Kiekkokatsomo ja sen eväät

En seuraa yleensä mitään urheilua. Mutta jostain syystä on tullut jääkiekon MM-kisoja seurattua parin viime vuoden aikana. Tänä vuonna pelit tulevat suurimmaksi osaksi kivoihin kellonaikoihin. Pojat saa houkuteltua katselukaveriksi lupaamalla herkkupiknikin. Eilinen kisakatsomo herkkuineen näytti tältä:

Porkkanoita ja kukkakaaleja lukuunottamatta kaikki tuli syötyä. Tosin nuo keskelläolevat valkosipulipatongit sain syödä yksin.

Onhan se kiva kun saa luvan kanssa syödä olkkarissa ja huutaa.

Viikon vauvatarvike

Talviloman Saariselän reissulta uskaltauduin jo ostamaan möntiäiselle pipon.

Noi pipon nurkat voi sitoa sellaisiksi solmuiksi noilla naruilla. (Olipa taas huono selitys...)

Rehuja lautasella

Meillä syödään niin harvoin lautasen täydeltä kasviksia, että oli pakko ottaa oikein kuva:

Salaattia, papupataa, maissia ja parsaa sekä maustamatonta broileria.

Pojat olivat sitä mieltä, että pahaa on ja yök en syö. Tästä suivaantuneena olen sitten tehnyt useampana päivänä hyvin kasvispitoisia ruokia. Melkein joka päivä salaattia ja hyörytettyjä kasviksia. Ajattelin niitä ruveta höyryttämään kerran viikossa isomman satsin, että voi sitten parina päivänä ainakin lämmittää ruuan lisukkeeksi. Joonahan on pääasiassa sitä mieltä, että ruoka on myrkytettyä jos siinä on parsakaalta, vaikka muuten hyvin kasviksia syökin. Juuso taas eläisi pelkällä käristemakkaralla jos saisi valita. Asennemuutosta siis kaivataan. Ja minä olen kyllästynyt "ykkösruokaan", mikä tarkoittaa makaroonia ja jauhelihaa ketsupilla.

En halua pakkomaistatuttaa enkä pakkosyöttää, mutta koitan pistää epämieluisia juttuja usein tarjolle. Ehkä ne joku kerta ihan vahingossa eksyvät suuhun asti. Mun puolesta saa näppiä lautaselta vain ne mistä tykkää, mutta muuta ruokaa ei ennen iltapalaa tipu. Leipää saa jos lautanen on tyhjä. Ja ilmeisesti ainakin hoidossa kelpaa ruoka. Harmi vain, kun hoito jää kesätauolle kesäkuun alussa. Kuolevatkohan lapset kesän aikana nälkään?

Rakenneultra

Rakenneultra takana. Jännitti ihan tosi paljon. Kätilö sanoi, että ihan niinkun pieni olisi arvannut, että äiti on nyt vähän sydämestä huolissaan ja eka asia, mikä kuvaan saatiin olikin sitten siisti, nelilokeroinen sydän. Vasen kammio näytti vielä itseasiassa vähän isommalta, kuten pitääkin. Kuitenkin sydäntä vielä katsellaan parin viikon päästä uusintaultrassa.

Muutenkin kaikki rakenteet oli niinkun piti. Mittoja se kätilö sanoi kyllä, mutta ei kirjoittanut niitä mihinkään ylös, niin tarkkaan en muista. Jotain vähän päälle 340g taisi olla paino. Kuitenkin vastasti täysin viikkoja 20+3, kuten pitääkin.

Varovaisia arvauksia saatiin myös sukupuolesta, mutta sekin varmaan varmistuu sitten parin viikon päästä. Vauva halusi katsoa vain kameraan kokoajan, niin ei oikein saatu sivuprofiilista kuvaa.

Raskaushormoneissa ei kyllä pitäisi kuunnella tällasta, mutta ihana biisi:

Kevät kengät

Kun kelit lämpenivät, piti tietysti hommata pojille kevääksi kengät. Ovathan nämä jo jonkun aikaa olleet ahkerassa käytössä. Tällä kertaa tilasin kengät Lekmer-verkkokaupasta. Ja kuten kuvista voi arvata, tällä kertaa pojat saivat itse valita ja mieluisat ovat kyllä olleet.

Kengät tulivat myös kivoissa laatikoissa. Laatikot päätyivät kirjahyllyyn poikien tärkeiden pienten tavaroiden säilytystä varten.

Tämä päivä on myös todella erityinen. Meidän pikkumies Juuso tänään jo kolme vuotta!!! P.U.T-blogiin kirjoittelin siitä.

Sata kirjaa: 22. Umberto Eco - Ruusun nimi

Sadan kirjan lista etenee hitaasti, mutta varmasti. Tänä vuonna on tullut luettua pari kirjaan listan ulkopuoleltakin, mutta Kalevalan lisäksi sain loppuun viime vuoden puolella aloitetun Ruusun nimen.

Hmm.. Mitähän tästä sanoisi. Aluksi vaikutti ihan tosi pitkäveteiseltä kirjalta ja ajattelin, että tästä ei kyllä tule mitään. Kuitenkin kirja onnistui jossain vaiheessa sitten tempaamaan mukaansa ja murhamysteeri sekä salaperäinen kirjasto alkoivat tuntua kiinnostavilta. Raskaaksi kirjan lukemisen teki sivujuoni, joka tuntui kirkkohistorian teokselta.

Kirjassa oli myös niin paljon hahmoja, että välillä oli vaikea pysyä perässä siinä, kuka nyt oli kuka.

Kuitenkin ihan hyvä kirja. Vaikka tuskin tulen tätä lukemaan uudestaan.

Puolivälimaha

Eipä tuo ihan kamalasti ole kuudessa viikossa kasvanut. Rakenneultraa odotellessa.

Viikon vauvatarvike

Tove Janson body. Meneehän tuo sininen tytöllekkin, kun yhdistää vaikka roosat puolipotkarit.

Auto

Lupasin tuolla jo aikaisemmin kertoa vähän tästä meidän uusimmasta isosta hankinnasta. Nimittäin autosta. Miehellä on tähän asti ollut Carina e farmari-pakuna ja minulla Avensis. Todettiin kuitenkin, että Avensis käy vähän pieneksi syksyllä kun turvaistuimen ja turvavyöistuimen väliin pitäisi tunkea kaukalo. Myös Joonan jalkotila tuon aika pitkän mieheni takana alkaa hiljalleen käydä vähäksi. Miehellä oli tähän sitten ratkaisu ja niinpä sitten meille tuli tällainen:

1.9l diesel Skoda Superb. Tällä saan nyt sitten ajella, takana vilahtava Avensis meni miehen käyttöön. Ja täytyy kyllä sanoa, että näiden parin viikon perusteella tykkään kyllä tuosta Skodasta todella paljon. Monin tavoin kätevä vehje.

Kaukana vaaleanpunaisesta kuplasta

Minulla ei ole mitään ruusuista kuvaa raskaanaolemisesta. Kaksi edellistä kertaa ovat kyllä jo aika hyvin valaisseet mitä tämä on. Silti pääsi yllättämään. Että jo nyt! Nimittäin huimauskohtauksia, supistuksia, joka yö vessassa ravaamista...

Etenkin nuo supistukset olisivat saaneet odottaa vielä useamman viikon. Tänään meni pari tuntia ihan vaan sohvalla makoillessa, koska vähäinenkin rasitus (kuten sohvalta nuoseminen) sai aikaa supistuksia. Sellaisia tuntuvia. Niitä, joita ei tarvitsisi ollenkaan vielä tulla.

Muutenkin tämä toukokuu tuntuu olevan taas aika hektinen. Viime viikko meni paikasta toiseen juostessa ja ihan heti ei näytä helpottavan. Neljä viikkoa olisi vielä töitä jäljellä. Jos sen vielä kykenisi.

Blogissa on ollut aika hiljaista, kun ei oo oikein virta piisannut. Mutta yritän parantaa tapojani ja päivittää taas vähän useammin.

Ja perjantaina onkin sitten taas jännä päivä, kun on se kauan odotettu rakenneultra! Toivottavasti kaikki olisi kunnossa...