...siis ajatuksia painonpudotusprojektista.
No siis ensinäkin hyvän alun jälkeen on tapahtunut pientä lipsumista. Nimittäin tuossa perustavaalaatua olevassa koko homman kivijalassa, nukkumisessa. Kuten huomata saattaa kello on taas liikaa ja silti olen tässä. Tosin kissat on laitettu nukkumaan, lapset on laitettu nukkumaan, mieskin on laitettu (tai mennyt) nukkumaan, lääkkeet otettu ja hampaat pesty, eli kun sammutan tästä koneen kävelen suoraan sänkyyn.
Edistystä on tapahtunut sen verran, että lukemisa x8,6-x9,4 sahannut painoni on päässyt sahaamaan väliä x7,3-x8.8. Lupaan itselleni, että kun paino on x5.jotain saan jonkun palkinnon. Kun paino on x0.jotain saan käydä ostamassa itselleni kengät. Ei tosin ihan niitä kenkiä, mitä oon tässä tenavien nukuttamisen yhteydessä kuolannut. Nimittäin Minna Parikan Starlet ja Raquel-kenkiä. Ehkä mä joskus oon niin rikas, et ostan tollaset.
Suurin edistysaskel on kuitenkin ollut sokerikoukun katkeaminen. Ensinäkin tunnistaa nyt sen, että on jano. Voi kuinka kuulostaa yksinkertaselta jutulta. Mutta ei tule sokerinhimo, vaan tekee mieli juoda vettä. Ja tämä näkyi ihan konkreettisesti siinä, että menin kauppaan ostamaan jäätelön itelleni. Kävellessäni jäätelöaltaalle tuli sellanen "ei mun kyl oikeastaan teekkään mieli. Otankin vesipullon". Ja niin jäi jäätelö ostamatta ja mukaan lähti Bonagua-pullo. Eli: Jee hyvä minä!
Sun projekti on edenny hyvin! Yks askel lähempänä kenkiä :) Mulla lipsuu ruokarytmit aina ku ollaan koko perhe kotona. Mutta ku oon yksin muksujen kans ni syön vain sillon ku Oskariki. Mutta katotaan mitä vaaka näyttää keskiviikkona. Mää ku käyn vain neuvolan vaakassa. Ei tartte kokoaikaa hypätä ;) oon monta kuukautta junnannu x6kg:ssa. Ärsyttävää. Oskarilta ku lähti melkein ku itestään kaikki mammakilot.
VastaaPoistaMut tsemppiä jatkoon!!