Lapsiperheen koti

Välillä on hienoja ajatuksia siitä, miltä haluaisin kotimme näyttävän. Kuitenkin nyt olen jossain määrin alistunut siihen tosiasiaan, että ne ovat toistaiseksi vain haaveita. Tässä elämäntilanteessa menee kaikki aika niin tehokkaasti noihin ihan pakollisiin, että ei kyllä kamalasti jää aikaa sisustaa. Kunhan saa edes ne pakolliset hommat jotenkuten hoidettua. Ja toisaalta, onhan tämä myös lasten koti. Ei vain meidän aikuisten. Joskus se tarkoittaa sitten sitä, että kauppareissulta kolmevuotiaan kanssa kotiin mukaan lähtee sammakoita saippuapullossa.

No onhan nuo ihan söpöjä. Vai mitä?

Valitettavasti kaksi joka paikkaan ehtivää pojanviikaria tarkoittaa myös huulipunaisia kädenjälkiä seinässä ja ohimennen irti rapsuteltuja tapetteja sekä montaa muuta vastaavaa pientä juttua.

Nämä eivät muuten lähde millään pois....

Miten lasten oleminen ja asuminen näkyy teidän kodeissanne?

Talvikamppeita

Niinhän se vain on, että talvi se tulee tänäkin vuonna. Ja tapoihini kuuluvasti en ole ollenkaan ajoissa liikkeellä tämänkään asian suhteen. Onneksi se ei tänä vuonna aiheuta suurta paniikkia, sillä kaappi sisälsi iloisia yllätyksiä. Meillä on kaapissa iso pahvilaatikko, jossa on talvivaatteita. Sitä sitten ryhdyin penkomaan ja kartoittamaan talvivaatetilannetta. Juusolle tiesin löytyvät jotain ja Joonan kohdalla elättelin toiveita, että viime vuotinen 116cm haalari vielä mahtuisi. Ainakin alkutalven. Lopputalvesta voisi ostaa sitten isomman haalarin tai toppapuvun. Kaapin haalarisaalis oli aika hyvä:

 Joonalle löytyi Reiman haalarin lisäksi (kuvasta puuttuva) varahaalari. En tiedä yhtään keneltä se ollaan saatu. 116cm oli kuitenkin senkin koko. Juusolle ei ainakaan tule haalareista pulaa. Kaksi samanlaista oranssia jotain mitä-lie-merkkiä olevaa haalaria löytyi. Toinen 104cm ja toinen 110cm ja niiden lisäksi kirpparilta viime talvena löytynyt Lassien musta haalari. Mutta haalarisaaliin lisäksi laatikosta paljastui todella iloinen yllätys! Nimittäin olin tyystin unohtanut vanhempieni viime talvena ostaman liian ison toppapuvun!

Puvun koko on 122cm ja se oli auttamattomasti liian iso viime talvena. Mutta tänä vuonna se menee varmasti lopputalvesta.

Näiden iloisten yllätysten jälkeen isommille pojille tarvitsee hommata enää vain kengät. Mutta sitten tajusin, että niin tämä kolmaskin tarvitsee talvikamppeet! Joona ja Juuso meni hienosti äitiyspakkauksen haalarilla. Juuson haalari on myös tallessa. Se vain on niin iso, että tämä pikkuinen syysvauva hukkuu siihen! Ja uusimman äitiyspakkauksen haalari on vielä isompi. Huutonettiä selatessa tuli sitten vastaan tällainen haalari, jonka onnistuin myös huutamaan itselleni.

Kuva lainattu huuto.netin ilmoituksesta

Vielä ei ole posti haalarie meille tuonut, joten en osaa siitä sanoa mitään. Merkki on itselle aivan outo LITTLE HOUSE OF COMMONS. Onko jollain kokemusta kyseisestä merkistä?

Hoitolaukku ja soittorasia

Olin jo unohtanut, kuinka paljon sitä tavaraa pitää olla mukana jonnekkin lähtiessä, kun matkassa on vauva. Ja kun vielä tuolle 3-vuotiaalle on oltava varmuuden vuoksi varavaatteet, on tavaraa melkoinen määrä. En ole aikaisemmin omistanut mitään hoitolaukkuja ja ajattelin, että en tarvitse nytkään. Tavarat voi nätisti tunkea kangaskassiin.

Paitsi, että ei. Kun NELJÄTTÄ kertaa saman reissun aikana kippaan koko halvatun kassin sisällön lattialle, että löydän sieltä yhtään mitään, menee hermot. Totaallisesti. Jo samana iltana klikkasin itseni osoitteeseen Lekmer.fi ja pistin tilaukseen aikaisemmin himoitsemani Elodie Detailsin Petit Royal-hoitolaukun. Samalla tuli sitten klikattua tilaukseen myös ihana krokotiili-soittorasia Pikku-Jaskalle.

Toimitus oli kyllä nopeaa. Perjantaina tilasin ja maanantaina paketti oli jo perillä. Laukku on ihanan iso. Sinne mahtuu ihan kaikki mitä tarvitsen mukaan. Kaverille vitsailin, että sinne mahtuu vaikka koko vauva.

Kahden lapsen vaihtovaatteet, vaipat, kosteuspyyhkeet, itselle vesipullo, varuilta tuttipullo, korviketetra, rintakumi ja itselle vesipullo.

Laukun mukana tuli myös hoitoalusta ja klipsit, joilla laukun saa vaunun aisaan. Miten ihmeessä olen pärjännyt aikaisemmin ilman hoitolaukkua? Kuvassa näkyy myös aikaisemmin mainittu krokotiili.

Eemeli

Mon is the new black-blogin Mere haastoi omassa blogissaan muita jakamaan omien taaperoidensa kuukauden lurjustekoja. Meidän huushollissa ei tällä hetkellä ole yhtään taaperoa, ainoastaan vauva ja kaksi leikki-ikäistä. Mutta teksti pisti muistelemaan JooJoon koottuja päähänpistoja. Kun niin se taitaa olla, että sen siitä saa, kun antaa lapselle nimeksi Eemeli. Ainakaan ei elämä käy tylsäksi ja ei tuo pikkuveli ihan hirveästi jälkeen noissa loistavissa ideoissa jää. Kohta tässä on kolmaskin koheltaja.

Ekat loistavat ideat tulivat jo vuoden ikäisenä. 10kk ikäisenä jäbä ei vielä kävellyt, mutta hienosti sai silti kuskattua tavaraa vessanpönttöön.

Jauhoja on kiva syödä suoraan pussista. Tämä jauhonaama pikkaisen vajaan vuoden.

Ja kun silmä välttää, ollaan enon eväillä.

Omatoimisena parivuotiaana jäbä päätti lähteä laittamaan iltapuuron alulle itse.

Ja tottahan niitä aikaisemmin opittuja taitoja on ylläpidettävä.

Viime kesänä sattui pieni "hupsis" auton lasin kanssa.

Ja viime talvena vastaus puuttuviin saunan kiuaskiviin oli "minä heittäsin kaikki kivit ikkunasta lumiin".

Mites teillä muilla? Asustaako huushollissa pikkuisia lurjuksia?

Viikon vauvanvaate: Mikkisetti ja autoja

Jo heti silloin, kun ensimmäisessä rakenneultrassa näytti siltä, että kolmas poika on tulossa, kävelin H&M:lle ja ostin tämän ihanan Mikki-setin.

Kun toinen rakenneulta vielä varmisti poikauutiset, niin kävelin sitten Seppällään ja sieltä löytyi tällaiset auto- ja raitaihanuudet.

Ristiäisten suunnittelua

Ristiäiset lähestyvät ja suunnitelmat ovat aika hyvällä mallilla. Kummit on kysytty ja neljä kummia on pikku-Jaskalle tulossa. Kaksi kysyttyä kieltäytyi kunniasta.

Pappi on varattu ja päivämäärä sovittu. Nimikin on valmiina. Ja visusti salaisuutena ristiäispäivää asti.
Kutsut on askarreltu ja postitettu/annettu. Tai no kahta lukuunottamatta.

Kuvan ottaminen kutsuun ei ollutkaan sitten ihan helpoimmasta päästä homma. Lopullinen kuva oli sitten vahingossa räpsästy kännykkäkuva.

Näistä, joihin käytin enemmän aikaa, ei oikein kelvollista löytynyt.

Tätä mieltä minä olen äitin kamerasta

Nyt vielä sitten tosiaan kun saisi nuo kaksi viimeistä kutsua vietyä tällä viikolla ja suunniteltua tarjoilut loppuun, niin jäisi enää siivoaminen.

Viikon vauvahankinta: Jupsuit

Olen sitä mieltä, että jupsuitit pitäisi lailla kieltää. Paitsi vauvoilta. Tähän Lindexin jumpsuittiin ihastuin ensinäkemältä. Harmi vain, kun sitä ei enää saanut nettikaupasta siinä vaiheessa kun siihen törmäsin. Onnekseni sitä kuitenkin tämä kappale löytyi Huuto.netistä hyvin halvalla. Hyväkuntoinen, halpa ja ihana.

Liikkeellä vauvan kanssa

Blogissa on vähän hiljaista, kun poikatrio pitää kiireisenä.

Edellisen postauksen jälkeen on Höntille löytynyt uusi koti ja Sintillekkin olisi ottajia.

Viime viikosta ehdin olla puolet yksin ja sain siten pehmeän laskun arkeen. Tämä viikko pitäisi sitten kamalan flunssan kanssa koittaa pärjätä ihan itsekseen. Tänään isommat pojat ovat hoidossa ja tämä päivä meni vallan talteen, kun vedettiin Jaskan kanssa kolmen ja puolen tunnin päikkärit. Ja nyt on kello jo niin paljon, että heti, kun tämän olen kirjoittanut loppuun, saa lähteä hakemaan isommat pojat hoidosta.

Kolmen lapsen kanssa liikkumista ja päivien kulkua joutuu vähän suunnitella. Kaupassa pyrin käymään niin, että ei tarvitse koko porukan kanssa lähteä. Mieluusti jos pääsee vain Jaskan kanssa. Silloinkin pitää vähän miettiä, mihin tuon vauvan oikein pistää. Kaupoissa kyllä on niitä kaukalokärryjä, mutta kun toinen nukahtaa aina autoon, niin ei oikein olisi halua sitten herättää. Olen tarkaissut tämän ongelman sitten laittamalla turvakaukalon kärryjen päälle poikittain.

Gracon kaukalo sopii tuohon hyvin ja jää tukevasti. Kaukalo myös lukkiutuu kärryn reunaan, aivan kuten telakkaan tai matkarattaisiin.

Kävelylenkilläkin käytiin ja taas piti vähän miettiä. Juuso kun ei jaksa kovin pitkää matkaa kävellä. Lopulta tilanne ratkesi niin, että isommat pojat valitsivat kulkupelit itselleen.

Joona potkulaudan ja Juuso polkupyörän. Tämän perusteella totesin sitten, että vaunut saavat nyt kyllä jäädä kotiin ja Jaska pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa ulkoilua Manducassa. Ainakin ekan lenkin perusteella täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä ostos!

Millaisia juttuja muut joutuu ottaa huomioon, kun liikkuu lasten kanssa?

Annetaan kissa (tai kaksi)

Sintti ja Höntti ovat edelleen ilman kotia. Suloisia otuksiahan nuo on, mutta kolme on vain vähän liikaa...

Sintti

Ilman salamaa tuli hassut värit...

Höntti

"Siinä ompi veljessarja"

Jokainen kolmesta pojasta on ihan "oman näköisensä". Mutta kuitenkin kaikki kolme tunnistaa kuuluvaksi samaan veljessarjaan. Vai mitä tuumaatte?

Joona kolme viikkoa

Juuso 19 päivää

Pikku-Jaska kolme viikkoa