Joskus lapsena tuntui, että jokaista juhlaa varten häärättiin kovasti. Tehtiin juhannussiivot ja vaihdettiin lakanat ja pestiin sauna. Kun sitten muutettiin miehen kanssa yhteiseen kotiin, häärääminen jäi. Oli ajatus, että tulee se juhannus hääräämättäkin. Nuorena se tulikin. Tarpeeksi juomia mukaan ja jonkun kokon kautta Kalajoelle. Mutta sitten kun oma koti valmistui ja lapset syntyi, tuli sellainen "ei tää kyllä tunnu yhtään juhannukselta".
Tänä vuonna sitten tuli sellainen tunne, että ehkä se juhannus ja juhannusfiilis ei tulekkaan ilman sitä hääräämistä. Toissapäivänä tein jo makaronisalaatin jääkaappiin valmiiksi. Eilen aamulla sitten päätin, että nyt täällä on kyllä pakko siivota. Mitään ikkunanpesua tai sen sellaista en ajatellut ruveta tekemään, mutta perus viikkosiivoukset. Tehtiin sitten miehen kanssa sellainen työnjako, että minä siivoan muuten ja mies pesee saunan.
Parin tunnin hääräyksen jälkeen koti oli puhdas ja kroppa sanoi työsopimuksensa irti. Käytännössä kaaduin sängylle supistusten ja selkäkivun kanssa. Teki mieli huutaa, koska homma oli vielä vähän vaiheessa. Mutta lepäilyn jälkeen sitten kivut hellitti. Kävin hakemassa vähän koivunoksia saunaan, sillä juhannussaunaan kuuluu koivun tuoksu.
Kun homma oli valmis, kävimme saunassa ja lähdimme vanhempieni mökille katsomaan kokkoa ja sukulaisia. Juuso reppana onnistui muurinpohjalettuja syödessä vain kaatumaan ja lyömään leukansa penkin jalkana toimineen lekaharkon nurkkaan. Reppana.
HYVÄÄ JUHANNUSTA!
