Pikkukissat kaksi viikkoa

Pikkukissat tulivat keskiviikkona ja torstaina kahden viikon ikään. Paljon on uusia juttuja opittuna. Mönkivät jo pitkin laatikkoa ja tutkivat ympäristöä. Kävelyharjoitukset ovat kovat, vaikka yhdelläkään ei vielä jalat kanna kunnolla. Meille jäävän kissaneidin nimeä ei ole vielä lopullisesti päätetty, mutta Salli on tällä hetkellä aika vahva ehdokas.

Kaksi muuta pentua ovat saaneet lempinimet Höntti ja Sintti. Koska näille kissaherroille pitäisi syyskuussa löytää koti ajattelin, että saa tulevat omistajat sitten nimetä kissat miten haluavat.

Höntti on hassu pieni kissa. Ihan missä sattuu ja miten päin sattuu suurimman osan ajasta. Höntti on myös huomattavasti sisaruksiaan pienempi ja tuntuu elävän vähän eri rytmissä muutenkin muiden kanssa. Kuvista ei aina ihan erota kumpi on Höntti ja kumpi kissaneiti, mutta luonnossa Höntti on huomattavasti harmaampi.

Sintti on useita tunteja sisaruksiaan nuorempi ja syntyikin eri vuorokauden puolella. Tämä tuntuu tässä vaiheessa vielä näkyvän, sillä Sintti oppii uudet jutut viimeisenä. Silmätkin aukesivat vasta melkein vuorokauden muita myöhemmin ja kävelyharjoituksia Sintti aloitti vasta pari päivää toisten jälkeen.

Sintti tuntuu muutenkin tässä vaiheessa olevan sisarusparven rauhallisin yksilö. Etenkin neitikissa ja Höntti ovat aloittaneet telmimisen ja käyvät jo kurkkimassa välillä laatikon reunan yli.

 

Laitan tähän loppuun vielä pari kuvaa Smirrestä, kun vanha kissaherra suostui kerrankin poseeraamaan rauhassa.

 Taitaa taas kissaherran turkki olla kovasti harjausta vailla.

Kesävaateongelma

Kasvavan mahan kanssa on ollut vähän ongelmana, että mitä sitä oikein pukisi päälle. Ihan kamalasti ei huvittaisi rahaa pistää vaatteisiin, jotka menee vain hetken. Etsiessäni lippistä löytyi sitten yksi ratkaisu tähän ongelmaan.

Joskus kauan sitten ostamani ja täysin käyttämättä jäänyt iso huivi kun taipuu aika moneksi.

 Vieläkin on aika isoja ongelmia näiden itestä otettujen kuvien kanssa... Ehkä mä vielä joskus opin... Etenkin kun ainoa isompi peili koko talossa on pimeimmässä mahdollisessa paikassa. (Samalla kuvissa näkyy maha 28+6.)

25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

Nyt olis tämä jo monta kertaa kuvissa vilahtanut kirja luettuna. Taas kerran. Oikeasti varmaan neljännen tai viidennen kerran. Mutta koska päätin Sata Kirjaa-projektini alussa, että luen uudestaan myös ne kirjat, jotka olen jo lukenut, piti tämäkin lukea. Taas.

Ensimmäisellä lukukerralla kirja tempasi todella mukaansa. Ja toisellakin. Nyt alkoi olla jo vähän takkuisempaa tuo lukeminen. Edellisestä lukukerrasta on liian vähän aikaa. Mutta olen silti sitä mieltä, että kirja on ihan valtavan paljon parempi, kuin elokuva. Ja elokuvakaan ei ole huono. Kirja nyt vain pääsee syvemmälle hahmoihin, heidän taustoihinsa ja motiiveihisa, pään sisään.

Huomasin lukiessani, että muistikuvat kirjan ja elokuvan tapahtumista vähän sekoittuivat keskenään ja tulikin sellaisia "ai niin joo se menikin tässä näin!"-kohtia.

Yksi tämän kirjan mielenkiintoisimmista jutuista on kyllä se, että se saa googlettamaan taideteoksia ja nähtävyyksiä. Varsin yleissivistävää touhua siis.

Aurinko

Ihanaa. Viimein on kesäkelit ja lämmintä! Kun kaikki tekeminen sattuu, meinaa pää hajota. Myös pojilla tuntuu tekeminen loppuvan sisällä. Vähän helpotusta hajoiluun on tuonut tuo ihana auringonpaiste.

Talomme terassi on ihan kesken, mutta se on ihan parhaalla paikalla. Pitkälle päivään siinä on varjoista, mutta sitten siihen paistaa ilta-aurinko.

Sunnuntaina, kun pojat nukahtivat, istuin terassille nauttimaan ihanasta ilta-auringosta.

Sadan kirjan projektin etenemisestä kertonee se, että sama kirja esiintyy jo toistamiseen blogin kuvissa...

Maanantaina söimme poikien kanssa välipalankin ulkona.

Tosin pojat välillä kyllästyivät jo ulkoilemiseen ja kävivät sisällä leikkimässä. Itse istuin melkein koko aamupäivän pihalla lukemassa ja kirjoittelemassa kirjeitä. Välillä piti käydä kurkkimassa, että mitä pojat sisällä puuhaavat ja jostain syystä olivat oikein kiltisti. Minulla oli myös ikkuna auki, että kuulen, jos jotain ihmeellistä sisällä tapahtuu. Siellä pojat tekivät palapeliä yhdessä ja rakensivat autorataa. Välillä kävivät pihalla hyppimässä trampalla ja potkimassa jalkapalloa tai uittamassa kumiankkoja vesisaavissa.

Viikon vauvahankinta: Pieniä bodyja

Pari pientä bodya on tullut hankittua. Ihan perus Name It-body aivan uutena ja Herra Hakkarainen huuto.netistä.

Kaikella on tarkoituksensa (29+0)

Raskauden viimeisellä kolmanneksella on selkeä tarkoitus. 

Kuka hullu haluaisi vapaaehtoisesti synnyttää, jos raskaana olis loppuun asti kivaa?

Raskauden viimeisen kolmanneksen tarkoitus on selkeästi saada olo niin hirveäksi, että se synnytys kipuineen alkaa olla "se pienempi paha". 

Näiden fiilisten kanssa onkin kiva todeta, että enää vain 11-13 viikkoa jäljellä...

Ja tämähän ei synny muuten ihan varmasti ennenku lokakuussa.

"Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä"

Olenkin jo aikaisemmin kertonut meidän ihanasta facebook-ryhmästämme, jonka jäseniä kävin huhtikuussa Tampereella moikkailemassa. Lauantaina suuntasin "superskodan" nokan kohti pohjoista ja ajelin Ouluun tapamaan saman ryhmän pohjoisen edustajia.

Ensin aamulla kävimme poikien kanssa katsastamassa pikaisesti kylän markkinat. Mukaan sieltä lähti vain metrilakua. Siitä matka jatkui mummulle ja muffalle, jonne pojat jäivät muutamaksi tunniksi odottamaan isänsa kotiutumista savon suunnalta.

Vaikka tällä hetkellä tuntuu jokainen pienikin rasitus aiheuttavan supistuksia, autossa istuminen ei tuntunut nyt ollenkaan pahalta. Ja kun jälleen kerran jo pelkkä ajatus autolla kaupungin keskustassa seikkailemisesta hirvitti, pääsin taas hyväksikäyttämään ystäviäni. Ihanat T&M heittivät minut kaupungille, neuvoivat missä on Amarillo ja jäivät vielä miitin ajaksi hengaamaan keskustaan minua odottelemaan. Ihania ihmisiä <3

Tällä kertaa miitti ei jännittänyt oikeataan ollenkaan. Oli vain koko päivän jotenkin tosi hyvä fiilis. Muut isomahaiset olivat ihan huippuja tyyppejä. Samalla tuli huomattua, kuinka jotenkin eri tyyli ilmaista asiat on pohjoisessa ja etelässä asuvilla. Oma olo on ehkä kotoisampi tuolla Oulun seudun ihmisten parissa, missä asiat sanotaan aika ronskisti ja suoraan. Tosin itselle tuntuu jäävän aina uusien ihmisten tapaamisen jälkeen sellainen olo, että sitä on tullut taas annettua ihan idiootti ensivaikutelma itsestä.

Mutta ihmiset oli ihania ja ruoka oli hyvää. Kotonakin olin sitten vielä saman vuorokauden puolella. Kuvia en tietenkään tajunnut ottaa yhtä autonrattiselfietä lukuunottamatta.

Lomareissun ostokset

Kuten aikaisemmin kerroin, lomareissullamme tuli käytyä neljässä eri kauppakeskuksessa. Tässä vähän jotain ostoksia.

Ideaparkista löytyi Alluja <3 (ja "kanapipot")

Pipot Joonalle ja Juusolle, housut pikkujaskalle ja paita Juusolle. Oikeasti tuo paita on sen kokoinen, että se menisi juuri nyt Joonalle, mutta Joona ei sitä halunnut, joten se menee kaappiin odottamaan Juuson kasvamista.

Jumbosta sitten harsoja ja body

Noi tähtiharsot on niin ihania! Body on kokoa 74, koska sitä pienempiä alkaa olla jo yli oman tarpeen.

Rocca al Maresta äitini löysi sitten pikkujaskalle vaatteita..

..ja isommille pojille Late Lampaat. Minä ja Joona löysimme Timppa-lampaan. Oli aika hauska tilanne kun kävelimme muiden luokse. Äiti oli tullut siihen juuri kahden Late Lampaan kanssa, kun minä ja Joona ilmestyimme Timpan ja Nasun kanssa. Kuvaan saatiin nyt vain Joonan Late ja Timppa, koska Juuson Late ja Nasu päätyivät heti unikavereiksi sänkyyn. (Juuson unikaverit vaatisivat kyllä jo kohta ihan oman postauksen).

Viru keskuksesta löytyi sitten perhoskorvikset.

Ehkä laitan ne huomisen miittiin?

Pentuset

Maanantaina heräsin siihen, että kissa pyöri meidän makkarissa. Mies oli päästänyt sen aamulla pois kylppäristä. Ajattelin ensin, että se olisi Smirre, mutta Sindyhän se olikin. Tuli siliteltäväksi ihan viereen. Ihmettelin vähän, että se uskaltaa jättää pennut.

Sindy lähti ja tuli hetken päästä takaisin. Kantoi ensin syntyneen pennun minun viereeni sänkyyn. Totesin siinä vaiheessa, että ei vetele ja kannoin pennun takaisin koppaansa ja suljin makkarin oven.

(Pentuneiti maanantaina)

Aamutoimien jälkeen aioin mennä kurkistamaan mitä kissoille kuuluu. Laatikko oli tyhjä. Etsimme Joonan kanssa kissoja pitkin taloa ja lopulta ne löytyivät Joonan sängystä. Kannoin pennut takaisin koppaan. Kävin petaamassa Joonan sängyn ja sillä aikaa oli Sindy kantanut jo ensimmäisen pennun Juuson sänkyyn. Siinä vaiheessta tajusin, että kylppärissä siinä laatikossa on liian kylmä.

Otin palan vanhaa pinnasängyn patjaa ja leikkasin kopan pohjalle patjan lämmikkeeksi. Laitoin myös vähän paremmin pyyhkeen ja vanha paidan reunoille asti. Paita vielä niin, että sinne pääsi sisälle. Tätä tehdessäni Sindy kantoi sitä ensimmäistä pentua suussaan ja vei sen lopulta Juuson vaatekaappiin housupinon päälle. Siinä vaiheessa keksin kokeilla vanhan pyyhkeen heittämistä pahvilaatikkoon. No tämä pesä kelpasi. Toin muut pennut sitten sinne ja siirsin pahvilaatikon keittiön nurkkaan. Yöksi siirrän laatikkoa sitten puolisen metriä kodinhoitohuoneen puolelle. Pennut tuntuvat kasvavan ihan silmissä!

(pennut maanantaina)

Eilen alkoi ensimmäisellä sitten vähän jo silmät avautumaan ja tänään oli jo melkein kokonaan silmät auki tällä ensin syntyneellä. Näyttäisi vähän siltä, että tämä ensin syntynyt on narttu ja kaksi seuraavaa kollia. Ja koska kahta kollikissaa ei voi oikein samaan taloon ottaa, tulee tämä varmaankin sitten jäämään meille.

 (Pentuneiti tänään)

Joonan nimiehdotus kissaneidille oli Pöllö, mutta ehkä asiaa harkitaan vielä. Nuo kuvat, missä pennut ovat kädessä ovat niin tosi huonoja aina, kun yritän napata vain äkkiä, että pääsee raasu takaisin laatikkoonsa.

(Kaikki pennut tänään. Neiti alimmaisena.)

Mitä voi tehdä kesällä?

"... kesäloma on pitkä, mut kuukaudet vierii ja sitten sen koulu taas päättää. Niinpä ajatus yksi vain päässämme pyörii, näin kuinka se voitaisiin viettää?..."

(Phineas ja Ferb: alkutunnari)

Kunnassamme on normaalisti sellainen käytäntö, että yhden kuukauden vuodessa saa pitää lapset maksuttomasti poissa päivähoidota. Tämä tarkoittaa sitten käytännössä sitä, että aika monet lapset ovat myös kesäkuun hoidossa, kun siitä kerran pitää maksaa. Viime kesänä myös meidän pojat olivat lyhyttä päivää perhepäivähoitajalla, vaikka olin itse kotona. Tänä kesänä tilanne on kuitenkin toinen. Päiväkotiin tehdään laajennusta ja sen takia päiväkoti on suljettuna koko kesän. Maksuvapaita kuukausia sai poikkeuksellisesti kaksi. Joten tottakai pojat jäivät kesälomaa viettämään kotiin.

Välillä on kyllä sitten tunne, että tekeminen loppuu kesken. Hurjan vilkkaat ja eloisat poikani kun tarvitsisivat tosi paljon sitä tekemistä. Ja etenkin Joonalla se pitäisi olla sitten jotain ohjattua toimintaa. 

Kesäkuussa onneksi seurakunta ja 4H järjestivät leikkikenttätoimintaa. Heti kesäloman ensimmäinen viikko meni tuossa läheisellä alakoululla. Leikkikenttää järjestettiin siellä kello 9-12 joka arkipäivä. Ensimmäisenä päivänä paikalla oli noin 40 lasta, eli kavereita ja touhua piisasi. Sitten juhannusalusviikolla oli leikkikenttä vuorostaan keskuskoululla maanantaisa torstaihin. Ihan superia, että tällaista toimintaa järjestetään! 

Yli neljävuotiaat saivat jäädä leikkikentälle yksinkin, mutta sitä nuoremmilla täytyi olla mukana täysi-ikäinen valvoja. Ja ihan kivaahan tuo oli päästä tapaamaa muita suunnilleen samanikäisten lasten vanhempia. Vaikka olen asunut tällä paikkakunnalla melkein koko ikäni, en tunne täältä kovin paljon ketään. 

Kesäkuu meni, mutta mitähän ihmettä me oikein tämä heinäkuu tehtäisiin? Etenkin kun pieninkin rasitus tuntuu aiheuttavan supisteluita. Koko ajan ei viitsisi antaa poikien pelata xboxilla tai katsoa televisiotakaan. Onneksi pojat rakastavat lautapelejä. Angry Birds Space Kimble on ihan ykkössuosikki ja tarpeeksi helppo, jotta myös Juuso voi sitä pelata. Omasta mielestäni se vain on ehkä tylsin peli ikinä.

Oman mielenterveyden takia olen lanseerannut kesällä käyttöön myös "hiljaisen puolituntisen". Eli joka päivä puoli tuntia pitää viettää omassa huoneessa joko nukkuen päiväunet tai muuten vain leikkien ihan hiljaa. Juuso yleensä nukkuu ja Joona leikkii tai lukee Aku Ankkoja. Ja minä saan hetken hiljaisuutta. Tykkään!