Viikon vauvanvaate: Mikkisetti ja autoja

Jo heti silloin, kun ensimmäisessä rakenneultrassa näytti siltä, että kolmas poika on tulossa, kävelin H&M:lle ja ostin tämän ihanan Mikki-setin.

Kun toinen rakenneulta vielä varmisti poikauutiset, niin kävelin sitten Seppällään ja sieltä löytyi tällaiset auto- ja raitaihanuudet.

Ristiäisten suunnittelua

Ristiäiset lähestyvät ja suunnitelmat ovat aika hyvällä mallilla. Kummit on kysytty ja neljä kummia on pikku-Jaskalle tulossa. Kaksi kysyttyä kieltäytyi kunniasta.

Pappi on varattu ja päivämäärä sovittu. Nimikin on valmiina. Ja visusti salaisuutena ristiäispäivää asti.
Kutsut on askarreltu ja postitettu/annettu. Tai no kahta lukuunottamatta.

Kuvan ottaminen kutsuun ei ollutkaan sitten ihan helpoimmasta päästä homma. Lopullinen kuva oli sitten vahingossa räpsästy kännykkäkuva.

Näistä, joihin käytin enemmän aikaa, ei oikein kelvollista löytynyt.

Tätä mieltä minä olen äitin kamerasta

Nyt vielä sitten tosiaan kun saisi nuo kaksi viimeistä kutsua vietyä tällä viikolla ja suunniteltua tarjoilut loppuun, niin jäisi enää siivoaminen.

Viikon vauvahankinta: Jupsuit

Olen sitä mieltä, että jupsuitit pitäisi lailla kieltää. Paitsi vauvoilta. Tähän Lindexin jumpsuittiin ihastuin ensinäkemältä. Harmi vain, kun sitä ei enää saanut nettikaupasta siinä vaiheessa kun siihen törmäsin. Onnekseni sitä kuitenkin tämä kappale löytyi Huuto.netistä hyvin halvalla. Hyväkuntoinen, halpa ja ihana.

Liikkeellä vauvan kanssa

Blogissa on vähän hiljaista, kun poikatrio pitää kiireisenä.

Edellisen postauksen jälkeen on Höntille löytynyt uusi koti ja Sintillekkin olisi ottajia.

Viime viikosta ehdin olla puolet yksin ja sain siten pehmeän laskun arkeen. Tämä viikko pitäisi sitten kamalan flunssan kanssa koittaa pärjätä ihan itsekseen. Tänään isommat pojat ovat hoidossa ja tämä päivä meni vallan talteen, kun vedettiin Jaskan kanssa kolmen ja puolen tunnin päikkärit. Ja nyt on kello jo niin paljon, että heti, kun tämän olen kirjoittanut loppuun, saa lähteä hakemaan isommat pojat hoidosta.

Kolmen lapsen kanssa liikkumista ja päivien kulkua joutuu vähän suunnitella. Kaupassa pyrin käymään niin, että ei tarvitse koko porukan kanssa lähteä. Mieluusti jos pääsee vain Jaskan kanssa. Silloinkin pitää vähän miettiä, mihin tuon vauvan oikein pistää. Kaupoissa kyllä on niitä kaukalokärryjä, mutta kun toinen nukahtaa aina autoon, niin ei oikein olisi halua sitten herättää. Olen tarkaissut tämän ongelman sitten laittamalla turvakaukalon kärryjen päälle poikittain.

Gracon kaukalo sopii tuohon hyvin ja jää tukevasti. Kaukalo myös lukkiutuu kärryn reunaan, aivan kuten telakkaan tai matkarattaisiin.

Kävelylenkilläkin käytiin ja taas piti vähän miettiä. Juuso kun ei jaksa kovin pitkää matkaa kävellä. Lopulta tilanne ratkesi niin, että isommat pojat valitsivat kulkupelit itselleen.

Joona potkulaudan ja Juuso polkupyörän. Tämän perusteella totesin sitten, että vaunut saavat nyt kyllä jäädä kotiin ja Jaska pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa ulkoilua Manducassa. Ainakin ekan lenkin perusteella täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä ostos!

Millaisia juttuja muut joutuu ottaa huomioon, kun liikkuu lasten kanssa?

Annetaan kissa (tai kaksi)

Sintti ja Höntti ovat edelleen ilman kotia. Suloisia otuksiahan nuo on, mutta kolme on vain vähän liikaa...

Sintti

Ilman salamaa tuli hassut värit...

Höntti

"Siinä ompi veljessarja"

Jokainen kolmesta pojasta on ihan "oman näköisensä". Mutta kuitenkin kaikki kolme tunnistaa kuuluvaksi samaan veljessarjaan. Vai mitä tuumaatte?

Joona kolme viikkoa

Juuso 19 päivää

Pikku-Jaska kolme viikkoa

Viikon vauvahankinta: Maxomorra traktoribody

Jo joskus alkuvuodesta ihastelin paikallisessa kirjakaupassa Maxomorran vaatteita. Päätin silloin, että joko traktoreita tai kukkia käyn hakemassa, kunhan vauvan sukupuoli selviää. Tämän traktoribodyn kävin ostamassa jo toukokuussa, aika pian rakenneultrien jälkeen.

Mamma on maitobaari

Imetys... Siinä on aihe, joka aiheuttaa helposti melko kiivasta keskustelua. Itselle kyseinen aihe on ollut vähän vieras ja tietyllä tapaa se on vieläkin.

Joonan kanssa imetys meni ihan mönkään. Vääränlainen imuote sai rinnanpäät verille ja mahavaivainen pikkuinen reagoi kaikkeen, mitä söin. Ainakin paprika aiheutti valtaisat mahavaivat. Väärän imuotteen takia, en koskaan päässyt rintakumista eroon ja ehkä myös siitä huonosta imuotteesta johtuen, maitoa ei koskaan tullut tarpeeksi. Joona sai korviketta synnäriltä asti ja osittaisimetin tuskan ja itkun kanssa 2kk. Kun siihen päälle tuli vielä häiden järjestelyn stressi niin eihän siitä mitään tullut. Kahden kuukauden jälkeen luovutin sen osittaisimetyksenkin kanssa. Se oli tosi raskas päätös ja tuntui todella epäonnistuneelta.

Juuson kohdalla imetys lähti ensimmäisen vuorokauden aikana hyvin käyntiin, mutta vauhtimutka Helsinkiin katkaisi homman aika ikävästi. 2kk jaksoin silloin kuitenkin joka päivä pumpata. Ensin yritin pumpata kaiken Juuson juoman maidon, mutta aika äkkiä tuli vastaan se, että pumpulle ei vain herunut tarpeeksi. Jossain vaiheessa sitten pyrin pumppaamaan edes sellaisen määrän, että sai antaa lääkkeet oman maidon kanssa. Ne nimittäin menivät huomattavasti paremmin alas niin, kuin korvikkeen seassa.

Syömisestä tulee väsy

Tällä kertaa maitoa tuntuu riittävän. Kuitenkin heti alussa oltiin taas saman ongelman ääressä, kuin Joonan kanssa: imettäminen sattuu. Tällä kertaa kuitenkin yksi kätilöistä osasi kertoa, missä on vika. Ulospäin imuote näytti hyvältä, mutta kieli jäi väärään paikkaan. Rinnanpää näytti huulipunalta. Kieli ei tullut ikenen päälle, vaan jäi ikenen taakse. Pieni piraja-poika oikein haukkasi kiinni rinnanpäästä ikenillä. Ja voin kertoa, että se sattui.

Kotona rupesin sitten etsimään tietoa siitä, miten tuollaisen kielen väärän asennon voisi korjata. Ainoa syy ja ratkaisu ongelmaan tuntui olevan kireä kielijänne ja sen katkaisu. Ja kun lueskelin lisää, aloin olla itse aika vakuuttunut siitä, että siinä oli ongelman syy. Pikku-Jaksan kielen kärkeen nimittäin jäi aika iso lovi.

Sydänkieli

Juttelin asiasta myös terveydenhoitajan kanssa viime viikolla. Hän oli kanssani samaa mieltä, että kireältä näyttää. Yleensä nämä kuitenkin katkaistaan jo synnärillä kotiinlähtötarkastuksessa. Terveydenhoitaja epäili, että omassa terveyskeskuksessamme ei kukaan tuota operaatiota tekisi. Sovittiin sitten, että soittelen keskussairaalan lastenosastolle ja kysyn miten toimitaan. Soitin ja sain sieltä sitten ajan jo seuraavalle päivälle lastenlääkärille. Perjantaina kävimme sitten näyttämässä lääkärille kieltä ja hyvin helposti onnistui jänteen nipsaiseminen.

Nyt ollaankin sitten viikon verran koitettu opetella syömistä ilman rintakumia. Ja no aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä on suu niin täynnä maitoa, että sitä pitää turskauttaa nenästä tai valuttaa suunpielestä. Hieman on myös rinnanpään suunta hakusassa ja suun sijasta siihen pitää työntää silmä. Hyvä imuote pitää myös irroittaa vähän väliä ja napata kiinni huonosti. Ja välillä pitää vain torkkua tissi suussa. Mutta ehkä se tästä, jatkamme harjoituksia.

Kotiin

On se vain aina yhtä hieno fiilis, kun saa pukea vauvalle ensimmäisen kerran päälle ihan omat vaatteet...

 ...ja lähteä sairaalasta kotiin.

Ensimmäinen vieras kotiin saatiin jo seuraavana päivänä kotiutumisesta, kun miehen äiti tuli katsomaan pienintä lastenlastaan. Ja ihana anoppi toi tullessaan pullaa, pellillisen omenapiirakkaa, kukkia, omppuja ja muuta mukavaa.

Toisen valtavan pullakranssin saimme sitten mummultani ja seuraavalla viikolla saimme toiselta mummultani valtavan pussin erilaisia pullia, viinereitä ja piirakkaa. On kyllä niin ihanaa, kun saa valmiiksitehtyjä tarjottavia, niin ei itse tarvitse miettiä, mitä tarjota kun joku tulee vauvaa katsomaan.

Painon seurantaa

Odotusaikana oli koko ajan sellainen pieni haave, että josko tällä kertaa saisin kokea sellaisen ihanuuden, kuin normaalin alun. Kokea sen, miltä tuntuu päästä parin päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin. Ja sen sain melkein. Mutta "melkein" ei tuntunut ollenkaan pettymykseltä tällä kertaa, koska se oli oma valinta.

Pikku-Jaska ei oikein syönyt tiistaina. Oli raasu niellyt ison määrän lapsivettä joten maha oli täysi. Pissaa tuli ja verensokerit oli hyvät, joten siitä ei tarvinnut suuremmin kantaa huolta. Illalla kun vielä oksensi suurimman osan vedestä pois, rupesi ruoka maistumaan.

Torstaina kuitenkin lääkärintarkastuksen yhteydessä todettiin, että paino on pudonnut vähän liikaa. Sovittiin, että päivä vielä tankataan tiheällä imetyksellä ja lisämaidolla ja jos illalla on paino noususuunnassa, niin sitten kotiin. Samalla sovittiin, että soitan heti neuvolaan ja sovin painokontrollin heti maanantaiksi. Iltaa myöten tuli sitten itselle sellainen ajatus, että en halua kotiutua yötä vasten, että jos kuitenkin sitten vasta aamulla lähdettäisiin.

Päivä ja yö tankattiin ja paino saatiin hienosti nousuun. Kotiin päästiin perjantaina ja maanantaina suuntasimme sitten neuvolaan. Ensin näytti siltä, että paino ei ole oikein noussut mihinkään päin. Sitten vauva ilmoitti siinä nälkäänsä ja päätettiin tehdä syöttöpunnitukset. Syömisen jälkeen lukemat näyttivätkin jo ihan hyviltä. Paino oli kuitenkin noussut sen verran maltillisesti, että sovittiin parin päivän tehosyötöstä. Lisämaitoa ei olisi pakko antaa, mutta syöttövälit pitäisi pitää parissa tunnissa. Kiltti vauva otti sitten ohjeet tosissaan ja heräsi seuraavan yön 1,5 tunnin välein syömään. Samoin meni tehotankkauksella pari seuraavaa päivää ja torstaina, kun terveydenhoitaja tuli kotikäynnille, oli paino jo ihan hyvissä lukemissa.

Saatiin neuvolasta Ainu-paketti