12. J.K. Rowling - Harry Potter –sarja

Ensimäinen kerta sata kirjaa-listalla tuli vastaa sellainen kohta, että mietin luenko ollenkaan. Harry Potter-sarjan jokaisen kirjan olen nimittäin lukenut VÄHINTÄÄN kolme kertaa. Päätin kuitenkin pitää alkuperäisestä ajatuksesta kiinni ja lukea nämäkin. Neljättä, viidetää ja seittämättä kertaa.

Alunperin päädyin lukemaan Harry Pottereita siten, että pikkuveljeni pyysi. 9 vuotiaalle veljelleni oli vähän liian pitkä sarjan ensimmäinen kirja, joten aloin lukea sitä hänelle ääneen. Jossain vaiheessa veli tosin kyllästyi hitaaseen tahtiini ja luki kirjan loppuun itse.

Harry Potter ja viisasten kivi

Olin ehtinyt unohtaa jo monta juttua. Ilmeisesti siitä onkin aika kauan, kun olen edellisen kerran tämän kirjan lukenut.
Olin myös unohtanut, kuinka vähän tässä sarjan aloittavassa kirjassa lopulta tapahtuu. Uudelleen lukemisen parasta antia olivat ehkä ne "hei tää on se tyyppi joka sitten myöhemmin..."-oivallukset.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio 

Parasta Harry Potter-sarjassa on päähenkilöiden ja jotenkin koko sarjan kasvu sarjan edetessä. Jo toisessa kirjassa tapahtuu paljon enemmän ja mielenkiintoisempia asioita, kuin viisasten kivessä. Kirjasarjassa kulkee tietyllä tapaa useampi teema tai juoni samaan aikaan. Joka kirjassa kerrotaan vähän enemmän Harryn menneisyydestä, vähän enemmän Tom Valedron menneisyydestä, joka kirjassa avataan vähän enemmän taikamaailmaa ja tottakai joka kirjassa viedään sitä itse tarinaa hyvän ja pahan taistelusta eteenpäin. Tietysti samalla myös päähenkilöt kasvavat ja heistä tulee esiin uusia puolia ja heille tulee uusia ongelmia ja murheita.

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Jostain syystä sarjan kolmas osa on aina ollut suosikkini. Tosin useammankin lukukerran jälkeen jaksaa tietyt jutut harmittaa. Tämän kirjan kanssa huomasin jälleen kerran mietiväni, et "miks ne ei tehny silleen ja tälleen niin sitten olis voinut sitä ja tätä".

Harry Potter ja liekehtivä pikari

Tämän kirjan lukemisesta taisi olla aika kauan, koska olin ehtinyt unohtaa jo tosi monta juttua. Kirjan loppupuoli on jo todella synkkä ja tässä kohti ollaan jo todella sellaisissa jutuissa, että ei voida mitenkään puhua enää lasten kirjoista. Aikaisemmissa kirjoissa on ollut aavistusta ja odotusta, mutta tästä neljännestä kirjasta eteenpäin alkaa sitten todella tapahtua.

Harry Potter ja Feeniksin kilta

Feeniksin kilta tuntuu olevan kirjoista ensimäinen, jossa elokuvat poikkeavat todella kirjasta. Elokuvissa Harryn ja Chon suhteelle on annettu paljon enemmän painoarvoa, kuin kirjassa. Myöskin Dolores Pimento on ihan erilainen hahmo. Tämä kirja antaa viimein moniin asioihin vastauksia. Tosin ilmaan nousee sitten uusia kysymyksiä. Harryn itsekeskeisyys jossain kohdin tuppaa kyllä ärsyttämään.

Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Tämä kirja alkaa hiljalleen selittää asioita ja avata historiaa. Pikkuhiljaa pääsee syventymään paremmin Lordi Volremortin sekä Severus Kalkaroksen hahmoihin. Tässä kirjassa oli jotenkin jännä, että tästä sai toisella lukukerralla irti ihan erilaisia fiiliksiä, kuin ekalla lukukerralla. Kun siis oli välissä luettuna myös se viimeinen osa, jossa paljastuu tähän osaan liittyviä juttuja. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää. Kun ensin luettuna tuntee vihaa jotain hahmoa kohtaan, voi seuraavalla kerralla tunne ollakkin sääli.

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Viimeinen kirja on siitä jännä, että siinä tavallaan tapahtuu koko ajan jotain ja kuitenkaan siinä ei tunnu tapahtuvan juuri mitään. Jossain kohdissa tuntuu, että sorrutaan vähän kliseisiin, mutta silti kirja menee juuri niinkuin pitääkin. Kirja tuntuu pyörittelevän paljon sitä asiaa, että kukaan ihminen ei lopulta ole läpeensä paha tai läpeensä hyvä. Ja parhaatkin tekevät virheitä.