Mukavuudenhaluinen cappuccino-mamma

Aika paljon tuli Helsingissä vietettyä aikaa sairaalassa. Tottakai. Senhän takia me siellä oltiin. Mutta oman jaksamisen kannalta on äärimmäisen tärkeää muistaa tehdä myös muuta. Vuorottelimme miehen kanssa sairaalalla ja kun oli oma "vapaavuoro" yritin lähteä mahdollisimman paljon liikkeelle. Otin täysin ilon irti sellaisista asioista mitä täällä meillä ei itsestäänselvyytenä ole: julkinen liikenne, kauppakeskukset ja kahvilat.

Julkinen liikenne tarkoittaa täällä perähikiällä kerran päivässä menevää koulubussia. Junakin menee ihan vierestä: Eihän tuonne lähimmälle asemalle ole kuin 50km. Kuinka kätevää olikaan nyt kävellä Mäkkäritalolta Naistenklinikan pysäkille ja hypätä bussiin, joka vei Kamppiin. Kolme kertaa kävin tapaamassa sikäläisiä mammakavereitani. Ja yhdellä näistä kerroista pääsin sitten tutustumaan taas uuteen liikkumisvälineeseen, kun kuljimme metrolla. Paikallisia mammakavereita vähän nauratti, kuinka tarkasti koitin katsoa heistä mallia siitä, miten kuljetaan ja toimitaan.
"Mikä toi on?"
"Ööö... Se on lipun tarkastaja...."

Metrossa

Kävin myös kahvilla Justuksen kummien kanssa sekä tapaamassa kirjekaveria. Olin jopa niin rohkea, että olin vakavissani lähdössä kokeilemaan jo ihan vierasta reittiä bussilla ja tarkoitus oli tavata toinen kirjekaveri Sellossa. Tämä suunnitelma meni kuitenkin puihin, kun Juuso yllättäen pääsikin sairaalasta kotilomalle.

Silloin, kun ei jaksanut lähteä liikkeelle nautin rauhasta ja kiireettömyydestä. Oli jotenkin niin helppoa, kun ei tarvinnut huolehtia oikeastaan mistään. Ei yhtään terapiaa, mihin kuskata, ei tarvinnut olla erotuomarina muksuille eikä etsiä päiväkotiin kurahanskoja kauheassa kiireessä. Kävin jopa yhtenä päivänä hemmotteluhoidossa! Ensimmäistä kertaa elämässäni. Lohjalainen Kauneussalonki Marenki kävi tekemässä Mäkkäritalon asukkaille ilmaisia hemmotteluhoitoja. Oli aika ihanaa.

Hidas aamu

Helsingissä tuli käveltyä päivässä sama määrä, mitä kotona tulee kävelyä viikossa. Samoin ehdin juoda tuon parin viikon aikana kutakuinkin yhtä monta cappuccinoa, mitä normaalisti menee vuodessa. Kuitenkin tämänkin reissun jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että Helsingissä on kiva käydä, mutta onneksi siellä ei tarvi asua.