennyt niinku  Strömsössä"-ryhmää aivan liian myöhään. Mutta vaikka kello herätti aamulla armottomasti seiskalta, en mennyt takaisin nukkumaan.

Kun nyt kerran on tällainen tilanne, että pojat jäivät hoitoon (eläköön subjektiivinen päivähoito-oikeus) ja itse lorvailen kotona, aion todellakin saada asioita aikaiseksi. Siivota, pyykätä jne. tottakai. Mutta myös lukea ja askarrella ja liikkua. Ja mietin jos vaikka hakisi äidiltä ompelukoneen lainaan. Eilen kävin kirjastossa ja ostamassa pojille kevääksi takit ja housut. Tänään olisi vuorossa työkkärikäynti ja jos vaikka hiuksiin saisi laitettua uuden värin. Huomenna edessä onkin sitten kunnon taistelu, kun peikonpoikasista pitäisi saada kerittyä taas ihmislapsia. Siis parturi.

Niin miksikö ne lapset sitten ovat siellä hoidossa? No kolmesta syystä. Niistä painavin on se, että hoitotäti on jäämässä eläkkeelle ja jos olisin ottanut pojat hoidosta, olisi tämän hoitajan pitänyt ottaa kolmeksi kuukaudeksi jotkut uudet lapset. Olisi ollut ikävää hoitajalle ja myös niille  uusille lapsille. Toinen syy on se, että jos satun saamaan töitä, on se hoitopaikka valmiina. Ei tartte alkaa taas venkslaamaan ja etsimään ja järjestelemään. Ja voin luvata, että aloitan vaikka seuraava päivänä. Kolmas syy on se, että pojilla säilyy elämässä roti ja rutiini. Pojat ovat hoidossa 6-7 tuntia päivässä. Tähän sisältyy 1-2 tunnin päiväunet.

Tottakai toivon, että tämä olisi nyt vain sellainen lyhyt väli tämä työttömyys. Kaksi työhakemusta ovat maailmalla ja odottelen nyt mitä niistä sitten seuraa.