Oransseja muovipusseja

Kerroin jo aikaisemmin käyneeni erään tutun luona Nosh-kutsuilla ja saaneeni pienen innostuksen kipinän kyseistä merkkiä kohtaan. Kutsuilta tilasin itselleni housut. Ne ovat nyt olleet muutaman päivän käytössä ja voi kuinka mukavat ne onkaan!

Siinä kun niitä vaatteita hipelöidessä vakuutuin siitä, kuinka mukavan tuntuisia ne ovatkaan. Innostuin sitten surffailemaan Noshin sivuille ja klikkailemaan ostokoriin vähän kankaita. Juuso katseli vierestä kun niitä selasin ja iski katseensa keltaiseen kolmipyöräkankaaseen. "Minä hauan tuota!" totesi neljän vanha ja olihan sitä sitten pätkä tilattava. Saapa nähdä mitä onnistun saamaan näistä ihanuuksista aikaan. Tuleeko siistejä kesäkuteita vai onko lopputulos ihan vaan sutta ja sekundaa?

Sapuskaa mukulalle

Kun Joona oli vauva, jaksoin tehdä osan soseista itse. Aika paljon silti mentiin purkki-linjalla. Juuson ollessa vauva mentiin ihan täysin vauvanruokahyllyn antimilla. Nyt kun Justus on ruvennut syömään kiinteitä, alkoi ajatus niistä kymmenistä kaappiin kertyneistä lasipurkeista ahdistaa. Niinpä tämän viiden kuukauden aikana, mitä Justus on kiinteitä syönyt ja maitellut, on lasipurkista lautaselle päätynyt vain luumusose. Toissaviikolla pidin jälleen vauvanruokatehdasta ja pakastimeen päätyi makaronilaatikkoa, kanakeittoa ja hedelmäsosetta. Jääkaappiin tein broilerimunakasta.

Makaronilaatikko

Hedelmäsosetta

Hedelmäsose menossa pakkaseen

Kanakeittoa

Uunimunakasta

Taisteluun sukkapeikkoja vastaan!

Jenna W's lifestyle-blogissa oli tuossa jo jonkun aikaa sitten Tarramonsterin kanssa yhteistyössä toteutettu arvonta, jossa palkintona oli Sockstar-sukkanipsuja. Täytyy kyllä sanoa, että tässä on tuote, jota ei ehkä olisi tullut itse ostettua. Kuitenkin kun satuin arvonnassa voittamaan, otin nipsut käyttöön.

Oli aika yllätys, kuinka paljon näistä oikeastaan onkaan hyötyä. No siis tietenkään tässä perheessä kukaan muu ei noita osaa/halua/viitsi sukkiin laittaa, mutta pysyypä ainakin omien sukkien parit tallessa. Oikeastaan olen nyt vähän miettinyt, pitäisikö näitä tilata vähän lisää...

Kierrätyshame

Äitini syntymäpäiviä juhlittiin vappuna ja innostuin sitten omepelmaan sinne hameen itselleni. Minulla on yksi ihana ja jo vuosia palvellut (ja siten parhaat päivänsä nähnyt hame), josta olen ajatellut usein tekeväni uuden version.

Hame on tehty tuollaisista jännistä kaistaleista. Materiaali uuteen hameeseen löytyi kirpputorilta. Parin euron verhokappa sai uuden elämän hameena. Tässä hame tekovaiheessa (ja samalla vähän mallailin kenkiä jne.)

Ja tällainen siitä tuli sitten valmiina

Ups. Ihastuin.

Mä en oo sellaista tiettyyn merkkiin hurahtavaa tyyppiä. Meidän lapset ei kuulu popin lapsuuteni raitapaidassa-jengiin, ei ole kaapin täydeltä miikkaria eikä Gugguu pistää näköhermoja kukkumaan. Ihan pikkuisen pientä ihastumista oli havaittavissa kuitenkin, kun kaveri piti viime viikolla NOSH-kutsut. Kirjoittelen niistä kuitenkin sitten vähän lisää jahka imestyy se matkahuollon ilmoitus saapuneesta paketista. Mutta lauantaina se iski. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Täysi rakastuminen! Ja vielä paikassa, missä sitä olisin vähiten odottanut. Nimittäin Halpa-Hallissa. Ja nyt en puhu Lovely Bearista. Silmiini osui nimittäin jotain niin "mun näköistä", että ei oo tosikaan. Olen joskus aikaisemmin ollut hyvin innostuntu Dark Dudes-krääsästä ja nyt lastenvaate osastolta löytyi jotain, mikä iski samaan hermoon. Sama maa ja jotenkin sama tyyli.

Small Rags <3

Nettisivua en saanut toimimaan, mutta Facebook-sivun löysin. Voisinko saada noi kaikki? Ostin kuitenkin nyt 80cm kokoisena tulevaisuutta varten odottamaan vain bodyn ja kahdet housut.
(Ja tässä kohti havahdun siihen todellisuuteen, että kameraa ei ole yhdistetty dropboxiin, eli pitäis varmaan hakea se muistikortti kamerasta...)

T-paita kierrätykseen

Siivotessa vastaan tuli vanha vähän venahtantu t-paita. Iski sitten idea joka oli (taas) pakko "tässä ihan äkkiä" toteuttaa. Tekaisin sitten elämäni ekat housut. Mallina käytin Tutan housuja, jotka ovat olleet aika hyvänmalliset Justukselle. Kuitenkin kun kyseessä on aika hoikka poika, tein resorista vähän kapeamman. Usein nimittäin valmiissa housuissa resori jää ikävästi repsottamaan ja housut pysyvät huonosti päällä.

Ja kun omaan tapaani taas säheltelin samalla, niin nilkkaresoreista tuli sitten vähän liian tiukat. Mutta näistä tuli paljon kivemman näköiset, mitä olin osannut odottaa. (Ompelujälki ei kyllä edelleenkään kestä lähempää tarkastelua).

Tätä on tulossa

Vähän on taas yhtä sun toista tässä kesken. Tässä vähän esimakua siitä, mitä tänne blogiin on lähiaikoina tulossa. Ja hei kameran akkukin tuolla latautuu, joten ehkä jopa vähän parempia kuviakin olisi sitten taas pian saatavilla.

Surkea äitienpäiväkortti

Kuulun netissä erääseen idea-ryhmään ja täytyy kyllä sanoa, että pikkasen otin kierroksia tänä aamuna, kun eräs ryhmäläinen oli postannut sinne kuvan lapsensa tekemästä äitienpäiväkortista ja kertoi olevansa pettynyt päiväkodin henkilökuntaan, kun oli niin helposti toteutettava korti tehty. Anteeksi mitä? Ensinäkin kortti oli mielestäni oikein kiva ja toiseksi, milloin päiväkodista joku kuvataidekerho oikein tuli?

Tuostahan tulee ihan kamalat paineet päivähoidon ja koulujen henkilökunnalle. Eikö askarteluissa voi enää lähteä siitä näkökulmasta, että mikä on lasten kanssa mukava toteuttaa? Oikeastikko on pakko ruveta miettimään, että täyttääköhän tämä työ nyt askartelusta innostuneiden vanhempien laatuvaatimukset?

"Kyllä minäkin omien lasteni kanssa...." on vähän huono perustelu, kun ei oteta huomioon, että niitä lapsia saattaa olla parikymmentä. Ja jos ryhmässä on meidän poikien kaltaisia elosalamoita, joiden keskittymiskyky on kutakuinkin viisi sekuntia, ei siinä kyllä kovin monimutkaisia juttuja ruveta tekemään. Ja ei mielestäni siihen tekemiseen vaan mitenkään voi käyttää kovin montaa viikkoa.

Myös ajatus siitä, että vanhoja ideoita ei saisi kierrättää, vaan aina pitäisi keksiä jotain uutta, opetella uusia tekniikoita ja käyttää uusia materiaaleja on vähän omituinen. Askartelu ei ole kaikkien ihmisten intohimo eivätkä kaikki ole siinä välttämättä kovin hyviä. Kaikilta ei löydy luovuttaa niin, että ideat tulisivat nopeasti ja niitä olisi helppo varioida. Itsekkin harrastan korttiaskartelua, mutta olen silti sitä mieltä, että lasten kanssa askartelu on ihan perseestä. Oikeasti. Sitä liimaa ja sotkua ja ohjeiden kertomista sataan kertaan ei kyllä kestä hermot. Ja kuitenkin siellä päiväkodissa ja koulussa on aika paljon tärkeämpääkin tekemistä, kun se pelkkä askartelu. Tottakai hienomotoriikan ja kädentaitojen kehittäminen on tärkeää, mutta mieluummin kuulen omien mukuloideni oppineen tänään hoidossa sosiaalisia- ja leikkitaitoja sekä juosseen pihalla itsensä hikimäriksi, kuin saisin puolipakolla väännetyn supervaikean kortintekeleen äitienpäivänä.

No onneksi sain mitä ihanimmat kortit ja lahjat molemmilta isommilta pojilta <3

JuuJuulta tuli hieno maalattu muki ja mukikortti. JooJoo taas oli tehnyt nahkaisen kännykkäkotelon ja pöllökortin. JooJoo vielä kysyi, että "äiti, olihan se kännykkäpussi aivan ihana?". Otin pojan syliin ja sanoin, että "On se!" ja annoin pusun poskelle. Pian kuusi täyttävän pojan leveä hymy oli ehkä ihanin juttu tässä äitienpäivässä.

Vanhan hupparin uusi elämä

Hain äidiltä ompelukoneen. Tarkoituksena oli ommella pari ruokalappua. No se homma on edelleen kesken, mutta oma vanha punainen huppari ja miehen harmaa college-paita saivat uuden elämän, kun äkillisenä päähänpistona päätin ommella elämäni ensimmäisen lastenvaatteen. Onhan tässä monta juttua, mitkä ei kestä lähempää tarkastelua, mutta oon silti aika fiiliksissä, että tein tämän oikeasti ihan itse!

THE LIEBSTER AWARD-haaste

Blogi on edelleen vähän hiljainen. Lukijat varmaan ymmärtää jos sanon olevani VÄSYNYT. Isompien poikien puheterapeuttia lainaten "ollut sellainen kevät, että ei ihme jos pönttö viheltää". Olikin sitten jotenkin todella piristävää, että Frutti Di Mutsi-blogin Sofia oli heittänyt minulle tällaisen haasteen. Haasteen idea on saada näkyvyyttä pienille (eli alle tuhannen seuraajan) blogeille. No mun blogilla on matkaa melkoisesti edes sataan, eli onko tämä sitten sellainen miniblogi.

1. Miksi kirjoitat juuri siitä mistä kirjoitat?

Kun en ole keksinyt vielä mitään muutakaan mistä kirjoittaa.

2. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Rakkaus kirjoittamiseen.

3. Mikä on kauneinta mitä tiedät?

Päiväunia sylissä nukkuva vauva.
4. Mikä tekee sinusta sinut? Mainitse 3 tärkeintä ominaisuutta itsessäsi.

Sitkeys, huonot ideat ja vielä huonommat jutut.

5. Mikä on paras ruoka mitä tiedät, ruoka mitä voisit syödä päivästä toiseen?

Tortillat.

6. Mikä on tärkein tavoitteesi blogin kirjoittamisessa?

Öö... Tavoite? Hmm... Se ehkä näkyy, että kauheasti ei oo tälle hommalle tavotteita asetettu. Lähinnä tämä on sellaista pientä vastapainoa arjelle. Ehkä sitten joskus, jos arki helpottaa, tälle voi asettaa jotain tavoitteita.

7. Minkälaisten ihmisten luulet lukevan blogiasi?

Tutut ja kaverit :D 

8. Jos saisit miljoon euroa, ja ne pitäisi käyttää itseesi ja perheeseesi yhdessä päivässä. Mitä tekisit?

Ostaisin mökin jostain lapista.

9. Jos saisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?

Vähentäisin välimpitämättömyyttä

10. Mikä on paras muistosi lapsuudestasi?

Kaikki sellainen koko perheellä yhdessä tekeminen.

11. Mainitse yksi asia mitä kukaan ei tiedä? 

Jos kukaan ei tiedä, ei sitä voi julkisessa blogissa kertoa :D

En haasta ketään, mutta tätä blogia lukevat voivat napata haasteen itselleen ja vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Mitä odotat kesässä eniten?
2. Millaisena näet blogisi vuoden kuluttua?
3. Millainen aamuihminen olet?
4. Mikä on ollut paras hetki blogisi parissa?
5. Oletko tavannut nettituttuja livenä?
6. Keksi yksi teko, millä tästä maailmasta voisi saada paremman paikan?
7. Mitä asiaa et ole tehnyt koskaan?
8. Millaisia terveisiä lähettäisit kymmenen vuotta nuoremmalle itsellesi?
9. Mikä on uusin blogi, mihin olet tutustunut?
10. Mikä on mielestäsi maailman ärsyttävin ääni?
11. Minkä taidon tahtoisit opettaa lapsillesi?