Vaikka töissä on jotenkin helppo ajatella miten asiat hoidetaan, on jostain syystä paljon vaikeampi nähdä lähelle ja itseluottamus rapisee kummasti omien mukuloiden kohdalla. Kun läteen lyödään diagnoosinippu, ei voi olla miettimättä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. JooJoon aikaisempi puheterapeutti sanoi usein, että olen tehnyt hyvää työtä lasteni kanssa. Se on lause, jonka varmasti jokainen vanhempi haluaa kuulla.
Tässä taannoin pääsin työni puolesta kuuntelemaan luentoa siitä, mitä lapsi ja nuori tarvitsee hyvään kasvuun. Täytyy sanoa, että Jari Sinkkosta oli ihan yhtä mukava kuunnella, kuin hänen kirjojaan on lukea. Opiskeluaikana kun tuli luettua melkoinen nippu herran kirjallisuutta. Luennolla käsiteltiin aika paljon samoja asioita, mitä täällä Ylen jutussa.
Netti on pullollaan keskustelua siitä, millainen vanhemman pitäisi olla, jotta lapsesta kasvaisi täysipäinen tyyppi isona. Imettää pitää ainakin kouluikäiseksi asti ja sen jälkeen syöttää pelkkää itse kasvatettua luomua ja tottahan pitää koti kiiltää, raskauskilot karistaa parissa kuukaudessa ja miehen kanssa viettää parisuhdeaikaa, mutta lasta ei saa jättää hoitoon. Vaatteiden on oltava kauniita ja kalliita ja sama mitä teet, traumoja se ipana tulee saamaan kuitenkin.
Sinkkosen luennon jälkeen itsellä oli aika huojentunut olo. Tämän kaiken netistä luettavan vaatimustulvan keskellä on ihanaa, että joku muistuttaa kuinka tärkeintä on kuitenkin se, että ne perusasiast ovat kunnossa. Lapsilla on ruokaa, tarkoitukseen sopivat vaatteet ja ne saavat riittävästi unta. Lasten kanssa tehdään asioita ja niiden kanssa jutellaan. Johdonmukaisesti kielletään, kun siihen on aihetta ja suuttuakkin saa. Niin lapset kuin vanhemmatkin.
Ehkä näistä meidänkin muksuista kaikesta huolimatta kasvaa lopulta ihan täyspäisiä isoja ihmisiä.
 |
| Iltalukemista itselle |
