Suuret synttäribileet

Viikonloppuna juhlittiin poikien synttäreitä. 2 ja 4. Niin isoja jo?

'

 Angry Birds oli jälleen vallitsevana teemana. Sitä oli kakussa, sitä oli lautasissa, mukeissa ja serveteissä, sitä oli limppareissa ja tottakai myös lahjoissa. Alkaa olla jo aika hurjaa tuo  AB-tuotteiden määrä. JooJoo sai AB-aiheisen ONGEN.

 Lippiset ostettiin jo ennen synttäreitä, mutta synttärilahjaksi pojat saivat trampan. Kengät pois ennen pomppimista...

 ...ja minä tulen täältä itse alas...

 

...ja "äiiitiiiii! Kennät!!!"

Yritin myös harjoitella lähikuvien ottamista kameralla. "Äiti mitä sinä teet?"

14. George Orwell - Vuonna 1984

Sadan kirjan listalla jatketaan edelleen hämmentävissä kirjoissa. Tämä Big Brother-ohjelman innoittanut kirja on aika omituinen. Jotenkin tuntuu, että siitä ei edes osaa kirjoittaa mitään. Se kertoo valtiosta, jossa Puolue säätelee ihan kaikkea. Se pyrkii säätelemään jopa ajatuksia. Koko ajan odottaa kirjan menevän tietyllä tavalla ja ei se sitten kuitenkaan mene. Ainoa kohta jossa itselle iskee jopa innostus lukea ei johdakkaan toivottuun lopputulokseen.

Jos historia ja yhteiskuntaoppi ovat olleet koulussa lempiaineitasi, on tämä kirja sinua varten.

Lopun selitystä uuskielestä en yksinkertaisesti enää jaksanut lukea.

Hyvää äitienpäivää!

On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu,
äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.
Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen,
niitä äidit yhä vain kuulla saa
kuten kuulla sai äidit ennen.

Äiti tuo hellä ja lämpöinen
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen
kiiltää puhtauttaan koko talo.
Ei lie äidin sydäntä hellempää
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää
ei viisautta äideiltä puutu.

Minä istun, mietin ja käsitän
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.
Vajoan penkissä alaspäin
hymyn yritän esiin kaivaa,
en tunnista kehuista itseäin
yhä enemmän tilanne vaivaa.

Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän
minä aina jaksa rakastaa en
vaan vihaankin joskus vähän
Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli

Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa

Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää
se kuin musiikki korvissa soisi
Jos kuulisi hetkenä sellaisena
kun mieli ei taivaisiin yllä
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä

-Tuulikki Jääskeläinen-

Kirjekavereille

Tällä viikolla kirjeitä on lähtenyt:

-Heidille
-Ilonalle
-Sannalle
-Raisalle
-Katjalle

Kirjevihkot:

-Lapsivihko Susannalle

13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

Sadan kirjan listalla päästiin sitten taas kategoriaan "omituiset kirjat". Mitähän tuosta Sadan vuoden yksinäisyydestä edes voi kertoa... Kirja kertoo Buendían suvun tarinan. Alkaen José Arcadio Buendíasta ja päättyen Aureliano Buendíaan.

No noita José Arcadio ja Aureliano nimisiä tyyppejä kirjassa piisaa. José Arcabio on nimenä viidellä kirjan henkilöistä ja Aureliano kahdellakymmenelläyhdellä. Useammin kuin kerran teki mieli katsoa tätä Wikipedian kaaviota, että pysyi selvillä siitä, kuka nyt oli mitäkin kenellekkin.


Syy suureen määrään Aurelianoja on ensimäisen Aurelianon 17 poikaa, joista jokainen on Aureliano.

Kaikki mikä kirjassa ei liity suoraan Buendían sukuun, tuntuu tiivistyvän lauseeseen "Macondossa kaikki on mahdollista".

Kirjan lukemisen jälkeen olo on vähintäänkin hämmentynyt.

Esikoisen kalenteri

On ollut jo pitkään suunnitelmissa tehdä tuon kohta 4v:n kalenterista vähän sellanen parempi versio. Viime viikolla sitten iski inspis ja lähdin leikkomaan lappuja ja piirtelemään. Sitten vain pahviin reikiä ja paperiliittimiä. Nyt on kätevä kalenteri, jossa käsi kertoo mikä päivä on menossa ja lapuista näkee mitä on päivälle suunniteltuna.

Käden muotoinen paperiliitin kertoo sitten sen, missä kohdin ollaan menossa. Kalenterista löytyy hoitopäivät (auton kuva), kylpypäivät (pisarat), kotipäivät (talo), varahoitopaikassa vietettävät hoitopäivät (reppu), päivä jolloin nähdään mummu&vaari&berttakoira (koira), kun isi on kotona (tikku-ukko) sekä tietokoneella pelaamiselle sallitut päivät.

Tottakai sitten on myös paljon muita lappuja tarpeen mukaan.

Neuvola/lääkäri, juhlat, kyläilyt, puheterapia jne. Lappuja tulee sitten lisää aina tarpeen mukaan.

Kalenterin sijoittelu oli vähän haasteellista, mutta lopulta se päätyi sitten eteisen seinään. Se on vähän korkealla, mutta toiveena on, että laput pysyisivä sitten vähän paremmin paikoillaan.

...käsi minut kantaa, uuteen elämään...

Viimeyönä appeni nukkui pois. Hyvää matkaa <3

12. J.K. Rowling - Harry Potter –sarja

Ensimäinen kerta sata kirjaa-listalla tuli vastaa sellainen kohta, että mietin luenko ollenkaan. Harry Potter-sarjan jokaisen kirjan olen nimittäin lukenut VÄHINTÄÄN kolme kertaa. Päätin kuitenkin pitää alkuperäisestä ajatuksesta kiinni ja lukea nämäkin. Neljättä, viidetää ja seittämättä kertaa.

Alunperin päädyin lukemaan Harry Pottereita siten, että pikkuveljeni pyysi. 9 vuotiaalle veljelleni oli vähän liian pitkä sarjan ensimmäinen kirja, joten aloin lukea sitä hänelle ääneen. Jossain vaiheessa veli tosin kyllästyi hitaaseen tahtiini ja luki kirjan loppuun itse.

Harry Potter ja viisasten kivi

Olin ehtinyt unohtaa jo monta juttua. Ilmeisesti siitä onkin aika kauan, kun olen edellisen kerran tämän kirjan lukenut.
Olin myös unohtanut, kuinka vähän tässä sarjan aloittavassa kirjassa lopulta tapahtuu. Uudelleen lukemisen parasta antia olivat ehkä ne "hei tää on se tyyppi joka sitten myöhemmin..."-oivallukset.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio 

Parasta Harry Potter-sarjassa on päähenkilöiden ja jotenkin koko sarjan kasvu sarjan edetessä. Jo toisessa kirjassa tapahtuu paljon enemmän ja mielenkiintoisempia asioita, kuin viisasten kivessä. Kirjasarjassa kulkee tietyllä tapaa useampi teema tai juoni samaan aikaan. Joka kirjassa kerrotaan vähän enemmän Harryn menneisyydestä, vähän enemmän Tom Valedron menneisyydestä, joka kirjassa avataan vähän enemmän taikamaailmaa ja tottakai joka kirjassa viedään sitä itse tarinaa hyvän ja pahan taistelusta eteenpäin. Tietysti samalla myös päähenkilöt kasvavat ja heistä tulee esiin uusia puolia ja heille tulee uusia ongelmia ja murheita.

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Jostain syystä sarjan kolmas osa on aina ollut suosikkini. Tosin useammankin lukukerran jälkeen jaksaa tietyt jutut harmittaa. Tämän kirjan kanssa huomasin jälleen kerran mietiväni, et "miks ne ei tehny silleen ja tälleen niin sitten olis voinut sitä ja tätä".

Harry Potter ja liekehtivä pikari

Tämän kirjan lukemisesta taisi olla aika kauan, koska olin ehtinyt unohtaa jo tosi monta juttua. Kirjan loppupuoli on jo todella synkkä ja tässä kohti ollaan jo todella sellaisissa jutuissa, että ei voida mitenkään puhua enää lasten kirjoista. Aikaisemmissa kirjoissa on ollut aavistusta ja odotusta, mutta tästä neljännestä kirjasta eteenpäin alkaa sitten todella tapahtua.

Harry Potter ja Feeniksin kilta

Feeniksin kilta tuntuu olevan kirjoista ensimäinen, jossa elokuvat poikkeavat todella kirjasta. Elokuvissa Harryn ja Chon suhteelle on annettu paljon enemmän painoarvoa, kuin kirjassa. Myöskin Dolores Pimento on ihan erilainen hahmo. Tämä kirja antaa viimein moniin asioihin vastauksia. Tosin ilmaan nousee sitten uusia kysymyksiä. Harryn itsekeskeisyys jossain kohdin tuppaa kyllä ärsyttämään.

Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Tämä kirja alkaa hiljalleen selittää asioita ja avata historiaa. Pikkuhiljaa pääsee syventymään paremmin Lordi Volremortin sekä Severus Kalkaroksen hahmoihin. Tässä kirjassa oli jotenkin jännä, että tästä sai toisella lukukerralla irti ihan erilaisia fiiliksiä, kuin ekalla lukukerralla. Kun siis oli välissä luettuna myös se viimeinen osa, jossa paljastuu tähän osaan liittyviä juttuja. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää. Kun ensin luettuna tuntee vihaa jotain hahmoa kohtaan, voi seuraavalla kerralla tunne ollakkin sääli.

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Viimeinen kirja on siitä jännä, että siinä tavallaan tapahtuu koko ajan jotain ja kuitenkaan siinä ei tunnu tapahtuvan juuri mitään. Jossain kohdissa tuntuu, että sorrutaan vähän kliseisiin, mutta silti kirja menee juuri niinkuin pitääkin. Kirja tuntuu pyörittelevän paljon sitä asiaa, että kukaan ihminen ei lopulta ole läpeensä paha tai läpeensä hyvä. Ja parhaatkin tekevät virheitä.

Tuiki tuiki tähtönen

Eteiseen otetuista mallipaloista ei sitten mikään kolahtanut ihan täysiä. Raschin Vanity Fair kirjasta löytyi kuitenkin tällainen kiva tapetti joka on tällä hetkellä suosikkina:


No joo, eteisen tapetointi on vielä ihan suunnitteluasteella, mutta Juuson huone sai eilen uuden ilmeen, kun isä ja äiti kävi laittamassa tapetit seiniin.

Tykkään tuosta tapetista koko ajan enemmän. Samaa tähtiteemaa Juuson huoneessa oli jo valmiina sisustustarrojen muodossa

Kuvassa on nyt vain vähän outo valo.

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

Sadan kirjan projektiin mahtuu myös muutamia sellaisia "no onhan tuon nyt kaikki lukenut"-kirjoja, ja Saint-Exupéryn Pikku Prinssi on yksi näistä. Mutta itselläni oli tätä ennen kyllä Pikku Prinssin kokoinen aukko sivistyksessä. Monessa paikassa kyllä oli siteerattu niitä ketun sanomisia siitä kesyttämisestä ja senkin tiesin, että joku ruusu siellä jossain on.

Tämän kirjan aion kyllä jossain vaiheessa ostaa itselleni. Surullinen ja onnellinen kirja samaan aikaan.