Sadan kirjan listalta löytyy myös tuoreempia klassikoita. En oikein tiennyt, mitä pitäisi odottaa, kun tartuin Sofi Oksasen Puhdistukseen. Kirja on aika synkkä. Tai oikeataan tosi synkkä. En ehkä uskaltaisi katsoa elokuvaan, kun jo kirjasta voi saada painajaisia.
Kirja on jotenkin aika monitasoinen. Jotkut asiat eivät koskaan muutu oli mikä aika tahansa. Toisaalta taas sitten kirja kertoo paljon myös tietystä ajasta.
Jossain kohti kirja etenee vähän nurinkurisesti. Kerrotaan jostain ihmisestä ja sitten vasta myöhemmin kerrotaan, mitä tekemistä sillä ihmisellä on niiden muiden kirjan henkilöiden kanssa.
Kirja kuului kyllä ehdottomasti niihin, että kun siihen tarttui, ei olisi malttanut laskea kirjaa käsistään. Jotenkin kerrankin ei voinut edes arvata olisiko loppu onnellinen vai surullinen. Ja no kirjan lukemisenkaan jälkeen en ole ihan varma kumpaa se loppu oli.
Elokuva on raaka, tosi raaka. Se miten ko. elokuvassa naisia kohdeltiin, sai karvani nousemaan pystyyn. Ihmettelen ihmisten kehuja elokuvaa kohtaa: naisia(osa lapsia) raiskattiin, hakattiin - se meni liian yli missä nainen raiskasi oman siskon tyttären(5-6v) kuumalla lampulla!
VastaaPoistaElokuva hyppi kanssa kohtia, elettiin tavallaan kahta maailmaa; nykyhetkeä mutta mennyttäkin..
Kirjassahan noita jotain kohtia ei kerroa ihan suoraan. Siis esim. toi lamppu-juttu on siinä, mutta sitä ei selitetän kamalan yksityiskohtaisesti (kuitenkin niin, että siinä kyllä lukija tajuaa mitä tapahtuu). Myös toi kirja elää vuorotellen nykyhetkeä ja mennyttä. Ilmeisesti se elokuva on aika uskollinen kirjalle.
VastaaPoistaMua vaan ihmetyttää, että se elokuva on K16!