Se on hyvä lähtökonta blogitekstille, että tietää jo aloittaessa, että sekavaa tekstiä on tulossa. Jotenkin vaan niin tosi moni juttu on pyörinyt mielessä viimeaikoina. Toisaalta on ollut vaikea lähteä kirjoittamaan, kun on taas saanut muistutuksen siitä tosiasiasta, että olit mitä mieltä hyvänsä, aina on joku jota se ei miellytä.
On muuten aika jännä nähdä miten eri ihmiset suhtautuvat samantyyppisiin asioihin eri tavalla. Ja hetkittäin tuntuu sitten, että mä oon ihan outolintu ja suhtaudun jotenkin ihan väärin. Tai ainakin oon saanut paljon ihmettelyitä osakseni mm. siitä, että olen niin rauhallinen joissain tilanteissa. Joskus tuntuu, että ehkä mä en ole rauhallinen vaan yksinkertasesti vaan vähän tyhmä. En osaa pelätä ilmeisesti tarpeeksi. Toisaalta en usko, että mikään paha jää tapahtumatta sen takia, että sitä on osannut etukäteen pelätä tarpeeksi.
Minulla oli hieno ajatus kirjoittaa jotain hienoja juttuja tänne ystävänpäivänä. No jäi kirjoittamatta. Olen kuitenkin paljon miettinyt ystävyyttä ja ystäviä viime aikoina. Ja no ihmisiä yleensäkin. Ystävänpäivänä kuitenkin mietin ystäviäni. Mulla on hirrrrveeen hirrrrveeen kivoja ihmisiä elämässäni. Kun eteen tulee tilanne jossa ihmettelee ihmisten toimintaa tulee naputeltua viestiä Rovaniemelle. Kun kaikki ahdistaa tai tekee mieli selittää ihan järkyttävän huonoja juttuja viestien suunta on Oulu. Kun saan jonkun ihan paskan idean joka pitäis päästä toteuttamaan lähtee viesti Perhon suuntaan. Kun arki tuntuu kaatuvan päälle tai tenavat keksii jotain mille saa nauraa pitkän aikaa, viestien suunta on Kaustinen. Ja kun kuulen juoruja tai luen jostain jotain mielenkiintoista on ensimmäisenä yhteys Tampereen suuntaan.
Näiden itse elämääni valittujen ystävien lisäksi mulla on kaks ehkä maailman parasta serkkua. Löytyy virtuaalisiivouskaveri ja "arvaa mä kuulin jutun"-juttelukaveri.
Mulla on muutenkin käynyt hyvä tuuri ja kohdalleni on sattunut keskimäärin aika kivoja sukulaisia. Osa on sellasia, että niiden kanssa tekee joskus mieli hyppiä seinille, mutta silti niitä ei vaihtaisi pois.
Ja koska tästä ajatusten virrasta on tulossa nyt ihan liian pitkä, jatkan joku toinen kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti