Yksi esimerkki vaikkapa se, kuinka haaveilin lukiossa lakkiaispäivästä. Se piti olla sama päivä kun täytin 19. Mutta lusmuilu iski sitten melkoisella voimalla omaan nilkkaan ja reputin matkan kirjoitukset. Kyllähän minä lopulta sen valkolakin sain. Mutta vasta puoli vuotta myöhemmin. Pienemmässä juhlassa ja esim. stipendejä ei jaeta syksyllä lakin saaville. Jos olisin juhlinut jo keväällä, olisin saanut stipendin kiitoksena suunnilleen jokaisessa mahdollisessa juhlassa soittamisesta. Niinkun ne muutkin juhlissa soittaneet. Mutta kuka nyt enää syksyllä muistaa mitä joku on joskus tehnyt.
Onkohan sitten vain liian yksityiskohtaiset haaveet, kun ne ei toteudu?
Nyt on lähestymässä jälleen yksi haave toteutumista. Joko nyt olisi mun vuoro? Joko nyt asiat voisivat mennä nappiin?
Tiedän, että asiat eivät koskaan mene, niinkuin suunnittelee. Mutta voisiko nyt tällä kertaa tulla vaan sellasia pieniä ja normaaleita takapakkeja?
En tiedä miltä tuntuu tulla kotiin kolmen päivän ikäisen vauvan kanssa.
En tiedä miltä tuntuu imettää yli 2kk vanhaa vauvaa.
En tiedä millaista on kasvattaa tyttölapsi.
En tiedä mitkä ovat normaalit kontrollivälit lasten kanssa neuvolassa/lääkärissä.
En tiedä millaista on käydä neuvolassa niin, että mies on mukana.
Joko nyt?
Tuosta tyttölapsihaaveesta voin luopua. Vaikka se ihan kiva kahden pojan jälkeen olisikin, on poika ihan yhtä tervetullut.
Ihan sama, kun vain olisi terve.
Tai edes ihan vaan jotenkin normaalisti sairas. Jos olis vaikka vaan joku allergia?
Joko täll kertaa?
Onnea odotukseen, ja kaikkea hyvää muutenkin! Uskon, että takapakkien jälkeen aina tulee jotain vielä hienompaa ja parempaa eteen, jossain vaiheessa. :)
VastaaPoistaJa kuulostaa kyllä tosi epäreilulta tuokin, ettei syksyllä ylioppilaslakin saaneet saa stipendejä! :O En ole tuota tiennyt, mutta sehän on tosi kurjaa. Ihan kuin syksyllä lakin saaminen ei olisi yhtä hienoa kuin keväälläkin, mutta onhan se! Ihan yhtä hieno suoritus ja yhtä suuri puristus on takanapäin, ja siitä ansaitsisi ihan yhtä hienot palkinnot.
Millonkas teillä on rakenneultra, meinaatko ottaa selvää kumpiko sieltä on tuloillaan? Ja peukut pystyssä ja sormet ristissä, että kaikki menee hyvin <3 eiköhän teitä ole jo koeteltu ihan riittämin..
VastaaPoistaJa ei yksityiskohtainen haaveilu ole pahasta, nimim. Unelmakodin vaatimuslista kasvaa ja kasvaa...
VastaaPoistaAnnika: En oo varma miten nykyään menee noiden syksyn stipendien kanssa. Mutta 2005, kun itse oon kirjoittanut, ei niitä syksyllä jaettu.
VastaaPoistaTupunen: 9.5. on eka rakenneulta ja siitä pari viikkoa eteenpäin toinen. Tällä kertaa olis tarkoitus kysyä, jos sukupuoli selviäis.Vielä en sitten tiedä jääkö se vain omaan tietoon.
Ymmärrän sinua hyvin! Minullekin on sattunut samantyyppisiä vastoinkäymisiä omaan elämääni. Osa suurempia, osa pienempiä, mutta tasaisesti kaikki tuntuu aina menevän pieleen. Osa niistä on jo unohtunut, en esim. yhtään enää muista miksi minäkin sain lakin vasta syksyllä, mutta osa ei unohdu koskaan. Kuten monet lapsen terveyteen liittyvä asiat.
VastaaPoistaMe kävimme kerran neuvolassa koko perhe ja... ei menty sillä kokoonpanolla enää toista kertaa. :) Ei ollut meidän juttumme se, mutta sen sijaan mies on käynyt isompien lasten kanssa neuvolassa, kun saattoi ottaa työstä vapaata helpommin kuin minä.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja koko perheelle! Onneksi teillä ei sentään perinnöllisestä sairaudesta ole kyse, mutta toisaalta huonoa tuuria vastaan on vaikea järjellä puolustautua? Pääsköön vauva kolmen päivän ikäisenä kotiin ja toivottavasti saat tarpeeksi tukea ja apua imetykseen, jotta saat myös juuri toiveidesi mukaisen imetyskokemuksen!